Sosiaalinen vastine
Oletko koskaan miettinyt miksi meillä sellainen vastine kuin raha. On erilaisia hyödykkeitä ja niistä annetaan vastineeksi rahaa, jos hyödyke vaihtaa omistajaa. Mutta miksi raha on juuri sellaista kuin se on? Kaipa tätä ovat taloustieteilijät miettineet, mutta en ole kyllä vakuuttunut, että taloustieteilijätkään ovat käyttäneet paljoa aikaa kyseenalaistaakseen oman tieteenalansa tärkeintä peruskiveään. Viritäpä nyt vastaanottimesi kyseenalaistamaan rahan rooli yhteiskunnassa niinkuin olet sen tähän asti ajatellut.
tule, vaisuuden pidempiaikaiset lukijat tietävät, miten paljon olen vaahdonnut mikromaksuista ja niiden problematiikasta. Nyt olen viimeisen noin kuukauden ajan yrittänyt porautua mikromaksamisen teoreettisiin ongelmiin ja tässä viikko tai pari sitten minulla meinasi jäädä kaikki muut asiat kesken, kun pohdinnasta putosi pohja pois. Älysin, että ei hemmetti, ei tässä ole kyse jostain blogikirjoituksesta tai podcast-jaksosta maksamisesta, vaan ihan jostain muusta (itseasiassa sadoista tai tuhansista muista merkittävistä asioista). Mutta mistä kyse sitten on? Yritän aukaista, mutta en luultavasti onnistu kovin hyvin, koska asia on aivan tajuttoman iso ja arkijärjenvastainen. Yritin kirjoittaa tätä samaa aihetta toisella lähestymistavalla tänne tule, vaisuuteen ja olin 1100. sanan paikkeilla, kun huomasin, että olin siihen mennessä vasta pehmitellyt lukijaa ottamaan vastaan itse asiaa, enkä siinäkään ollut vielä lopussa. Noh, nyt kuitenkin yritän aloittaa pitkän pitkän aiheen. Tulee äärimmäistä abstraktointia mitäänsanomattomilla esimerkeillä, mutta jatkossa sitten palailen asiaan aina, kun vaan ehdin.
Ihminen käyttää valtaa. Teoriassa kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan jollakin yksinkertaisella tai monimutkaisella tavalla. Koska ihminen on sosiaalinen olento, niin ihminen pyrkii käymään neuvotteluja tai yhteistä sopimista, siitä mikä olisi toivottavaa toimintaa. Tästä syystä meillä on valtiot, lait, oikeudet, säännöt, käytännöt, tavat jne. Muuten me emme tietäisi, mitä meidän kannattaa tehdä, jotta muut ihmiset vastaisivat omalla toiminnallaan toimintaamme haluamallamme tavalla (teet jotain hyvää ja saat kiitosta, teet jotain huonoa ja sinua rangaistaan tai paheksutaan). Eikö olