Kaksiulotteinen raha

Monet teistä tietävät, että olen pohtinut rahan syvintä olemusta aikamoisella intensiteetillä viimeisen vuoden. Nyt olen mielestäni tullut maalialueelle. Kaikkien monimutkaisten juttujen takana on yksinkertainen juttu, niin tälläkin kertaa. Tuntemamme raha on ollut tuhansia vuosia yksiulotteinen. Ihmiskunnan seuraavana käyttämä raha on kaksiulotteinen. Toinen ulottuvuus on ollut käpertyneenä tai surkastuneena vastaavasti kuin säieteoriassa fyysisen avaruuden ulottuvuudet. Rahalla on ulottuvuuksia luultavasti enemmänkin, mutta toinen ulottuvuus näyttäisi olevan helpompi ihmisen kognitiolle kuin kolmas, neljäs jne.

Rahan toisen ulottuvuuden ilmestyminen ihmisten elämään todellisuuteen tulee olemaan ennennäkemätön mullistus. Aivan kaikki yhteiskunnallinen järjestys ottaa paikkansa kahdessa rahan ulottuvuudessa perinteisen yhden sijaan ja muuttaa samalla muotoaan. Yhteiskunnallisella järjestyksellä tarkoitan kaikkea mihin liittyy raha: valtiot, organisaatiot, kaupankäynti, talous, hallinto, lait ja henkilöllisyys jne.

Ja kyllä, tiedän erittäin hyvin miten naurettavan mahdottomalta tämä kuulostaa, mutta suurimman asteen paradigmamuutokset nyt vaan sattuvat ihmisten korviin kuulostamaan aina naurettavilta. Jos kuulostaa todella naurettavalta niin kannattaa lopettaa lukeminen tässä kohti ja jatkaa seuraavaan puuhaan. Niille, joista tämä ei kuulosta ihan totaalisen naurettavalle ja joilla nousee pieni “pala kurkkuun”, yritän kiteyttää tätä.

Tässä on perinteinen raha (yksi ulottuvuus):

<  –  –  –  –  –  –  –  –  –  –  >

Tässä on ihmisen seuraava raha (kaksi ulottuvuutta):

^

|

|

|

|

–  –  –  –  –  –  –  –  –  –  –  –   >

Minulta kesti lähes vuoden kuvitella mitä on sellainen raha, jossa on kaksi ulottuvuutta. Kaksiulotteisen rahan kuvitteleminen on erittäin vaikeaa jo sinällään, mutta vielä suurempi haaste on ylipäätään kuvitella mitä raha ylipäätään on. Kaikilla on oma tapansa mennä oman perinteisen ajattelulaatikon ulkopuolelle. En ala antamaan siihen pitkiä vinkkejä, koska vinkit voivat yhtä suurella todennäköisyydellä harhauttaa kuin auttaa. Sanon vaan sen, että unohda hetkeksi ihan kaikki mitä tiedät tuntemastasi ihmisen rakentamasta maailmasta. Mieti sellaista tabula rasa -ihmistä, joka on täysin vapaa kulttuureista, historiasta, yhteiskunnasta, opitusta ja jolla on ainoastaan luonnolliset ominaisuudet. Mieti mitä tällaiset ihmiset tekisivät kaksiulotteisella rahalla.

Motivaatioksi voin sanoa, että kaksiulotteista rahaa käyttävä ihmiskunta ei kärsisi todennäköisesti yhdestäkään meidän tuntemasta ongelmasta. Köyhyys, poistuisi. Työttömyys, ei tiedettäisi mitä se on. Sodat, tarpeettomia. Valtiot, eivät rakentuisi. Epätoivottu huumeiden käyttö, jäisi marginaaliin. Eriarvoinen pääsy resursseihin, toteuisi vain jos enemmistö haluaisi niin. Järjestäytynyt rikollisuus, ei järjestäyisi enää. Kestämätön luonnon kuormittaminen, ei enää syytä. Voisin jatkaa listaa yhä pienempiin asioihin, mutta se olisi turhaa. Onpa se ongelma, jota yrität työssäsi tai elämässäsi ratkaista iso tai pieni tai luonteeltaa ihan millainen tahansa, niin se muuttuu tai poistuu sillä hetkellä kun yksiulotteinen raha vaihtuu kaksiulotteiseksi. Tämä pätee aina silloin kuin ongelmasi liittyy yhtään mitenkään rahaan. Ja äärimmäisen suurella todennäköisyydellä se liittyy, jos et kuulu johonkin täysin eristäytyneeseen kulttuuriin, jossa ei käytetä rahaa.

Olen huomannut, että yhteiskunnassamme ei mikään ongelma oikeastaan koskaan ratkea. Ihmiset ovat turtuneet tähän jo niin täydellisesti, että maailmankuvaan ei kuulu edes ratkeavat ongelmat. Lapsi oppii jo pienenä, että yhteiskuntaamme kuuluu oleellisena osana ratkeamattomat ongelmat ja kasvaa siihen, että elämän tarkoitus on löytää mukava paikka ratkeamattomien ongelmien sokkelosta. Ymmärsin jossain vaiheessa, että koska ongelmat eivät ratkea niin niitä täytyy poistaa. Pohdin sitä, mitä asioita muuttamalla ongelmat poistuisivat. Aluksi minulla oli tukku muutosehdotuksia. Sitten niiden määrä lähti vähenemään. Ja lopulta niitä muutosehdotuksia jäi vain yksi. Tällä samalla muutosehdotuksella pystytään poistamaan jopa kaikki tunnetut yhteiskunnalliset ongelmat. Tästä en pääse enää eteenpäin, yhtään yksinkertaisemmaksi ei voi enää edetä. Tässä on se huono puoli, että minulta tyhjeni mahdollisuudet toimia tutkimus- tai kehitystehtävissä. Mitä tahansa muut yrittävät miettiä tai kehittää, niin minulla ei siihen mitään muuta annettavaa kuin: “kaksiulotteinen raha”. Mikä tahansa muu tuotos, selvitys, ratkaisu- tai muutosehdotus, tutkimustulos sisältää kohinaa ja on näin puutteellinen tai viallinen.

Sosiaalinen media on ongelmien poistoyritysten luvattu maa, jossa kehittymistä tehdään yhdessä. Olen ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta nyt aion pitää taukoa sieltä (eli täältä), koska minulla ei ole oikein muuta annettavaa kuin yrittää tyrkkiä muita oman ajattelulaatikkonsa ulkopuolelle kaksiulotteisen rahan äärelle. Itselleni se tarkoittaisi loputonta muiden ajatuksien seuraamista odottaen, että milloin siellä näkyy merkkejä kaksiulotteisesta rahasta. Siispä “kiitos ja anteeksi” toistaiseksi. Haluan auttaa teitä, joten kun tulee ylitsepääsemätön ongelma vastaan, kysykää itseltänne: “Mitä @teroheiskanen tekisi?”. Vastaus löytyy tästä: kaksiulotteinen raha

Meilistä ja puhelimesta saa kiinni edelleen, mutta somesta ei. Heippa somelaiset!

…

…

…

Ja vielä kerran: kaksiulotteinen raha

PS. Ai niin se jäi vielä sanomatta: minun viimeisemmän ymmärryksen mukaan rahan kaksi ensimmäistä ulottuvuutta olisivat määrä (amount/quantity) ja merkitys (quality/semantic)

SoMea siellä täällä ja mielenpäällä

Olen tällä viikolla tarkoituksella itseohjautunut kotimaisiin sosiaalisen median tapahtumiin, joissa käsitellään itse SoMea. SoMea käsitteleviä koulutuksia, seminaareja, webinaareja yms. näyttäisi löytyvän lähes jokaiselle arkipäivälle. Jokaisesta ei saa sisältöjä ulos missään muodossa, mutta useasta saa jopa suoraa laadukasta videokuvaa. SoMea on nyt niin paljon liikkeellä, että se alkaa joillakin jo soittaa hype-kelloja (Jouko Marttila esityksessään videon kohdassa 1:59) ja joitakin se taas jaksaa ihastuttaa. Jotkut ovat sitten taas turhautuneet siihen, että “SoMe-asiantuntijat” SoMekorvantaukset märkinä esittelevät näkemyksiään.

Erityisesti olen yrittänyt bongailla SoMen määritelmiä ja niitähän on löytynyt:

sosiaalinen media on avoin mediaympäristö, jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet vastaanottaa, käsitellä ja lähettää informaatiota.

Tämä on Jere Majavan kommentista edelliseen kirjoitukseeni.

Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla.

Tuija Aalto nojautui tähän Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen määritelmään omassa esityksessään.

Sosiaalisessa mediassa ihminen kohtaa ihmisen tietoverkon välityksellä.

Neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi tiivisti näin Oikeusministeriön uusissa viranomaisohjeistuksessa käytetyn laajemman sosiaalisen median määritelmän.

Poliisille sosiaalisessa mediassa on kysymys yleisön kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa kasvollisella tavalla

Poliisihallituksen tiedottaja Jussi Toivasen näkemys sosiaalisesta mediasta poliisin näkökulmasta.

Näissä kaikissa määritelmissä on vahvasti esillä ihmisten välinen vuorovaikutus ja ihmisten kohtaaminen. Useassa määritelmässä on mukana tietoverkot tai teknologian avulla tapahtuva viestintä. Jussi Toivanen Poliisihallituksessa ei erityisesti korosta tietoverkkoa, vaan SoMessa toimiville poliiseille vuorovaikutus kansalaisten kanssa saattaa olla hyvinkin välitöntä ja luonnollista.

Minä näen ison puutteen siinä, että SoMea ei kyetä määrittämään rakentavammin. Jere Majavan määritelmä on niin laaja, että SoMen tilalle voitaisiin vaihtaa ‘internet’ ja määritelmä olisi edelleen aivan osuva. Aalto-Matturin määritelmä on vielä laajempi ja sisältää tuollaisenaan oikeastaan kaiken välineellisen median.

Laajan määritelmän ongelma on se, että se ei synnytä väittelyä eikä kiistelyä. Tämä lisää todennäköisyyttä sille, että määritelmä ei ole kehity. Jos määritelmä ei tarkennu, niin määritelmäyritys on väärällä polulla tai sitten on kyse aidosti laajasta asiasta. SoMe voidaan ihan hyvin nähdä aidosti laajana asiana, jollain tavalla vapaana vuorovaikutuksena verkon välityksellä, mutta onko tällaisesta määritelmästä kenelläkään mitään hyötyä. Aalto-Matturi mainitsee esityksessään, että sähköpostikeskustelukin voidaan nähdä sosiaaliseen mediaan kuuluvana. Minusta tämä kuvastaa hyvin laajan määritelmän ongelmia. Rajat hämärtyvät, eikä ole edellytyksiä määrittää reaalimaailman ilmiöitä sosiaaliseen mediaan kuuluvaksi tai kuulumattomaksi.

Esitin aiemmassa kirjoituksessa SoMen määritelmäksi:

vuorovaikutukselliset olosuhteet, joissa erityisesti mahdollistuu jokin ihmiselle luontainen monitasoinen organisoitumismuoto, jolle ei ole ominaista voimakkaasti yksilön vapautta rajoittavat vahvat organisoitumistekijät, kuten mm. oikeutettu valta, itseisarvollinen raha, ihmiselle ulkoatuleva pysyvä henkilöllisyys, yhteiskunnalliset lait tai omistusoikeus. SoMe toteutuu ensisijaisesti synergeettisyys-, tuntemattomuus-, rahattomuus-, vapaaehtoisuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksen täyttävien sosiaalisten vuorovaikutuksien kautta.

Vaatimukset ovat:

A. Synergeettisyys: Jokaisen osallistujan vuorovaikutuksessa saavuttama hyöty on suurempi kuin se todennäköisesti osallistujan oman kokemuksen mukaan olisi ollut ilman vuorovaikutukseen osallistumista

B. Tuntemattomuus: Vuorovaikutukseen täytyy osallistua vähintään yksi henkilö, jolla ei ole merkittävää emotionaalista suhdetta kaikkiin muihin osallistujiin

C. Rahattomuus: Vuorovaikutus ei synnytä osallistujien välille suhdetta, joka mitataan (perinteisessä) rahassa

D. Vapaaehtoisuus: Kenellekään osallistujista ei ole ulkopuolelta tulevaa käskyä, määräystä, velvollisuutta tai muuta vastaavaa oman tahdon ulkopuolelta tulevaa ennaltamääräytynyttä syytä osallistua vuorovaikutukseen

E. Läpinäkyvyys: Osallistujat kokevat vuorovaikutuksen aikana, että vaatimukset A.-D. todennäköisesti täyttyvät

Jere Majava kommentoi määritelmäni olevan jotain muuta kuin SoMea. Ymmärrän hyvin Jeren näkökulman, mutta edelleen pitäydyn siinä, että määritelmäni kuvaisi SoMea. Minusta kaikki mahdollinen ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus tietoverkon avulla ei ole sosiaalista mediaa. Jos sanomme, että esim. kahden henkilön sähköpostikeskustelu, perheenkeskeinen skype-puhelu tai kaverin facebook-statuksen kommentointi ovat sosiaalista mediaa pelkästään siksi, että jokainen niistä on “avoin mediaympäristö, jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet vastaanottaa, käsitellä ja lähettää informaatiota” tai jokaisessa esimerkissä “ihminen kohtaa ihmisen tietoverkon välityksellä”. Eikö tällöin 1800-luvun morsettajat tai lehtitilauksen myyminen puhelimessa ole myös sosiaalista mediaa?

Näen sosiaalisen median täysin ajattomana ja kulttuurista riippumattomana asiana. Sosiaalista mediaa on ollut pienessä määrin tuhansia vuosia sitten ja sosiaalinen media ei vaadi välttämättä minkäänlaista teknologiaa. Minusta SoMe liitetään webissä kehittyneisiin sosiaalisiin sovelluksiin/palveluihin vain siksi, että sosiaalinen media on yleistynyt niiden kautta. Tekemäni määritelmän avulla voidaan määritellä asteittainen SoMe:maisuus mille tahansa vuorovaikutuksellisille olosuhteille. Täysimittaisesti sosiaalisen median määritelmää toteuttava vuorovaikutus voisi olla esim. kahden tuntemattoman ihmisen säähän liittyvä keskustelu puistonpenkillä. Se voi täyttää kaikki vaatimukset SoMeen luettavalle vuorovaikutukselle. Määritelmän mukaan voidaan määrittää myös useita seikkoja, jotka sulkisivat samalta näyttävän tapahtuman ulos sosiaalisesta mediasta (esim. henkilöt tuntevat toisensa tai eivät tiedä toistensa motiiveja jne.)

SoMessa on kysymys organisoitumisesta, siitä minkälaisessa moodissa me osallistumme vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin. SoMessa on kysymys niistä instituutioista, joita me tunnustamme tai kieltäydymme tunnustamasta. SoMessa on erityisesti kyse toisen ihmisen vapauden kunnioittamisesta. Nämä kaikki vahvat tekijät ovat syvällä ja ne eivät näy helposti SoMen pinnassa. Ne nousevat kuitenkin yhteiskunnalliseen keskusteluun seuraavina kuukausina ja ne tulevat ryminällä. Annan neuvon: katso SoMea ilman ennakkoluuloja. Älä oleta siitä mitään. Älä laita sitä lokeroon, äläkä sulje siltä mitään pois. Silloin sosiaalinen media näyttää sen miten ihmiskunta organisoituu tulevaisuudessa.

SoMe on vastaan

Se olis pitkä blogi-hiljaisuus poikki taas. Kirjoittelin esseemäisen tekstin. Saattanut jäädä vielä kielenhuolto puutteelliseksi, mutta korjailen jälkeenpäin. Pitkään olen pusannut ja on perjantai-ilta, joten tulee tälläerää tällaisenaan jakoon:

Olen viimeiset noin neljä vuotta aktiivisesti ihmetellyt informaatioteknologiaa, ihmistä ja informaatioteknologian avulla ihmisten välissä liikkuvaa tietoa. Ihmettelemistä on riittänyt ja ihmetteleminen on vienyt mukanaan. Nytkin olen reilun kuukauden istunut, kävellyt ja tuijottanut kattoon neljän seinän sisällä pohtien sitä, mikä voisi olla se kaikista keskeisin ihmeteltävä. Ei, en tarkoita elämän tarkoitusta tai muuta klassisen syvällistä. Se on pikemminkin jotain käytännöllistä, jotakin voimakasta, jotakin joka saa ihmiset toimimaan. Se ei ole kuitenkaan mitään henkimaailman asioita vaan jotain, mitä voi lähestyä ihan perusjärjellä, jotain joka saadaan selville analyyttisen järkeilyn avulla. Tiesin siitä aluksi sen, että se asuu yleisen keskustelun ulkopuolella. Sen keskustelun mitä tieteessä, mediassa tai kahvipöydässä käydään. Tiesin myös sen, että se liittyy informaatioteknologiaan, se liittyy ihmiseen, se liittyy ihmisten välissä olevaan tietoon. Se liittyy näiden kaikkien liittymiseen toisiinsa. Annoin sen johdatella itseäni. En päättänyt näin, mutta niin tapahtui, koska olin utelias.

Olen toiminut nämä viimeiset neljä vuotta tutkimustehtävissä lähinnä erilaisissa akateemisessa projekteissa ja oman jatkotutkimuksen parissa. Aiheina on ollut ihmisen ja tietotekniikan rajapinnat. Miten ihminen käyttää tietotekniikkaa. Miten se, millaista tietotekniikka on, vaikuttaa siihen miten ihminen käyttää tietotekniikkaa. Miten uudenlaiset tietotekniset sovellukset muuttavat ihmisen käyttäytymistä ja mahdollistavat ihmisen tarpeiden aiempaa paremman tyydyttymisen. Minulla on tieteellisen maailmankuvan ytimenä tietojenkäsittelytieteellinen peruskoulutus höystettynä ihmistieteellisillä (psykologia, kognitiotiede) näkökulmilla. Nämä työt ja opinnot antoivat lähtökohdan ja sytykkeen uppoutua ihmettelemään tuota mystistä jotakin. En tiennyt, mitä aloin jahtaamaan, mutta se oli jättänyt tunnistettavan jälkensä vähän kaikkialle. Siihen miten organisaatiot toimivat, siihen miten mainostajat mainostivat, siihen miten piraatit ja tekijänoikeuslobby olivat toistensa arkkivihollisia sekä moneen moneen muuhun isoon ja pieneen asiaan. Aloin keräämään merkkejä yhteen, en tietoisesti, mutta pakotettuna, koska merkkejä oli kaikkialla.

Olen matkan aikana perehtynyt useaan tietoyhteiskunnalliseen ajankohtaiseen teemaan, kuten avoimuuteen (mm. hallinnon avoimet käytännöt, avoimet julkaisut, avoin data) tietoon liittyviin oikeuksiin (mm. tiedonjakaminen, tekijänoikeus, internet-sensurointi) ja nyt viimeisimpänä talouden ja tietotekniikan suhteeseen (virtuaalihyödykkeet, virtuaalirahat, arvonvälittäminen internetissä). Ennen näitä teemoja perehdyin yksilön ja tietoteknologian suhteeseen. Siihen, mistä muodostuu tietotekniikan käytettävyys, miten ihminen löytää tietoa internetistä, millainen voisi olla ihmistä avustava älykäs teknologia. Oman tekemiseni kehittämiseksi kiinnostuin ajan myötä myös teknologiavälitteisestä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Siitä miten ihmiset vuorovaikuttavat verkossa (sosiaalinen media, yhteisöt) ja missä roolissa tietoteknologia (virtuaalimaailmat, web 2.0) on tässä vuorovaikutuksessa. En ole tietoisesti valinnut aiheita, joihin olen uppoutunut. Aiheissa on ollut jokin yhteinen tekijä, joka on kutsunut minua. En tiedä mikä, mutta se on sitonut aiheita toisiinsa ja osoittanut seuraavan perehtymisen kohteen.

Minua on ajanut eteenpäin tunne siitä, että keskeisellä paikalla on jotain, joka saa muut asiat suhteutumaan siihen. Jokin, joka ei näyttäydy, mutta antaa vaikutuksensa näkyä. Jokin, jolla on vaikutussuhde lähes kaikkeen muuhun tärkeään. Jokin joka ei sovi kuvaan, jokin joka jättää vastaamatta, kun kysytään. Se on jotain sellaista, mitä ei osata odottaa. Se on jotain niin perimmäistä, että se tulee määrittämään aiemmin tärkeimpinä pidetyt asiat suhteessa itseensä. Olen yrittänyt jahdata tätä jotakin useilla keinoilla ja saada siitä otetta. Saada jonkin sellaisen tiedon, joka sitoisi tämän jonkin käsitteellisen mikroskoopin alle. Jotakin sellaista tietoa, joka paljastaisi jotakin sen luonteesta, minkä avulla saada se jäämään kiinni teorioiden verkkoon. Se oli selvää, että tämä jokin aiheuttaa ongelmia, merkittäviä ongelmia, pieniä ongelmia, mutta ennenkaikkea sellaisia ongelmia, jotka eivät millään ratkea. Sellaisia ongelmia, jotka pitäisi olla käytettävissä olevilla tiedolla ja tahdolla ratkaistavissa, mutta ne eivät vaan ratkea. Miksi köyhillä ei ole rahaa, vaikka rahalla saisi ruokaa, suojaa ja kaikki elämän perustarvikkeet. Raha on yhteisen mielikuvituksen tuotetta, mutta köyhät eivät saa liittyä tähän yhteiseen illuusioon. Miksi? Rikolliset järjestäytyvät, jopa paremmin kuin hyväntahtoiset organisaatiot. Tavalliset rivirikolliset käyvät töissä ”firmassa” ihan samalla tavalla kuin tavallisista tavallisin naapurini. Miksi? Valtiot rakentavat armeijoita, jotka voisivat tuhota koko maapallon, vaikka maapallo on meidän kaikkien koti, eikä vihollinen. Miksi? Sotilaat ovat samanlaisia kuin ammattirikolliset. Ammattirikolliset ovat samanlaisia kuin yritysten työntekijät. Kaikki haluavat tehdä joka päivä jotain mielekästä, jotain joka tuo vastineen tarpeisiin, jotain jota joku toinen arvostaa. Täysin ymmärrettävää, täysin luonnollista, mutta miksi se tapahtuu juuri näin?

Ymmärsin jossain vaiheessa, että tietojenkäsittelytieteellinen näkökulma ei riitä. Tämä on kokonaisvaltaisempaa. Tarvitaan filosofiaa, tarvitaan fysiikkaa, tarvitaan yhteiskuntatieteitä, tarvitaan taloustieteitä, tarvitaan lisää ihmistieteitä, tarvitaan sosiologiaa. Pitää ymmärtää ihmistä, pitää ymmärtää systeemejä. Pitää ymmärtää ihmissysteemejä ja ei-ihmissysteemejä. Kaiken selkärangaksi muodostui toiminta. Toimijan toiminta, ihmisen toiminta, elävän olennon toiminta. Luonto on vaan luonto, se on ympäristö, se on konteksti. Luonnossa on voimia, luonnossa on matematiikkaa. Ne pitää sisällyttää mukaan, mutta ne eivät muutu. Toiminta muuttuu, se vuorovaikuttaa ympäristön kanssa. Se ottaa sellaisen muodon, joka menestyy, muuten se ei toimi enää. Sotilaat toimivat, ammattirikolliset toimivat, työntekijät toimivat, sinä toimit, minä toimin, me toimimme.

Näytti, että minulla olisi yksi varma johtolanka. Olin ynnännyt merkkejä yhteen. Kaikkiin ongelmiin oli olemassa samanlainen ratkaisu. Toimijan täytyy muuttaa toimintaansa. Helpommin sanottu kuin tehty. Toimija muuttaa toimintaansa vain, jos se on toimijalle kannattavaa. Tarvitaan, jotain, joka ohjaa toimijaa. Toimijan täytyy saada haluamansa ja ymmärtää, että hän saa haluamansa varmiten tekemällä juuri niin kuin nyt tekee. Se ei voi olla käsky, se ei voi olla väkivalta, se ei voi olla valtakaan. Toimijat joutuvat vastakkain, maailmassa on vähemmän haluttavia asioita kuin on haluajia. Pitää tehdä kompromissi. Suostua seuraavaksi parhaaseen. Miten toimijat tekevät sen samanaikaisesti. Miksei ohjaava asia voisi tehdä senkin. Vuorovaikutukselta ei voi välttyä. Toimijoiden välillä pitää olla rajapinta, joka mahdollistaa sen, että sama ohjaava asia on kaikkien osapuolien saavutettavissa. Se on siis media. Se on välillä. Ja sen pitää olla toimijoiden ymmärrettävissä, toimijoiden oma. Ymmärsin, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä on tämä toimijoiden oma media. Se on sosiaalinen. Se on media. Se on sosiaalinen media. Tutuille lyhyesti vaan pelkkä SoMe.

Tämä jokin siis kaveraa SoMen kanssa. Nähtävästi se ei ole itse SoMe, vaan SoMe ennemminkin toimii sen alustana, sen seininä ja kattona. Se kuiskailee jotain ja SoMe näyttää kuiskaukset ihmisten käyttäytymisessä. SoMella ei ole sisintä. Se on vaan välillä. SoMe on ainoa johtolanka, jonka se tulee antamaan. Se ei osaa kertoa itsestään muuten. SoMea siis ymmärrettäköön.

Kirjoitan tässä tuosta jostakin, mitä siitä voidaan tietää, mitä sen voisi arvailla olevan ja miten se liittyy SoMeen sekä miten joku päivä se ymmärretään ainoastaan siksi, että se lähetti SoMen viestintuojaksi. Tämän kirjoituksen taustalla on se, että haluan ymmärtää paremmin tuota jotakin ja tehdä tätä yritystä muiden kanssa yhdessä. En tiedä mitään tärkeämpää ihmiskunnalle ja haluan löytää keinot, minkä avulla voisin käyttää osaamiseni ja sisäisen paloni tätä ymmärrystä tuomaan. Olen suunnitellut jo viime vuoden puolelta asti uudenlaista yrittäjyyskonseptia löytääkseni sopivat kehykset toiminnalleni ja liitän ajatuksia myös näistä aikeistani tähän kirjoitukseen.

Miten tietää mistä etsiä ongelmien syitä

Alussa mainitsemastani kolmesta asiasta (informaatioteknologia, ihminen ja teknologiavälitteinen tieto ihmisten välissä) koostuu lähes kaikki se, mikä saa meidät toimimaan niinkuin toimimme. Ihmisen tuntevat kaikki, tällainen jollain tavalla älykäs maapallon valtias, jolla on miljooninen vuosien kehityshistoria. Lihaksista, luista ja hermostoista koostuva tietojenkäsittelykeskeinen toimintakone, joka ei itse juurikaan muutu, vain käyttäytyminen muuttuu. Aina tekemässä jotakin ja yrittämässä olla entistä vapaampi. Informaatioteknologia taas on jotain ihmisen ulkopuolista, joka säilyttää ja käsittelee informaatiota ollen ihmisen saatavilla. Informaatioteknologia toimii ihmisen tiedonkäsittelyn kuten muistin, laskennan jatkeena ja tarjoaa mahdollisuuden välittää informaatiota kenelle tahansa ilman erityisiä kustannuksia. Teknologiavälitteinen tieto ihmisten välillä on jollakin kielellä kirjattua ihmisen ymmärtämää informaatiota, jonka ihminen tulkkaa tiedoksi sen kohdatessaan. Tähän tietoon ihminen tukeutuu alituiseen jäsentäessään ympäristöä ja muiden ihmisten toimintaa loogiseksi kudelmaksi.

Jos meillä ei olisi teknologiavälitteistä tietoa välissämme, niin meillä ei olisi juuri mitään mitä kehitykseksi tai sivistykseksi kutsutaan. Emme voisi kirjoittaa, joten olisimme aina vajavaisen muistimme varassa. Emme voisi viestiä muuten kuin äänellä tai eleillä, mikä estäisi tiedon kulkeutumisen häiriöittä sukupolvilta toisille erittäin tehokkaasti. Meillä ei olisi yhteiskuntaa, ei lakeja, ei moderneja talouden muotoja, ei teollistumista, ei energiantuotantoa. Lähes kaikki, mitä pidämme itsestäänselvästi ihmiskunnan nykytilaan kuuluvana, olisi jäänyt toteutumatta.

Koska meillä on informaatioteknologiaa, niin meillä on kehitystä. Me pystymme koostamaan viisauttamme talteen, josta sitä voi palauttaa käyttöön. Seuraavana tulevat eivät toista kaikkia niitä virheitä, joita edelliset tekivät, koska edelliset ovat jättäneet jäljen tekemisistään. Tätä on kehitys. Koska informaatioteknologia muuttaa muotoaan, niin ”kehityskin kehittyy” niin kuin usein sanotaan. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että kehitys jatkaisi lineaarista linjaa suhteessa aiempaan kehitykseen. Kehitys ei välttämättä kasaudu edellisen kehityksen päälle kuin katoilta näinä aikoina putoava lumi. Mutta mistä voimme tietää mihin suuntaa kehitys kehittyy? Tarvitsemme ymmärtää jotakin, jonka voima ja jonka vaikutus ovat vahvempia kuin kehityksen vaikutus. Tämän jonkin pitää siis vaikuttaa kehityksen suuntaan enemmän kuin kehityksen suunta vaikuttaa siihen.

Olen ounastellut, että tällainen jokin voimakas on ottamassa isompaa roolia ihmiskunnan lähiajan kehityksessä. Olen päätellyt tällaista siitä johtuen, koska on niin paljon täydellisen ratkeamattomia ongelmia. Nämä ongelmat ovat täsmälleen sen tyyppisiä kuin ongelmat Georg Henrik Von Wrightin tulkinnassa Wittgensteinin ajatuksista (1): ”Wittgensteinin mukaan filosofiset ongelmat syntyvät, kun meiltä puuttuu ‘yleiskatsaus’ (‘Übersicht’, ‘eine übersichtliche Darstellung’) sanojemme käyttöön.” Von Wrightin mukaan Wittgenstein esitti, että jos ymmärrämme missä kohti käyttämämme kieli (käsitteet) on vajavainen niin ongelmat poistuvat. Tätä voi yleistää Wittgensteiniin yleisesti liitettävällä ”mitä emme voi tietää, siitä emme voi puhua” tai eri sanoin ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” -ajatuksilla. Tästä johtaen voisimme ajatella, että aitoja ongelmia ei voi ratkaista, mutta ne voidaan poistaa ymmärtämällä ymmärtämisemme rajallisuus, joka syntyy käyttämämme kielen vajavaisuuksista.

Jos ajatellaan tietoyhteiskuntadiskurssia ja koko informaatioteknologian nousua viimeisimmillä kolmella vuosikymmenellä niin mielestäni tilanne on täsmälleen se, että meillä ei ole ‘yleiskatsausta’ aiheesta. Tietotekniikka on yleistynyt ihmisen yksityisessä käytössä ja teollisuudessa erittäin voimakkaasti, mutta meillä ei ole lähimainkaan mitään yleistä näkemystä siitä mitä keskeisille ihmiskunnan kulmakiville tulee jatkossa tapahtumaan tietotekniikan aiheuttamassa myllerryksessä.

Klassinen tietoyhteiskunnallinen ongelma on tiedon kerääminen. Tiedämme, että mitä enemmän on tietoa niin sitä paremmin pärjäämme. Täten, yhteiskunnan tulisi kerätä tietoa mahdollisimman paljon. Yhteiskunnassamme yhteiskunta päättää kuka kerättyä tietoa hallitsee. Kansalainen haluaisi, että kaikki mahdollinen tieto olisi käytettävissä, mutta yhteiskunta ei saisi sitä kerätä, koska se antaa liiallista valtaa tiedonhaltijalle. Tätä tilannetta kuvataan yleensä viitaten Orwellin romaaniin Vuonna 1984, jossa jopa ajatuksia valvottiin. Tämä on perimmäisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Tätä ei voida mitenkään ratkaista annetuissa puitteissa. Jos meillä on yhteiskunta, joka käyttää ylintä päätösvaltaa sekä kansalaisia, jotka kuuluvat yhteiskuntaan, niin meillä on vastakkaiset näkemykset tiedon keräämisestä. Jos kahdella toimijatyypillä on vastakkaiset pyrkimykset, eikä kummankaan pyrkimyksistä luovuta, niin mitenkään ei voida päästä ideaaliin tilanteeseen, jossa kaikki mahdollinen tieto kerättäisiin. Tällaisessa tilanteessa toimijat rakentavat itselleen katon kehitykselle. Molemmat osapuolet tahtoisivat sitä, että kaikki tieto olisi käytettävissä, mutta reittiä tähän lopputulokseen ei ole olemassa. Syntyy päättymätön ja ratkaisematon kädenvääntö.

Jos mietimme, miten tällaiset ratkeamattomat ongelmat suhtautuvat mainitsemaani kolmeen tärkeään, niin voidaan päätellä, että niiden on luultavasti liityttävä tietoon, joka on välissämme. Ihmistä ei oikein voi asettaa ongelman lähteeksi, koska ihmistä emme voi poistaa yhtälöstä. Tuskin voimme uudistaa käsitekieltämme niin, että ihminen ei ole enää ihminen. Informaatioteknologia voisi olla ongelmien lähde myös, mutta jos asetamme sen ongelmien lähteeksi niin emme voi antaa sen kehittyä vapaasti. Tämä on käytännöllinen mahdottomuus, emme voi muodostaa yhteiskuntaa, joka kieltää teknologian kehittämisen, koska se on pääosin ihmisille suotuisaa. Jos kieltäisimme vain kaiken mahdollisesti ongelmallisen teknologian kehittämisen, niin teknologia ei kehittyisi enää ollenkaan, koska teknisistä keksinnöistä ei voi tietää mitä niillä tullaan tekemään myöhemmin, tästä tunnetuin esimerkki on varmaan atomin ytimen käsittely energiantuotantotarkoituksessa. Jäljelle jää siis ainoastaan tieto, joka on välissämme. Sitä ymmärrämme vähiten ja se on ainoa kolmikosta, jonka voi helposti asettaa ongelmien lähteeksi.

SoMe tulee

”Sosiaalisessa mediassa on kyse osallistumisesta, vuorovaikutuksesta ja jakamisesta, joka tapahtuu nettiyhteisöissä. ” Näin aloittaa prof. Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaiseman sosiaalista mediaa käsittelevän taustaselvityksen (2). Sosiaalinen media, lyhyesti SoMe, on askarruttanut viimeiset pari vuotta internetiä seuraavaa kansaa, eikä askarruttamiselle ole näkyvissä loppua. SoMelle löytyy kymmeniä määritelmiä, joissa esiintyy yleisesti termejä kuten osallistuminen, vuorovaikutus, kansalainen, käyttäjä, sosiaalisuus, verkko, yhteisöt ja sisällöt. Useissa määritelmissä (3) on hyvin vahvana osana kytkentä internetin tai vuorovaikutteisen teknologian kehitykseen monipuolisemmaksi, helppokäyttöisemmäksi ja merkityksellisemmäksi. SoMe käsitteenä on ollut erittäin hankala määriteltävä. Käsitteeseen sisältyvien termien mukaan kyse on mediasta, mutta kuitenkaan mediateorioihin perustuvat määritelmät eivät ole yleistyneet. Perusteellisimmalla pohjustuksella tähän mennessä SoMen on määritellyt Jussi-Pekka Erkkola lopputyössään. Erkkola määritteli (4) käsiteanalyysin keinoin SoMen olevan ”teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”

SoMen määrittelyä on vaikeuttanut sen valtava moniulotteisuus. Jos tarkastellaan Heinosen virkkeen: ” Sosiaalisessa mediassa on kyse osallistumisesta, vuorovaikutuksesta ja jakamisesta…” ja Erkkolan määritelmän: ” teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä…” alkuja, niin joku voisi sanoa, että tässä yritetään määrittää ihmiskunnan elämistä maapallolla. Ihmisen elämän voitaisiin sanoa olevan osallistumista, vuorovaikutusta, jakamista ja prosessi, jossa yksilöt sekä ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä teknologiasidonnaisesti. Elämän määrittelyssähän on yleinen haaste ollut valita tarpeeksi laaja teoreettinen tausta. Riippuen valinnasta esim. biologian, filosofian, lääketieteen, yhteiskuntatieteiden välillä, elämälle saadaan hyvin erilaisia määritelmiä. SoMe ei luonnostaan osu erityisesti minkään tieteen ydinalueelle. Tietojenkäsittelytiede kiinnittää huomiota informaatioon, joka liikkuu teknologian välityksellä. Viestintätieteet kiinnittävät huomiota sisältöihin viesteinä osallistujien välillä ja kauppatieteet näkevät SoMen informaatiohyödykkeiden jakelukanavana sekä markkinointiympäristönä. SoMe ei myöskään jätä kylmäksi sellaisia alueita kuten sosiologia, politiikka tai yhteiskuntatieteet.

Jos SoMesta on vaikea löytää yhtymäkohtia minkään tieteenalueen teorioihin ja käsitteisiin niin se luonnollisesti tarkoittaa sitä, että SoMea ei voi helposti tieteellisesti tutkia eikä sitä kautta ymmärtää kokonaisuutena. Yleisesti eri tieteenaloilla on pitkät perinteet tavoista miten käsitellä todellisuudesta saatavia havaintoja, joten merkittävästi totutusta poikkeavat ilmiöt ovat tavallaan tutkimusmenetelmien ulkopuolella aluksi. Ilmiö saattaa kiinnostaa hyvinkin paljon, mutta sen havainnoimiseen kokonaisuutena ei ole systemaattista menetelmää. Jos tiede ei saa SoMea ”pyydykseen”, niin sitä ei julkisessa keskustelussakaan osata käsitellä kokonaisuutena. Tällöin julkiseen keskusteluun nousee joku yksittäinen SoMen taho, kuten esim. SoMen käytön vaikutus työpaikoilla, SoMe markkinointiviestinnän kanavana tai SoMe ja yksityisyys. SoMesta voidaan helposti puhua ja kuulija ymmärtää puhetta SoMesta ilman, että keskustelijoiden tarvitsisi saavuttaa yhteisymmärrystä siitä mitä SoMe itseasiassa on. Ville Venäläinen kirjoitti SoMesta äskettäin otsikoimalla ”Sosiaalinen media – se vaan on” (5). Venäläinen kirjoitti mm. siitä, miten lapset näyttävät osaavan ottaa internetin ja SoMe asioina, jotka vain ovat ja joita ei tarvitse sen enempää miettiä.

Olen itse niitä henkilöitä, joille SoMe on ollut valaistumiskokemus. Jotkut puhuvat, että ihmiset tulevat SoMe-uskoon (6), millä tarkoitetaan SoMen määrittelyä pakoilevan ideologian hyväksymistä omaksi ohjenuoraksi uskonnon kaltaisena pyhänä asiana. Olen pohtinut satoja tunteja SoMen syvintä olemusta ja uskoisin, että keskeisimpiä asioita SoMen ymmärtämisessä on kyetä luomaan maailmankuva, joka ei perustu tekijöihin jotka ovat muutostilassa SoMen takia. Harhautuminen on todennäköistä, jos tukeutuu tekijään, jonka kuvittelee riippumattomaksi SoMesta. Pitäisi yrittää tietää mikä muuttaa SoMea eikä yrittää tietää, mitä SoMe muuttaa, koska SoMe muuttaa luultavasti sitäkin alustaa, jolla itse seisot.

Elävien organisoitumisesta

Olemme viisaita ja meitä on jo lähes 7 miljardia. Joten perimmäinen ongelma, joka pysäyttää meidät, täytyy olla aika erittäin kinkkinen. Meillä on selkeitä systeemisiä ongelmia, kuten esim. köyhyys, järjestäytynyt rikollisuus, laaja epäoikeudenmukaisuus ja haavoittuva talousjärjestelmä. Nämä ongelmat liittyvät toisiinsa ja sisältävät pienempiä ongelmia, jotka myös linkittyvät moniin muihin ongelmiin. Kuitenkin nämä kaikki ovat systeemisiä ongelmia. Ne liittyvät siihen systeemiin, jonka olemme itse muodostaneet. Mikään näistä ongelmista ei ole sellainen, jonka luonto on meille asettanut. Ihmisiä tappava maanjäristys tai tulivuoren purkaus ovat ongelmia, joiden ei voida katsoa olevan systeemisiä. Meillä ei ole tällä kehitysasteella mahdollisuutta vaikuttaa niihin, mutta jokaiseen systeemiseen ongelmaan voimme vaikuttaa muuttamalla systeemiä. Kun sanon ‘muuttamalla’ niin se antaa olettaa, että ihminen voisi tietoisesti ja suunnitellusti tehdä muutokseen systeemiin. Tämä ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista. Me koostumme miljardeista yksilöistä, jotka toimivat tällä hetkellä itsenäisesti siinä mielessä, että ei ole mitään hallittua voimaa, jolla kaikki tai edes valtaosa yksilöistä saataisiin toimimaan tietyllä tavalla. Tämän takia yksikään toimintasuunnitelma ei ole yksistään riittävä minkäänlaiseen isoon muutokseen.

Systeemisten ongelmien ratkaisussa on olennaista järjestäytyminen eli organisoituminen. Monet eläimet järjestäytyvät parviksi, joiden avulla he pystyvät paremmin vähentämään esimerkiksi vihollisen hyökkäyksien tuhoisuutta. Eläimet eivät tietääksemme tee suunnitelmia siitä, että parvi olisi hyvä järjestäytymismuoto. Parven eläimet noudattavat todennäköisesti muutamaa yksinkertaista sääntöä (7). Nämä säännöt eivät ole sääntöjä eläimen ‘ajattelussa’ vaan ne ovat evolutiivisia rakenteita, joiden noudattamiseen eläimillä on luontainen taipumus. Kun kaikki parvessa olevat noudattavat sääntöjä, niin syntyy systeemi, jolla on omia ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan johdettavissa yksittäisestä eläimen viisaudesta. Ihmiset ajattelevat usein olevansa muiden eläinten yläpuolella ja samalla mm. tällaisten parveutumissääntöjen ulottumattomissa. Ajattelemme, että toimimme erittäin harkitusti ja vaihtoehtoja punniten. Olisin tästä hiukan eri mieltä. Nähdäkseni ihmiset noudattavat nykyäänkin hyvin yksinkertaisia sääntöjä nk. sivistysvaltioissa. Oletetaan vaikkapa kolme sääntöä:

1. Pyri säätämään lakeja, jotka ovat yhdenmukaisia etiikkasi kanssa

2. Noudata lakeja, jotka ovat yhdenmukaisia etiikkasi kanssa tai joiden rikkomisesta saatat saada epätoivottavan seuraamuksen

3. Pidä rahaa auktoriteettina toiminnassasi aina silloin kuin se ei välittömästi ole etiikkaasi vastaan

Etiikalla tarkoitan tässä ihmisen tietoisen hallinnan ulkopuolella olevaa käsitystä siitä, mikä on oikein tai väärin. En pysty tässä todistamaan, että nämä säännöt aiheuttaisivat nk. sivistysvaltioissa esiintyvää käyttäytymistä, mutta siltä se minun silmiin ainakin näyttää. Kyvyikkäillä ihmisillä on pyrkimys vallan luokse, joka tarkoittaa lähinnä mahdollisuutta säätää lakeja tai useimmiten mahdollisuuden vaikuttaa rahan myötä lakien säätymiseen. Tämäntapaisia sääntöjä noudattamalla ihmiset muodostavat ‘parven’, jonka liikkeitä tutkittaessa nousee merkitsevämmäksi se miten raha liikkuu kuin se mitä ihmiset yksilöinä tekevät. Harvan etiikkaan sisältyy esim. ihmisten tappaminen oikeana ja hyvänä asiana, mutta silti lähes kaikilla valtioilla on armeijoita, jotka pohjaavat toimintatapansa tuhansien vuosien kehitykseen siitä miten ihmisiä tapetaan.

Näiden kolmen säännön ilmiömäinen toimivuus perustuu rahan ja valtion saumattomaan yhteistyöhön. Raha tukee valtion olemassaoloa ja valtio tukee rahan olemassaoloa. Ymmärtääkseni lähes poikkeuksetta valtioilla on laki siitä, että rahalla on täydellinen yksinvaltius muiden kaltaistensa joukossa. Muita rahoja ei saa olla. Tämä ei vaadi erityisiä kansalaisen hyvinvointiin välittömästi liittyviä perusteluja, vaan se on enemmänkin tekninen vaatimus sille, että valtio voi olla ylipäätään olemassa. Ihmiset ajattelevat, että valtio on monimutkainen systeemi, joten pitäähän sille suoda vähän vapauksia oman olemassaolonsa takaamiseen. Raha on sopimus siitä, rahalla saa vallan muiden tahdon yli. Se on ultimaattinen ‘hyvä veli’ -sopimus. Käyttämällä rahaa muutat maailmaamuokkaavan tahtosi voimakkaammaksi suhteessa niihin, jotka eivät käytä rahaa. Sinun täytyy ainoastaa hyväksyä se, että muutkin saavat käyttää rahaa, koska muuten raha ei voisi kiertää ja se menettäisi voimansa. Ihmisten välinen taloudellinen toiminta on tehokkaampaa käyttäen rahaa kuin ilman rahan käyttöä. Siis, ne jotka käyttävät rahaa saavat tehokkuusedun niihin jotka eivät käytä rahaa. Tämän tehokkuusetu kumuloituu talouden edetessä, ja koska talous on yhteisen maailman hallintaa, niin se tarkoittaa, että rahaa käyttävät pystyvät tavallaan taivuttamaan maailmaa tahtonsa mukaan enemmän kuin rahaa käyttämättömät. Tämä näkyy nykypäivänä äärimmäisenä siinä, että lähes mitä tahansa saa rahalla. Tästä seuraa myös se, että rahaa käyttäville ihmisille on kannattavaa se, että heikommat eivät pääse käyttämään rahaa.

Ensimmäinen ja viimeinen SoMe

”Prosessi on sarja suoritettavia toimenpiteitä, jotka tuottavat määritellyn lopputuloksen.” kertoo wikipedia (8) Jos SoMe on ”…prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä…”(4), niin milloinkahan tämä prosessi on alkanut. Mistä on alkanut sarja suoritettavia toimenpiteitä, jotka tuottavat määritellyn lopputuloksen. Yleisen käsityksen mukaan SoMe sai alkunsa webin kehityksen myötä suurinpiirtein viime vuosituhannen vaihteessa. Eikö tuhat tai kaksi tuhatta vuotta sitten ollut prosessia, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä. Ainoa tapa tietää milloin joku alkoi, on tietää milloin se ei ollut alkanut. Mikä on se aika, kun ei luotu yhteisiä merkityksiä. Pitänee varmaan mennä niin kauaksi kuin ison A:n ja ison E:n aikaan, kun kavalin kaikista eläimistä kysyy ”Onko Jumala todella sanonut: ‘Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” ja iso E vastaa: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ‘Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” (9)

Noina hetkinä syntyi ensimmäinen yhteinen merkitys ja merkitys syntyi tietyn puun hedelmille. Aiemmin merkityksiä ei ollut ollut ja ensimmäinen asia, jolla oli yhteinen merkitys, oli ero yhdellä tietyllä puulla ja kaikilla muilla puilla. Tätä ennen ei ollut yhtään sellaista merkitystä, jonka kaksi ihmistä olisi jakanut. ”teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta.” (4) Teknologiana voisi olla monimutkainen ympäristö, johon kuuluu äänihuulet, kieli, hampaat ja monet muut komponentit. Sisältönä ovat kielen sanoista syntyvä puhe ja vertaistuotanto on omenan syömistä puusta yhdessä. Tämän jälkeen yhteisiä merkityksiä on laskematon määrä aina, kun ihmiset ovat kohdanneet kaltaisiaan. Teknologiat ovat vaihtuneet erilaisiksi toinen toistensa perään.

Jos tuo oli ensimmäinen SoMe niin, mikä voisi olla viimeinen SoMe. Milloin yksilöt ja ryhmät eivät enää rakenna yhteisiä merkityksiä? En haluaisi ajatella tuollaista aikaa. Vaihtoehdot tähän tilanteeseen päätymiseen ovat ihmisten sukupuutto tai täydellinen ihmistenvälisen vuorovaikutuksen estyminen esim. vuorovaikutuskykyjen täydellinen puuttuminen tai tiedonvälittymisen ihmiseltä toisella täydellinen estyminen.

Meidän tulisi siis toivoa, että ensimmäinen ja viimeinen SoMe ovat yksi ja sama asia. Tämä viestii siitä, että SoMen määritelmä ei ole rakentava. Se pitää aina paikkansa, mutta sen avulla ei voi erotella mitään. Määritelmän perusteella emme voi arvioida, mikä on SoMe ja mikä ei ole SoMe, emmekä näin myöskään ymmärrä, mikä on se maailmankuva, johon määritelmä pohjaa. Mitä ovat ne SoMea abstraktimmat käsitteet ja asiat, joiden avulla SoMen määritelmä on ymmärrettävissä. Jos se on prosessi niin mitkä muut prosessit ovat erilaisia tai samanlaisia kuin SoMe. Ei tällaisia yleisesti tunneta. Jos SoMe on prosessi, niin se elää nykytietämyksen valossa ihan omassa yksinäisyydessään muuten tyhjässä prosessien avaruudessa.

Erkkolan määritelmä on mielestäni kansainvälisestikin paras niistä määritelmistä, mitä yleisessä tiedossa on. Se on tietääkseni ensimmäinen ja tällä hetkelläkin ainoa, joka yhdisti prosessimaisuuden ja yhteisen rakentamisen sekä jätti prosessin lopputuloksen tavallaan avoimeksi käyttämällä ”yhteinen merkitys” -termiparia. Yleisesti muut määritelmät luovat SoMesta kuvan enemmänkin trendinä, yhtenä valtavirtasta erottuvana omalaatuisena välivaiheena ihmiskunnan vakaassa suoraviivaisessa kehityksessä. Erkkolan määritelmä avaa mahdollisuuden, että SoMessa voisi olla kyse jopa ihmiskunnan suunnan muuttumisesta. Jostakin sellaisesta, jonne mentäessä ei ole riskitöntä paluuta vanhaan.

Organisoitumisen organisoitumisesta

Toiminnan organisoitumisen tutkimuksessa on keskeistä pystyä erottelemaan organisoitumisen tasoja. Organisoituminen voi itse organisoitua ja edelleen organisoitua ja organisoitua. Samat toimijat voivat organisoitua eri tasoilla eri tavoilla. Francis Heylighen esittää (10), että rahan synty ja käyttö voidaan ymmärtää eri tason organisoitumistekijöitä tarkastelemalla. Markkina ohjaa yksilöitä löytämään toisiaan, jotta ihmisille erittäin välttämätön hyödykkeiden vaihto voisi toteutua. Raha toimii markkinoiden referenssimittana, joka tehostaa markkinoiden toimintaa. Kun on rahaa, syntyy Adam Smithin kuvaama näkymätön käsi (11), joka ohjaa rahan liikkeitä. Lopulta näkymätön käsi ohjaa toimijoita, vaikka näkymättömällä kädellä ei ole mitään havaittavaa suoraa vuorovaikutusta toimijoihin. Tässä tapahtumassa on neljä eri organisoitumistasoa. Markkina toimii mediana, joka on toimijoiden välillä. Raha on välittäjä, joka kontrolloi mediaa. Näkymätön käsi kontrolloi rahan liikkumista. Organisoituminen toimii evolutiivisesti eli monimutkaistuu siten, että vahvempi organisoitusmuoto syrjäyttää heikomman.

Emme voi tietää tällä hetkellä miten monta teoreettista vaihtoehtoa toimijan organisoitumiseen markkina-raha-näkymätön käsi -yhdistelmän lisäksi on olemassa. Toimivia organisoitumismuotoja ei välttämättä ole yhtään tai sitten niitä on kymmeniä, satoja, tuhansia tai lukemattomasti. Tietääkseni kukaan tieteilijä ei ole koskaan laajasti käsitellyt aihetta: Millä erilaisilla tavoilla ihmiskunta voi tehokkaasti organisoitua nykyisenkaltaisen teknologian avulla. Yksi asia on varmaa. Nykyinen organisoitumismuoto, jossa raha ja yhteiskunta ovat liittoutuneet hallitsemaan ihmisen toimintaa on vanhanaikainen. Sen historia vaihtelee sadoista vuosista tuhansiin vuosiin riippuen mittaustavasta. Se ei kykene ottamaan huomioon modernin tiedonkäsittelypotentiaalin mahdollisuuksia toimijoiden vuorovaikutuksessa. Tämä näkyy räikeimmin tiedonjakamisessa. Ihmiskunnalla on potentiaali jakaa immateriaalista kulttuuria merkittävälle osalle ihmiskuntaa ilman, että se aiheuttaisi vaaraa tai haittaa kenellekään. Ihmiskunta ei sitä kuitenkaan tee, koska ihmiskunta on organisoitunut eri tavalla. Ihmiskunta on organisoitunut erittäin pitkälle jo sellaisten lainalaisuuksien vallitessa, johon ei kuulunut mitään muuta tiedonsiirtotapaa kuin suullinen kieli.

Kun yksi organisoitumismuoto saavuttaa vallitsevan aseman niinkuin ihmiskunnassa nyt, niin vaihtoehtoiset organisoitumismuodot eivät pääse esille ennenkuin niiden organisointivoima on merkittävästi suurempi. Vallitseva organisoitumismuoto peittää alleen muita yhtä voimallisia tai hieman voimakkaampia vain siksi, että se on saanut aikaan itseäänruokkivan kehittyneen järjestyksen kyseissä organisoitumismuotojen ekologisessa lokerossa.

SoMe organisoitumisen organisoitumisen muutoksena

Se jokin, joka on minulle kuiskinut useita vuosia on uudenlainen ihmisten organisoitumismuoto. Sellainen organisoitumismuoto, joka on luontaisempi ihmiselle. Se tyydyttää ihmisen vapauden ja oikeudenmukaisuuden kaipuun paremmin kuin vallitseva organisoitumismuoto. Sen voimallisuus perustuu kykyyn jakaa materiaaliset ja immateriaaliset hyödykkeet suhteutettuna yksilön toimintaan paremmin kuin vallitseva organisoitumismuoto. Se pystyy järjestämään ihmiset niin, että teknologisen kehityksen mahdollistama tiedonkäsittelypotentiaali tulee tehokkaammin hyödynnetyksi.

Tämä uusi organisoitumismuoto on erittäin vastenmielinen ja luonnollinen. Vastenmielinen siinä suhteessa, että se romahduttaa valtavasti instituutioita, joita ihminen on rakentanut satojen vuosien saatossa. Luonnollinen siinä mielessä, että se antaa hienon vastineen niille vaistoille, joilla ihminen tiedostamattaan arvottaa sosiaalisen vuorovaikutukseen ryhtymisen mahdollisuuksia.

Katso tätä lamaa, jossa nyt olemme. Kukaan ei aidosti ymmärrä, mistä se johtuu tai että miten siitä voitaisiin kiertää. Erilaisia arvauksia on tuhansia, mutta kukaan ei oikeasti tiedä. Se johtuu suurella todennäköisyydellä siitä, että ratkaisua ei ole olemassa. Niillä rakenteilla, joita ihmisten yhteiskunnassa on, ei voida rakentaa kestävää taloutta.

Katso niitä sosiaalisen median muotoja, joita syntyy alituiseen. Katso vaikka chatroulettea (12) ja näe miten luonnollista vuorovaikutus on. Ihminen haluaa katsoa tuntemattomien elämiin silläkin uhalla, että sieltä näkyy mitä tahansa negatiivisia emotioita herättelevää toimintaa. Aina tuntemattomien kohdatessa on mahdollisuus yhteistoimintaan, joka on vapaampi ja oikeudenmukaisempi kuin yhteistoiminta rahan ja yhteiskunnan vallitessa.

Olen noin vuoden aktiivisesti yrittänyt ymmärtää sosiaalisen median syvintä olemusta. Nyt olen saanut siitä mielestäni tarpeeksi konkreettisen otteen, jotta sen ympärillä voitaisiin käydä mielekkäästi keskustelua. Tein sosiaalisen median määritelmän, joka pyrkii olemaan niin tarkka, että sen avulla mikä tahansa ihmistenvälinen vuorovaikutustilanne voidaan arvioida sosiaaliseen mediaan liittyväksi tai liittymättömäksi. Dramaattisesti muotoillen SoMe on viesti tuonpuoleisesta (vallitsevan organisoitumismuodon takaa, ei kuolleiden maasta), mikä osoittaa paremman organisoitumismuodon. Tylsemmin muotoillen sanoisin SoMen olevan:

vuorovaikutukselliset olosuhteet, joissa erityisesti mahdollistuu jokin ihmiselle luontainen monitasoinen organisoitumismuoto, jolle ei ole ominaista voimakkaasti yksilön vapautta rajoittavat vahvat organisoitumistekijät, kuten mm. oikeutettu valta, itseisarvollinen raha, ihmiselle ulkoatuleva pysyvä henkilöllisyys, yhteiskunnalliset lait tai omistusoikeus. SoMe toteutuu ensisijaisesti synergeettisyys-, tuntemattomuus-, rahattomuus-, vapaaehtoisuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksen täyttävien sosiaalisten vuorovaikutuksien kautta.

Vaatimukset ovat:

A. Synergeettisyys: Jokaisen osallistujan vuorovaikutuksessa saavuttama hyöty on suurempi kuin se todennäköisesti osallistujan oman kokemuksen mukaan olisi ollut ilman vuorovaikutukseen osallistumista

B. Tuntemattomuus: Vuorovaikutukseen täytyy osallistua vähintään yksi henkilö, jolla ei ole merkittävää emotionaalista suhdetta kaikkiin muihin osallistujiin

C. Rahattomuus: Vuorovaikutus ei synnytä osallistujien välille suhdetta, joka mitataan (perinteisessä) rahassa

D. Vapaaehtoisuus: Kenellekään osallistujista ei ole ulkopuolelta tulevaa käskyä, määräystä, velvollisuutta tai muuta vastaavaa oman tahdon ulkopuolelta tulevaa ennaltamääräytynyttä syytä osallistua vuorovaikutukseen

E. Läpinäkyvyys: Osallistujat kokevat vuorovaikutuksen aikana, että vaatimukset A.-D. todennäköisesti täyttyvät

SoMe on lautturi

Jos olet kulkenut harhaan, valinnut polun, joka ei ole enää paras jonka tiedät, sinulla on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa samaa polkua. Tietää koko ajan, että tähän suuntaan kulkeminen tuottaa hyvyyttä, mutta ei niin paljon kuin parempi polku tuottaisi. Suunta on helppo pitää, koska samaa polkua on edetty jo pitkän aikaa ja kertynyt kokemus voidaan hyödyntää kulkemisen tehokkuudessa. Tiedät aina, että et saa parasta elämää, mutta saat kuitenkin kohtuullisen elämän. Toinen vaihtoehto on palata taaksepäin omia jälkiä ja lähteä paremmalle polulle siitä kohti missä nykyinen polku eroaa paremmasta polusta. Tämä tarkoittaisi matkaa taaksepäin ja helppoa polun vaihtoa risteyksessä. Paljon kärsimystä, joka palkittaisiin varmasti. Kolmas vaihtoehto on siirtyä pois polulta ja suunnata paremman polun suuntaan. Parempi polku löytyy jossain vaiheessa. Pitää hylätä polulla kulkeminen ja aloittaa polun etsiminen epäjärjestyksessä. Tämä tarkoittaa sekaisuutta epämääräisen ajan, jonka jälkeen paras elämä löytyy, eikä sitä aloiteta polun alusta vaan jo edistyneeltä kohdalta.

J.J. Rousseau kohtasi tämän tilanteen 250 vuotta sitten sillä erotuksella, että hän ei nähnyt parempaa polkua. Hän tiesi, että valittu polku (yhteiskuntasopimus) ei ole paras, mutta se on paras mitä tiedetään. Hän kuvasi luonnontilaa, jossa ihminen on täysin vapaa. Ei voida noudattaa sääntöjä, jos sääntöjä ei ole. Rousseau olisi halunnut palata ympäristöön, jossa ei ole polkuja. Hän kuitenkin näki, että polkuja tulee aina olemaan, joten niistä kannattaa valita paras. Hän joutui tyytymään kuvaamaan miten oikeudenmukaisuus täydellistyy yhteiskunnan sisällä, koska yhteiskunnalle ei näyttänyt olevan vaihtoehtoa.

Oletan, että Rousseau olisi pakahtanut onneen, jos olisi nähnyt sen mitä nyt SoMeksi kutsumme. Hän ei olisi aloittanut kirjansa ensimmäistä lukua lauseella ”Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on hän kahleissa”. Sillä SoMe on kahleita vastaan. SoMe on lähes kaikkea sitä järjestystä vastaan, minkä mukaan olemme perinteisesti järjestäytyneet. SoMe ei näytä suuntaa, koska suunnan ihminen jo tietää. SoMe luo epäjärjestystä sen verran, että uudelleenjärjestäytyminen uuteen suuntaan on mahdollista. SoMe ei riko kahleita, mutta näyttää missä kohdin kahleet ovat rikottavissa. Ihmiskunta on kohdannut esteen ja ymmärtää, että kulkemisen estää este, eikä mikään muu. SoMe kuljettaa ihmisen esteen yli, jos ihminen lähtee SoMen kyytiin. SoMe ei ole kehitystä. SoMe ei ole sivistystä. SoMe on oikein, mutta SoMen päälle ei voi rakentaa luonnollista oikeaa.

Este on valtava. Se on kaikki minkä järjestyksenä tunnemme. Se on raha, se on valtio. Se on lait, Se on virallisuus. Se on pysyvä henkilöllisyys. Esteen takana puute on valtava. On puutetta köyhyydestä, rikoksista, vallasta. On puutetta päätöksistä, käskyistä, velvollisuuksista.

Ainoa tapa tietää mikä on huonoa järjestystä, väärää organisoitumista on altistaa se SoMelle. Jos SoMe rikkoo sen, niin se on väärin. Jos se säilyy ehjänä, niin se on oikein. Ainoa, mutta helppo keino.

Tulee päivä, että SoMe alkaa väistymään. Osaamme järjestäytyä ilman SoMea. SoMea ei enää tarvita. SoMe ei enää riko mitään. Tällöin olemme parhaalla polulla. Se on paras, koska parempaa emme tiedä.

Mitäs sitten

SoMe on minusta ihmiskunnan tähän astisen historian tärkein ilmiö. Koskaan aiemmin ei ole ihmisen vastuulla ollut koko ihmiskunnan elämän jatkuminen tai luonnon mahdollinen tuhoutuminen (sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan). Koskaan aiemmin ei ole ihmiskunnalla ollut niin vaikuttavia systeemisiä ongelmia. Koskaan aiemmin ei ole ihminen ollut niin toivoton paremman tulevaisuuden suhteen. Koskaan aiemmin ei ole ihmisille tarjottu niin perustavanlaatuista mahdollisuutta organisoitua uudella tavalla. Välttää vapauden vihollisia väkivaltaa, valtaa ja hallintoa. Välttää kehityksen hirttäytymistä loputtomaan vääristyneeseen kasvuun.

Minä haluan, että tämä mahdollisuus käytetään ja haluan käyttää sen edistämiseen omat voimavarani. Tiedän, että saan itsestäni eniten annettavaa muille silloin kuin elämäni on tasapainossa. Tämän tasapainon saavuttamiseen ainakin minä tarvitsen omassa ympäristössäni yleisesti käytettävää vaihdantavälinettä. En pidä siitä yhtään, mutta en osaa omaa elämääni tällä hetkellä muillakaan tavoin viedä eteenpäin kuin käyttämällä tätä vaihdantavälinettä. Siksi olen perustanut toiminimen ja olen aloittanut rakentamaan sellaista yrittämisen mallia, joka toisi minulle riittävästi vaihdantavälinettä, eikä yhtään sen enempää. En halua kikkailla, huijata, kilpailla, manipuloida tai tehdä mitään muutakaan monimutkaista rahansaannin takia. Yritän siis rakentaa sellaisen mallin, jonka avulla voin tehdä sitä minkä katson tärkeäksi ja tehdä sen mahdollisimman avoimesti ja yksinkertaisesti.

Keskitän toimintani SoMen ympärille ja yritän luoda mahdollisimman paljon avointa tietoa SoMesta ja sen liitynnästä ihmiskuntaan. Teen sen sopivaksi katsomillani välineillä ja tavoilla. Teen tätä niin pitkään yrittämisen puitteissa kuin voin sen pitää sen toimivana tai kun yhteiskunnassamme ei enää säännöstellä ihmisten toimeentuloa rahan avulla.

Tulen tarvitsemaan paljon monenlaista apua, mutta samalla lupaan antaa oman apuni mahdollisimman monelle tarvitsijalle. Toivon, että voisit liittyä matkaani jossain muodossa.

Vaikka et matkaani liittyisi, niin pidä silmällä SoMea. Katso ympärillesi ja huomaat, että se on kaikkialla siellä, missä on ratkeamattomia ongelmia.

Lähteet

1. Oskari Kuusela, Mikko Lahtinen ja Sami Pihlström. Akateemikko Georg Henrik von Wrightin haastattelu. Niin & Näin Filosofinen aikakauslehti 3/98. http://www.netn.fi/398/398_netn_witt1.html
2. Sirkka Heinonen. SOSIAALINEN MEDIA Avauksia nettiyhteisöjen maailmaan ja vuorovaikutuksen uusiin muotoihin. TUTU-eJULKAISUJA 1/2009. http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/tutu/Documents/publications/eTutu_2009-1.pdf
3. Harto Pönkä. Sosiaalisen median määritelmiä. Lehmätkin lentäis -blogi. http://harto.wordpress.com/2009/07/27/sosiaalisen-median-maaritelmia/
4. Jussi-Pekka Erkkola. Sosiaalisen median käsitteestä. Lopputyö, Taideteollinen korkeakoulu Medialaboratorio. http://mlab.taik.fi/pdf/ma_final_thesis/2008-erkkola-sosiaalisen-median-kasitteesta.pdf
5. Ville Venäläinen. Sosiaalinen media – se vaan on. Opi Olemaan -blogi. http://www.villevenalainen.net/2010/02/16/sosiaalinen-media-se-vaan-on/
6. Christina Forsgård, Pauliina Mäkelä. Innovaatiojunan oviaukossa: Kitti Forsgård & Pauliina Mäkelä. Videon kuvannut ja julkaissut Antti Lindström. http://www.youtube.com/watch?v=xNagA3hA3sc
7. Couzin, I. D. Collective cognition in animal groups. Trends in Cognitive Sciences, 13(1), 36-43. (2009)
8. http://fi.wikipedia.org/wiki/Prosessi
9. Raamattu. Vanha testamentti, 1. Moos. 3:1-3. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos
10. Francis Heylighen. Mediator evolution: a general scenario for the origin of dynamical hierarchies. 2006. http://pespmc1.vub.ac.be/papers/MediatorEvolution.pdf
11. http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_k%C3%A4si
12. http://chatroulette.com/
13. Jean-Jacques Rousseau. Yhteiskuntasopimuksesta eli valtio-oikeuden johtavat aatteet. Karisto oy, Hämeenlinna. 2. painos, 1988.

Muutoksen uudisasukkaat

Olen pusertanut Tomi Astikaisen kanssa pari viime viikkoa karttaa asioista, jotka liittyvät lähestyvään muutokseen maailmanjärjestyksessä. Ota aikaa ja tutustu, kartalla on vajaat 300 linkkiä relevantin tiedon lähteille. Kartta on vapaa kaikenlaiseen käyttöön, jakeluun, remiksailuun jne.

pdf-versio (1,4M) täällä ja web-versio täällä

Erilainen raha on aidosti erilaista

Tietoviikossa oli tänään erinomainen juttu avoimen rahan noususta. Toimittaja Heikki Siljamäki oli mielestäni tehnyt tosi hyvin taustatyönsä ja löytänyt monta eri tason näkökulmaa avoimeen rahaan. Kirjoituksen myötä pääsee varmaan tämän uuden aiheen jäljille, vaikka ei olisi minkäänlaista aiempaa kokemusta esim. virtuaalivaluutoista tai rahataloudesta.

Yksi keskeinen asia tietoviikon jutussa ja lähes kaikessa rahatalouden muutoksen pohdinnassa tulee kerta kerran jälkeen vastaan. Vaihtoehtoisia rahoja tai mitä tahansa perinteisestä rahasta poikkeavaa rahamaista välinettä ajatellaan aina sen tutun rahan mielikuvan kautta. Kuvitellaan, että jos se uusi raha ei ole rahaa niin onhan se kuitenkin samoja periaatteita noudattava väline. Tietoviikon toisessa liitännäisessä jutussa tohtori Ilkka Kieman kommenteista paistaa selvästi läpi, että ennakointi avoimen rahan noususta tehdään sen perusteella, että avoin raha käyttäytyy suurinpiirtein samalla tavalla kuin perinteinen raha:

”Ei tunnu kovin todennäköiseltä, että jokaisella pienelläkin ryhmällä voisi olla oma valuutta.”

Kiema huomauttaa, että rahatalouden kehitys on kulkenut jo pitkään juuri toiseen suuntaan, kohti yhtenäisvaluuttoja.

”Valuutalta halutaan ennen kaikkea luotettavuutta, sitä ettei jokin pieni ryhmä voi keinotella sillä tai muuttaa sen arvoa nopeasti – vaikkapa laskemalla nopeasti paljon rahaa liikkeelle, jolloin seurauksena on hyperinflaatio. Suuntaus yhtenäisvaluuttoihin perustuu juuri tähän”, hän muistuttaa.

Avoin raha on hyvin helppo ottaa vaan yhtenä virtuaalivaluuttana. Tässä tehdään valtava arviointivirhe. Avoimen rahan mahdollinen toimivuus ihmisen yhteistoiminnan välineenä perustuu juuri siihen, että se on aidosti erilainen kuin perinteinen raha. Esimerkiksi avointa rahaa voi luoda kuka tahansa milloin tahansa ja se ei kasva korkoa, eikä sitä voi lainata, eikä sitä lasketa liikkeelle. Muitakin eroja on, mutta jo nämä tekevät siitä merkittävästi erilaisen kuin perinteinen raha.

Olen seurannut pitkään puolueeksi pyrkivän Suomen talousdemokratia ry:n otteita ja heitä vaivaa tämä sama tauti. He näkevät kirkkaasti mikä nykyisessä rahataloudessa on vikana, mutta pyrkivät korjaamaan sitä niin, että perinteinen raha säilyisi suurinpiirtein muuttumattona. Tämä tie ei vie pitkälle. Rahatalous on sellainen kuin se on, sen takia koska se on rakentunut tietynlaisen rahan päälle. Rahatalous on aina sen näköinen kuin rahakin. Perinteistä rahataloutta ei voida merkittävästi muuttaa ilman rahan muuttamista.

Kuinka pitkä matka on avoimuudesta anarkismiin?

Kirjoitin Yhteistietokunta-ningiin avoimuudesta ja anarkismista. Liity yhteisöön, jos et ole jo liittynyt ja keskustele.

Yhteistietokunta ryömii, kohta jo konttaa

Keksin “yhteistietokunta”-termin muistaakseni heinäkuun lopussa. Olin työstänyt pitkään hypoteettisia mekanismeja, joiden avulla yhteiskunnan toimintoja voitaisiin mahdollistaa avoimen rahan tyyppisten välineiden avulla. Avoin raha on tiedollinen väline, jota voidaan käyttää ihmisten yhteistoiminnassa. Avoin raha tarkoittaa oikeastaan vain julkisanottua ja mitattua suhdetta kaikkiin toisiin rahankäyttäjiin. Oleellista on, että tämä suhde on samaan talouteen osallistuvien näkyvillä koko ajan. Jos avoimen rahan transaktiot ovat kaikkien talouteen osallistuvien tiedossa, niin silloin kaikki yhteistoiminta voidaan järjestää käyttämällä avointa rahaa.

Kokeilin tuolloin heinä- ja elokuussa mielessäni erilaisia skenaarioita, miten avoimella rahalla voitaisiin selviytyä erityyppisistä yhteistoiminnan muodoista. Osto/myynti oli helppo, kuten myös palkka. Eläke, sijoittaminen ja perintö onnistuivat myös sekä monet muut. Tällaisest perinteiset konstruktiot eivät pysy samanlaisina, mutta se sama pohjimmainen inhimillinen tarve täyttyy. Näistä pohdiskeluista nousi kaksi mielenkiintoista isoa teemaa: omistaminen ja päätöksenteko. Perinteisellä rahallahan ei tehdä päätöksiä. Siis avoimesti ja virallisesti ei tehdä, mutta käytännössä tehdään. Päätöksentekijöille erityisesti ei saa maksaa hyvien päätöksien tekemisestä, saa kuitenkin olla maksamatta huonojen päätöksien tekemisestä. Liitin pohdintoihin päätöksenteon avoimella rahalla ja se itseasiassa onnistui varsin hyvin. Huomasin, että päätöksenteko ei sovi perinteisen rahan kanssa yhteen, mutta se on jopa luontainen alue avoimen rahan käytössä. Koska avoimen rahan käyttö on suhteita ihmisten välillä ja päätöksenteko on kompromissien löytämistä, joista jää aina jakojäännös (joku saa tahtonsa paremmin toteutumaan kuin toinen), niin avoin raha ja päätöksenteko sopivat ihanteellisesti yhteen.

Omistaminen ja raha ovat aina olleet tiukasti yhteydessä. Ne ovat tavallaan siamilaiset kaksoset, aina sidoksissa toisiinsa, vaikka vähän eriluonteisia. Yritin löytää avoimelle rahalle ja omistamiselle yhteyden, mutta mielekästä sellaista ei löytynyt. Minulle selvisi, että omistamista ei itse asiassa tarvita mihinkään. Jos avoin raha on käytössä niin sen välineelliset ominaisuudet pystyvät välittämään niin korkeatasoista yhteistoimintaa, ettei omistamista tarvita. Amerikan alkuperäisasukkaillahan taisi olla hankaluuksia käsittää Euroopasta tulevien maanomistamiseen liittyviä käytäntöjä. Mitään ihmiselle luontaista tarvetta ei maanomistukseen liity. Pelkästään rahan luonne tekee sen, että kaikelle mahdolliselle niukalle resurssille täytyy olla tietty identifioitu omistaja.

Omistamisen, päätöksenteon ja muiden isojen teemojen kautta tulin aina samoille alkulähteille. Yhteinen on se termi, mikä tuli aina pohjalta vastaan. Maailmassa on ääretön määrä materiaalisia ja immateriaalisia objekteja ja objekteja voidaa luoda lisää pelkästään nimeämällä niitä. Miksi jokaiselle objektille pitäisi olla omistaja? Miksi objektit pitää nimetä ja muuttaa niukoiksi? No, koska raha on niukkaa niin omistuksenkin pitää olla niukkaa, koska omistaminen ja raha ovat erottamattomat siamilaiset kaksoset. Mietin sitten, entä jos kukaan ei omistaisi mitään, jos omistaminen olisi ylipäätään mahdotonta tai koko käsite kuolisi pois. Tämä ratkaisi tilanteen. Ei objektit tai nimeämättömät asiat maailmasta katoa sen takia, jos niitä ei omista kukaan tai mikään. Koska avoin raha on suhteita rahankäyttäjien välillä ja maailman objektien käyttö tai haltijuus on myös suhteita ihmisten välillä, niin kaiken sen mitä omistaminen tekee nyt, voidaan tehdä avoimella rahalla jatkossa. Yhteiseen kannattaa tutustua esim. valmisteilla olevasta Vasemmistofoorumin julkaisusarjan artikkelista Tutkimusparven wikissä.

Jos raha on omistamisen siamilainen kaksonen, niin yhteisen siamilaisen kaksonen on vertainen. Kaikki ne, joilla on yhteistä, ovat vertaisia. Osallistuin pari viikkoa sitten Otavan opiston Työn tulevaisuus -pajaan, jossa pääsin törmäyttämään ajatuksiani yhteistietokunnallisista teemoista (tallenne tietoiskuista). Törmäytykset avasivat omaa mieltäni ja uskoakseni myös muiden mieliä. Sain vinkin aloittaa varsinkin rahaan liittyviä pohdintoja varten ryhmän eDelfoi-yhteisöön. Ehdin perustamaan ryhmän tällä viikolla ja siellä lähti alustukseni pohjalta liikkeelle hienoja keskusteluja. Esim. arvostamani blogiajattelija Ville Venäläinen vastasi kysymykseeni rahanjälkeisestä maailmasta näin:

Rahasta on tullut väline, jolla voi välttää asioista sopimista. Tavallaan ostaa itselleen riippumattomuutta toisista. Se on yksi väline luoda hierarkioita, alistaa tai tulla alistetuksi. Ehkä tämä johtaa toisenlaiseen vuorovaikutussuhteeseen vähän joka asiassa. Rahatalous tekee meidän toisistamme riippuvaiseksi samaan aikaan. Se säätelee meidän kaikkien elämää. Voisko kuitenkin olla että rahaton maailma tekee meidät vielä enemmän toisistamme riipuvaisiksi, kun kaiksesta pitää sopia ja neuvotella?

Villen sanoissa kuvastuu minusta ennenkaikkea rahan ja vertaisuuden mahdoton yhtälö. Miten voimme olla vertaisia ja yhteisten asioiden ympäröimiä, jos raha on ainoa “kieli”, jolla voimme vähemmän tuttujen kanssa kommunikoida? Kommunikointi, viestiminen, sopiminen ja neuvotteleminen ovat ehdottomasti yhteiskunnan tärkeimpiä muodostajia. Chris Kylander vastasi em. foorumilla samaan kysymykseen näin:

On olemassa Parkisonin laki (ei siis p:n tauti) joka sanoo, että yli 67 henkilöä organisaatiossa pyörittää jo itse itseään eli on itseä varten: voidaan helposti ajatella, että paisuttaminen on myös siinä ihan toista luokkaa koska jokainen haara on omansa hallinnoimaan sekä pääasiaa että omia sivuasioitaan. Piiri pieni pyörii ja tästä syntyy kuluttuuri, jota pitää osata seurata.

Tämä kuvaa minustakin rahan luomaa maailmaa todella hyvin. Raha on niukkaa, joten syntyy kilpailua siitä, että kenellä rahaa on. Koska rahasta kilpaillaan ja rahalla saa lähes kaikkea, niin kehittyneimmät organisaatiot syntyvät luonnostaan rahakilpailun ympärille. Tässä on vain se ongelma, että rahasta kilpaileminen tekee ihmiskunnasta taitavan rahan tavoittelijan, mutta itse asia eli hyvinvointi unohtuu. Jos vertaisuus ja valta osuvat mielenkiinnon alueelle niin suosittelen uudessa hienossa Microjournal-palvelussa rakentuvaa mikroartikkelia vertaisvalta sosiaalisessa mediassa.

Minusta ainoa järkevä pitkän tähtäimen vaihtoehto on ohjata maailmanjärjestys sellaiseksi, että siellä ei esiinny perinteistä rahaa ollenkaan. Tällaisen maailman kuvitteleminen on erittäin vaikea tehtävä. Se edellyttää, että tuntemastaan maailmankuvasta sulkee pois kaikki rahaan liittyvät asiat, lisää maailmankuvaan rahaa korvaavat rakenteet ja sitten vielä päättelee mitkä ilmiöt esiintyvät välillisesti rahasta johtuen ja mitkä ilmiöt eivät ilmene välillisesti rahasta johtuen. Tämä maailmankuvan muutos on luultavasti länsimaalaiselle ihmiselle suurempi kuin oli maailmankuvan muutos aurinko-kiertää-maata maa-kiertää-aurinkoa versioon. Raha on välittömästi tai välillisesti läsnä lähes kaikessa merkityksellisessä mitä teemme. Anita Rubin kuvasi (myös em. foorumilla) ajattelulaatikon vaihtamista näin:

Niin monista meidän instituutioistamme, organisaatioistamme ja toimintatavoistamme on tullut itsetarkoituksia, että ainakin minun on sen takia äärimmäisen vaikea mieltää todellisuutta, jossa niitä ei olisi. Mieli rakentaa ikäänkuin automaattisesti uuden itsetarkoituksen sen tietoisesti ajatuskuvasta poistamani tilalle ja uin taas allikossa, vaikka juuri luulin kömpineeni ojasta.

Aloitin Yhteistietokunnalle oman ning-yhteisön, jonne toivoisin kaikkien tästä asiasta kiinnostuneiden liittyvän. Olisi hienoa, jos sinne saataisiin luotua avointa keskustelua ja koota tietoa muiden löydettäväksi. Olen huomannut, että pohdintoihini on aika vaikea kommentoida mitään suuntaan tai toiseen. Uskoisin, että ning-alustasta olisi apua siihen, että saataisiin moniäänistä keskustelua aikaan.

Satu kahdesta maailmasta. Osa 1: Maailmat törmäävät

Olipa kerran kaksi erilaista maailmaa, Yksi-maailma ja Monta-maailma. Maailmat elivät erillään, eivätkä tienneet toisistaan. Yhtenä päivänä Yksi-maailman kansalainen löysi Monta-maailman. Tämä kansalainen oli rohkea vaeltaja, jonka tehtävänä oli matkata Yksi-maailman rajoja ja kerätä tietoa tuntemattomasta. Vaeltaja oli koko Yksi-maailmaa johtavan hallituksen palveluksessa ja hänen virkaansa kuului raportoida löydöksistään hallituksen puheenjohtajalle. Vaeltaja palasikin kiirellä Yksi-maailman rajalta maailman keskipisteeseen, jossa hallitus piti majaansa.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
Puheenjohtaja (PJ): “Mitä löysit?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman.”
PJ: “Kerro tästä toisesta maailmasta.”
Vaeltaja: “Se on aivan toisenlainen kuin meidän maailma. Ihmiset siellä näyttävät samanlaisilta kuin meidän maailmassa, mutta heidän yhteiskuntansa on erilainen.”
PJ: “Millä tavalla erilainen?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole kaikkia samoja asioita kuin meillä on.”
PJ: “Mitä heiltä puuttuu?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole rahaa.”
PJ: “Mitä ihmettä, ovatko he kaikki köyhiä?”
Vaeltaja: “Eivät he vaikuttaneet köyhiltä, heillä oli runsautta tarpeeksi. Heillä ei ole myöskään valtioita.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he anarkiassa?”
Vaeltaja: “Eivät näyttäisi elävän, kaikkialla vallitsi järjestys. Heillä ei ole myöskään lakeja.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he ilman moraalia ja antavat rikosten vallita?”
Vaeltaja: “Eivät elä moraalittomuudessa, kaikki näyttivät kunnioittavan toisiansa, enkä nähnyt rikoksia. Heillä ei ollut myöskään yrityksiä.”
PJ: “Mitä ihmettä, eikö heillä ollut tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä?”
Vaeltaja: “Kyllä heillä oli varsin paljon tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä. Heillä ei ollut myöskään hallitusta, eikä kansanedustajia.”
PJ: “Mitä ihmettä, elivätkö he diktatuurissa tai vahvimman johtajan vallanalaisena?
Vaeltaja: “Ei ollut diktatuuria, eikä vahvimman oikeutta. He päättävät yhdessä omista asioistaan.”
PJ: “Tällaista maailmaa ei voi olla olemassa. Olet nähnyt unta utopiasta, jossa kaikki on hyvin ja maailman hallitseminen on vaivatonta. Jatka vaeltamista, äläkä palaa, ennenkuin sinulla on tietoa, jonka voit todistaa.”

Vaeltaja pahastui puheenjohtajan käytöksestä, mutta ei voinut muuta kuin palata Monta-maailmaan hakeakseen todisteita. Hän vaelsi syvälle Monta-maailmaan ja löysi paikallisen asukkaan. Vaeltaja pyysi paikallista asukasta tulemaan Yksi-maailmaan ja kertomaan omasta maailmastaan Yksi-maailman hallitukselle. Asukas suostui ja he kulkivat yhtä matkaa Yksi-maailman keskipisteeseen.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Löysitkö todisteita?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman asukkaan, jonka toin tänne kertomaan, että näkemäni on totta.”
Asukas: “Terveisiä meidän maailmasta.”
PJ: “Terve vaan, toisen maailman asukas. Haluamme kuulla sinulta asioita maailmastasi. Neuvonantajani kuulustelee sinua ja tarkastelee sinun tarinaasi.”
Neuvonantaja (NA): “Kuulimme, että sinun maailmassa ei ole rahaa. Onko tämä totta?”
Asukas: “En tiedä mitä raha on.”
NA: “Raha on jotain, jolla välitetään arvoa ja mahdollistetaan hyödykkeiden vaihdanta.”
Asukas: “Ahaa, meillä välitetään arvoa arvonosoituksilla kuten sanoilla, eleillä, tahdonilmauksilla ja vastaavilla. Hyödykkeitä emme vaihda, vaan tuotamme ja käytämme sen mitä tarvitsemme. Ne, jotka osaavat tuottaa, tuottavat. Ne jotka haluavat käyttää, käyttävät.”
NA: “Mittaatteko te arvoa jotenkin?”
Asukas: “Emme mittaa arvoa.”
NA: “Miten sitten tiedätte, että kuka on saanut ja antanut arvoa sekä mikä on välitetyn arvon määrä?”
Asukas: “Kaikki meistä ilmaisevat itseään, joten tieto arvosta välittyy.”
NA: “Eikö se tarkoita massiivista viestintä kaikilta kaikille onnistuakseen?”
Asukas: “Ei. Ilmaisemme itseämme peilin edessä. Kaikki voivat katsoa peiliin ja nähdä muiden ilmaisun.”
NA: “Mikä tämä peili on?”
Asukas: “Peiliksi sanotaan mitä tahansa, joka heijastaa ilmaisua.”
NA: “No, entäs miten se toimii, että kaikki ottavat ne hyödykkeet mitä tarvitsevat. Eivätkö toiset ota enemmän kuin muut?”
Asukas: “Kyllä ottavat, jos heistä tuntuu siltä, että tarvitsevat enemmän. Hyödykkeiden ottaminen on teko, ja kaikki tietävät, että teot kuuluu ilmaista.”
NA: “Teotkin siis ilmaistaan peilin edessä?”
Asukas: “Kyllä. Tahto ja teot ilmaistaan peilin edessä. Ne ovat kaikki, mitä ihminen pystyy ilmaisemaan. Jos haluaa ilmaista jotain vain tietyille vastaanottajille, niin sitä ei kannata tehdä peilin edessä.”
NA: “Miten mitään voidaan hallita, jos kaikki tahtovat ja tekevät mitä haluavat?”
Asukas: “Ei mitään hallita, eikä mitään tarvitsekaan hallita.”
NA: “En aivan ymmärrä, mutta mennään eteenpäin. Onko teillä valtioita?”
Asukas: “Mitä ovat valtiot?”
NA: “Valtiot ovat hallintoyksiköitä, joiden avulla hallitaan yhteiskuntaa.”
Asukas: “No sitten meillä ei ole valtioita, koska meillä ei hallita mitään.”
NA: “Onko teillä sitten lakeja?”
Asukas: “Mitä ovat lait?”
NA: “Lait ovat ohjeita, jotka kertovat mikä on sallittua ja mikä ei ole sallittua. Sallittuja asioita saa tehdä vapaasti, mutta sallimattomista teoista rangaistaan.”
Asukas: “Meillä ei ole sallittuja ja sallimattomia tekoja. Kaikkea saa tehdä vapaasti, eikä mikään teko ole rangaistava oletusarvoisesti. Ihmiset tietävät mitkä teot ovat kannattavia ja mitkä kannattamattomia, he näkevät peilistä menneisyyteen ja tietävät mitkä teot ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Emme tarvitse lakeja, meillä on vaan neuvoja, joita kerrotaan lähinnä lapsille.
NA: “Mutta jos teillä ei ole lakeja, niin teillä ei ole varmaan oikeuslaitostakaan. Miten voidaan elää ilman oikeutta?”
Asukas: “Mitä on oikeus?”
NA: “Oikeus on totuutta. Oikeus on sitä, että joku taho päättää, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat suhteutuvat tähän oikeaan.”
Asukas: “Meillä on yleensä useita totuuksia, Ihmisillä on omat aivonsa ja kaikki muodostavat itse oman totuutensa. Näin he myös päättävät itse sen, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat liittyvät tähän oikeaan.”
NA: “Hmm, teidän maailma on kyllä aika erilainen. Jos teillä ei ole rahaa, niin et varmaan tiedä mitä ovat henkilöiden muodostamat yhtymät, jotka tavoittelevat rahaa?”
Asukas: “No, en todellakaan.”
NA: “Et varmaankaan tunne myöskään käsitteitä velka, eläke, laina, pankki, verot, pääoma, sijoitus, palkka, sakko, rahoitus, talous, taloudellinen taantuma tai lama?”
Asukas: “En, paitsi pääoma kuulostaa tutulle, onko se sama asia kuin oma pää?”
NA: “No ei ihan, mites esimerkiksi käsitteet patentit, tekijänoikeudet, kilpailu, kaupankäynti, rikollisuus, omistaminen”
Asukas: “Uppo-outoja.”
NA: “Ai joo, koska ei ole lakeja niin ei ole patentteja, rikollisuutta eikä tekijänoikeuksia. Koska ei ole rahaa, niin ei ole kilpailua eikä kaupankäyntiä. Mutta miten omistaminen, eikä teillä ole edes sitä?”
Asukas: “Mitä se omistaminen mahtaa olla?”
NA: “Noh sitä, että joku päättää itsenäisesti maa-alueen, luonnonvarojen, välineiden, talojen tai hyödykkeiden käytöstä.”
Asukas: “Kyllä me päätetään itsenäisesti kaikista asioista, mutta päätökset johtavat tekoihin ja tahto edeltää päätöstä. Teot ja tahdot ilmaisemme peilin kautta, joten päätökset ennemminkin tapahtuvat kuin tulevat keneltäkään. Maata hyödynnämme yhdessä. Luonnonvarojen, välineiden, talojen ja hyödykkeiden kohdalla kaikki tekevät niinkuin haluavat. Jos kokevat tarvitsevansa käyttää niitä, niin sitten käyttävät.”
NA: “Hmm, jokin tässä mättää. Pidetään tauko.”

Neuvonantaja pohti asiaa ja kertoi pohdinnoistaan puheenjohtajalle kahden kesken. Vaeltaja päästettiin jatkamaan tehtäviänsä maailman rajoilla ja asukasta kestittiin tauon ajan.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Kertomuksesi oli vakuuttava, mutta siinä on yksi aukko. Kerroit, että ihmisten ilmaisu näkyy peilistä. Tämähän tarkoittaisi sitä, että kaikki tietäisivät kaikista kaiken. Ihminen on yksityinen olento, joka ei halua muiden tietävän hänestä kaikkea. Tämän takia maailmasi ei voi olla todellinen. Onko sinulla sanottavaa puolustukseksi?”
Asukas: “Eihän ihmiset tiedä toisista ihmisistä mitään enemmän kuin ihmiset haluavat itsestään kertoa.”
PJ: “Mutta juurihan sinä äsken sanoit, että peilistä näkee toisten ilmaisun kokonaisuudessaan.”
Asukas: “Niin näkee ilmaisun, mutta se on identiteettien ilmaisua ei ihmisten ilmaisua. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta eivät koskaan sama asia. Ihmisellä on lukuisia identiteettejä, jotta hän voi ilmaista niiden kautta erilaisia asioita, joita ei voida liittää hänen henkilöönsä.”
PJ: “Öhöm, mitäs neuvonantajani sanoo tähän?”
NA: “Tuo oli yllättävä tieto, mutta se tekee kokonaisuudesta aukottoman.”
PJ: “Hmm, siksikö teidän maailman nimi on Monta, koska teillä on kaikkea monta?”
Asukas: “Niin kai, kaikilla ihmisillä on yksi tietoisuus, mutta kaikkea muuta meillä on monta. Totuuksia, identiteettejä, tekoja, tahtoja, ilmaisuja ja tulevaisuuksia. Teillä näyttäisi olevan toisinpäin. Te pyritte yhteen totuuteen, yhteen oikeuteen, yhteen lakiin, yhteen hallintoon, yhteen identiteettiin, yhteen tulevaisuuteen, yhteen päätökseen, yhteen rahaan.”
PJ: “Neuvonantajani, mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa meidän maailmalle?”
NA: “Tämä tarkoittaa isointa murrosta koskaan, tehtävää on paljon. Lähes kaikki tunnistettavat konstruktiot yhteiskunnassamme, joko häviävät tai muuttavat muotoaan. Tulee olemaan väärinymmärryksiä, ristiriitoja, hetkittäistä sekasortoa ja vastarintaa, mutta lopulta kaikki kääntyy hyväksi.”

Satu jatkuu osassa 2…. (2-osaa odotellessa kannattaa tsekata edellinen postaus, jossa on kuvattu Monta-maailman käyttämä mekanismi)

Teoria optimaalisesta ihmisten yhteistoiminnasta

Sain tällaisen valmiiksi ja pitää laittaa heti jakoon, koska sain mielestäni usean kuukauden pohdinnat kiteytettyä yhteen nippuun. Tämä teoria on pelkistetty äärimmilleen, joten ei välttämättä sano mitään heti. Tulen selventämään ja antamaan esimerkkejä.

Yhteistietokunta rakentuu

Olen alkanut rakentaa utopiaa. Se pyrkii kattamaan ihmiskunnan keskeiset asiat lähitulevaisuudessa. Tekemistä siinä on paljon, luultavasti useaksi vuodeksi minulle, mutta toivottavasti vain useiksi kuukausiksi ryhmälle. Kutsun utopiaa yhteistietokunnaksi. Nimi oli aluksi enemmän sanaleikkiä, mutta se muuttui vakavaksi hetken pohdinna jälkeen. Tunnetustihan me olemme viimeisen reilun vuosikymmenen urakoineet tietoyhteiskunnan puolesta. Minäkin olen tietoyhteiskunnan nimeen vannonut niin pitkään kuin olen ymmärtänyt mitä käsitteellä ollaan yritetty tarkoittaa. Jossain tässä viime kuukausina tietoyhteiskunta alkoi mättämään vastaan. Mihin oikeastaan pyritään? Ollaanko valmiita muuntumaan perusteellisesti? Kuka kehitystä johtaa? Mikä on tärkeintä? Mitkä ovat käytettävät välineet? Onko olemassa mitään suunnitelmaa.

Ensin oli yhteiskunta ja sitten tuli tietoyhteiskunta. Tarkoittaako sanajärjestys sitä, että meillä on hyvä ydin, johon lisätään uusia herkkuja. Jos legoista rakennetaan hyvä auto ja siihen lisätään siivet, niin tulee hieno lentävä auto. Onko tällainen kehitysmalli, jossa perustava osa pidetään muuttumattomana, toimiva? Näin on ainakin ajateltu. Informaatioon ja tietoon on suhtauduttu mielestäni tähän mennessä kuin siipiin, joille pitäisi löytää paikka.

Yhteiskunta rakentuu usean sovitun konstruktion varaan. Meillä on valtioita, on hallitus, on kansalaisia, on kansanedustajia, on yrityksiä, on rahaa, on lakeja, on media, on yhdistystyksiä, on järjestöjä, on oikeuksia. Sitten me hokataan, että on tuloillaan järjettömän tehokkaita tietokoneita, globaaleja tietoverkkoja ja monipuolisia järjestelmiä sekä ohjelmistoja. Luonnollinen asennoituminen on se, että sovittuja konstruktioita pitää muuntaa, jotta uutta tiedonkäsittelypotentiaalia voidaan hyödyntää konstruktioissa. Kenenkään ei tarvitse sanoa sitä edes ääneen, se tiedostetaan muutenkin, olemassaolevaa pitää muuntaa juuri sen verran, että uutta potentiaalia voitaisiin hyödyntää, ei yhtään sen enempää. Tällaisessa ajattelussa on vaan ikävä kyllä monta uhkaa.

Mitäs, jos perinteinen konstruktio ei olekaan kehitettävissä ilman konstruktion purkamista ja uuden suunnan valitsemista? Jos olet rakentanut tasaisen kyljen legoautoon, niin miten voit lisätä siihen yhtään uutta palikkaa? Näin on käymässä edustukselliselle demokratialle. Ennen kuin tieto oli tulllut yhteiskuntaan, oli toimivaa keskittää valta harvoille. Viestintä ja tiedonvälittäminen oli aikaavievää. Oli järkevää, että massat kouluttautuivat ammattiin ja toimivat tuottavasti ammatissaan. Valtaa pitää käyttää nopeasti ja päätökset tulee syntyä mahdollisimman ajantasaisesti. Jos ilman tehokkaita viestintävälineitä oltaisiin jaettu tietoa massoille ja jääty odottelemaan heidän mielipiteitä niin massojen työaika olisi mennyt byrokratiaan ja päättäjät olisivat olleet tyhjänpanttina. Ei järkevää silloin, mutta entä tiedon tultua. Päättäjien määrä ei ole lisääntynyt, eikä vallasta luovuta. Kaikki tarpeellinen tieto liikkuu netissä minuuteissa kaikkien saataville, mutta päättäjät haluavat, että massat osallistuvat kerran tai kahdesti vuodessa. Tuhansia kansalaisia kärkkyy vaikuttamista ja he saavat tuhansia ääniä poliittiseen addressiin päivässä, mutta päättäjät haluavat pitää päätösriihensä suljettujen ovien takana muutaman kymmenen hengen porukalla. Päättäjät saavat tietoa entistä nopeammin, kuten myös kansalaiset. Päättäjät voivat kääntää parantuneet mahdollisuudet marginaalisesti hyödyksi, kansalaiset pelkästään turhautuvat ja kyynistyvät, koska uudella tiedonkäsittelypotentiaalilla ei voi tehdä juuri mitään. Harvainvaltaisella edustuksellisella demokratialla ei ole mitään tulevaisuutta. Ei ole edes suunnitelmaa, muuta kuin pitää vanha konstruktio pystyssä. Minä en ainakaan muista törmänneeni yhtenkään tulevaisuuden suunnitelmaan, jossa harvainvalta hyödyntää tehokkaasti tietoverkkoja ja uutta tiedonkäsittelypotentiaalia. Miksi siis yrittää laittaa tietosiipiä edustajien kylkeen, jos kukaan ei keksi, miten se voisi johtaa edistykseen.

Toinen uhka on konservatiivisuus. Mitäs, jos konstruktiota ei uskalleta aidosti muuntaa ollenkaan ja vaan kuvitellaan kehitystä. Legoautoon ei voi lisätä siipiä, jos irrotetaan palikka ja lisätään erivärinen samanlainen palikka samalle paikalle. Tämä tilanne on tullut vastaan rahan kanssa. Raha on huikean merkittävä yhteiskunnallinen konstruktio. Se liittyy valtaosaan ihmisen toiminnasta. Jos mietit mitkä kaikki tekemisesi tänään olivat kytköksissä rahaan ja mitkä eivät, niin veikkaan, että aika harvat eivät olleet. Lama on nykyisen rahan arkkivihollinen. Maailmassa on tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka veivaavat makrotaloutta suuntaan, jos toiseen päivittäin. Mielipiteitä makrotalouden toimenpiteille on niin käsittämätön määrä, että taloustieteestä väitelleetkin puhuvat toistensa ohi. Mikä on veivaamisen optimaalinen lopputulos? Lama menee pariksi vuodeksi pois, työttömiä on vähemmän ja köyhyyttä on vähemmän. Onko joku ehdottanut sellaista makrotalouskikkaa, jolla lama voitaisiin eliminoida ikuisesti? Ei tule minulle mieleen. Miksi tavoitellaan tilannetta, jossa pää pysyy juuri ja juuri pinnalla, miksei tavoitella tilannetta, jossa kaikki osaavat uida ja uiminen on nautintoa. Miksi rahatalouden kunnossa pitäminen on niin vaikeaa?

Vastaus on muuntaa raha täysin toisenlaiseksi. Pysähdytään hetkeksi ja mietitään mihin tarpeeseen raha on sopiva väline ja tehdään yhdessä sellainen raha (tai siis rahat),  jo(t)ka toimii. Ei toimivan rahatalouden ole tsunamin ehkäisemistä, ilmastonmuutoksen pysäyttämistä tai uusien energiatuotantomuotojen keksimistä. Se on täydellisen kokonaan ihmisen hallinnassa oleva konstruktio. Mietitäänpäs vielä, mitä tiedon lisääminen yhteiskuntaan on tuonut rahatalouteen. Pankissa ei enää tarvitse käydä, vaan voi maksaa netissä ja paperilaskuja ei tarvitse enää käsitellä. Voi antaa mikrolainoja ja käyttää ainoastaan korttia maksaessaan. Ei oikein kuulosta tietoyhteiskunta-ajan saavutuksilta. Rahan kehitys on ollut äärimmäisen konservatiivista. Koko raha voitaisiin laittaa uusiksi viikossa, jos ihmiskunta alkaisi yhteisiin talkoisiin. Raha on tietoa. Raha on numeroita tileillä. Rahan ulottuvuudet ovat täysin tiedonkäsittelykyvykkyydemme piirissä, mutta tietääkseni yhdenkään “virallisen” tietoyhteiskunnan tulevaisuuden visioon ei kuulu rahan uudistaminen. Ei oikein tiedossa ole nyt liimaa, että tarttuisi yhteiskunnan kylkeen siiviksi rahan alueella, eipä ole ei.

Palataanpas vielä siihen sanajärjestykseen. Kun tieto nousi merkittäväksi niin se päätettiin lisätä yhteiskunta-termiin, mutta mitähän mahdettiin ajatella, kun se laitettiin ensimmäiseksi. Vaihtoehtojahan oli kolme: tietoyhteiskunta, yhteistietokunta, yhteiskuntatieto. Viimeinen kuulostaa koulun oppiaineelta, joten se varmaan jätettiin sen takia ulos valinnasta. Yhteiskunta-termissä on toisena tekijänä yhteinen. Aikoinaan sillä on varmaan ajateltu luontoa, kulttuuria, lakeja, kommunikaatio jne. jotka ovat olleet perinteisesti yhteisiä.  Kaikki yhteiset asiat ovat olleet aiemmin samassa kunnassa siis fyysisesti lähellä toisiaan. Tämä ei kuvaa nykytilannetta kovinkaan hyvin. Immateriaaliset asiat voivat olla hyvinkin yhteisiä, vaikka fyysisesti oltaisiin erossa ja ilman yhteyttä. Tieto ei pelkästään mahdollistanut fyysisten kaukaisten asioiden yhtenevyyttä vaan myös uusien asioiden yhteisyyden. Nykyisin vaikkapa tuotanto voi olla yhteistä, media voi olla yhteistä ja itse tieto voi yhteistä. Tieto on hyvin yhteistä tietoverkoissa, jopa niin paljon, että meillä on yhteistä vertaistemme kanssa enemmän tiedollisen yhteyden kuin fyysisen yhteyden kautta. En minä tiedä tunne juuri ketään “yhteiskunnastani” eli naapureistani tai kotikaupunkilaisistani, mutta tunnen moninkerroin enemmän tietokuntani eli verkkotilojen ihmisistä. “Yhteiskunnassani” asuu ketä sattuu, mutta tietokunnassani asuu juuri ne ihmiset ketkä sinne haluan. Tässä on aika merkittävä ero. Tietokuntia syntyy huimaavalla vauhdilla, yhteisöllisyyden voima yllättää aina vaan ihmisiä ja tietokunnat rakentuvat yhteisöllisyydestä eivätkä sattumanpakosta kuten yhteiskunnat.

Tätä kirjoittaessani mietin miten avoimuus liittyy tietoyhteiskuntaan tai yhteistietokuntaan. Avoimuus on mielestäni tärkein muutostrendi, jos ajatellaan ihmisen tulevaisuuden toiminnan asenteita. Avoimuuteen liitetään yleensä tieto, koska se on se, mikä konkreettisesti voi olla avointa tai suljettua. Kenelle näkyy ja kenelle ei. Mutta avoimuus liittyy myös hyvin yleisesti yhteiseen. Mikään ei voi tulla yhteiseksi, jos se minkä on tarkoitus olla yhteistä, ei ole avoin. Avoimuuden lisääntyminen siis välittömästi lisää yhteisen syntymismahdollisuuksia. Yhteisen äärellä ei voi kilpailla tai taistella. Miten sodit tai riistät, jos sodan tavoite tai riiston kohde on yhteinen? Yhteinen toteuttaa osallistumisen ja vaikuttamisen. Kaikki voi olla yhteistä: tieto, valta, raha, suunnitelmat. Yhteiskunnassa kaikki ei ole yhteistä ja tietokunta on mielekkäämpi kuin yhteiskunta, joten minun valinta on yhteistietokunta. Olen kasannut tuolla nimellä utopiaa wikiin ja aion jatkaa. Olen lähtenyt siitä, että lentävässä autossa on tärkeintä siivet, joten rakentamisen tulisi pohjautua siipiin. Tässä tapauksessa siis tieto/informaatio on ensisijainen, yhteinen on toiseksi tärkein ja kunta vähiten tärkein. Mukaan saa liittyä, utopiakin voisi olla yhteinen. Pahoista kysymyksistä ilahtuisin kovasti.

• « Older Entries

• Elämänvirta

  • Facebookin syndikointivirhe

    — November 14th via Facebook
  • Facebookin syndikointivirhe

    — August 28th via Facebook
  • Facebookin syndikointivirhe

    — August 2nd via Facebook
  • Facebookin syndikaatiovirhe

    — July 10th via Facebook
  • Facebookin syndikaatiovirhe

    — July 8th via Facebook
  • Facebook Syndication Error

    — June 14th via Facebook
  • Shared The Future of Money video.

    — October 26th via Google Reader
  • Tero Kiitos kaikille muistaneille!

    — October 4th via Facebook
  • Tero Kiitos kaikille muistaneille!

    — October 4th via Facebook
  • Shared 35+ Social Lending Platforms Around the World.

    — September 6th via Google Reader

• Pilvi

  Aktivisti arvo arvonannon web arvon osoittaminen avoin raha contenture empatia eurovaalit facebook hyöty immateriaalinen hyödyke julkinen Julkkis kachingle kasvi krediitti ladattu svastine lataamaton vastine mikromaksu nettikoti open money paikallisraha preferenssi raha sanonnat sosiaalinen media sosiaalinen vastine sosiaalinen vastinetalous svastine svastineen luonti sympatia tekijänoikeus tekijänoikeus piratismi varastaminen tietovaluutta tipjoy Tuottaja twollar vaalirahoitus vapaamatkustajan ongelma vastine virtuaaliraha virtuaalivaluutta wiki yle lupamaksu joukkoäly verkkovoima znak-it

• Viimeisimmät kirjoitukset

  • Kaksiulotteinen raha
  • SoMea siellä täällä ja mielenpäällä
  • SoMe on vastaan
  • Muutoksen uudisasukkaat
  • Erilainen raha on aidosti erilaista

• Viimeisimmät kommentit

  • Jorma Lehikoinen on Kaksiulotteinen raha
  • Marttila Viestintä on SoMea siellä täällä ja mielenpäällä
  • Tero Heiskanen on Kaksiulotteinen raha
  • Juho Makkonen on Kaksiulotteinen raha
  • Tero Heiskanen on Kaksiulotteinen raha

• Aikaisemmat kirjoitukset

  • April 2010
  • March 2010
  • December 2009
  • November 2009
  • October 2009
  • September 2009
  • August 2009
  • July 2009
  • June 2009
  • May 2009
  • April 2009
  • March 2009

• Kategoriat

  • arvonannon web (3)
  • kaksiulotteinen raha (1)
  • keveämpää (1)
  • nettikansa (1)
  • oikeus tietoon (2)
  • sosiaalinen vastine (8)
  • suositus (1)
  • vaihtoehtoraha (7)
  • yhteistietokunta (8)
  • yleinen (1)

• Blogroll

  • Vanhat tule, vaisuus -blogin kirjoitukset

• Blog under the Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 License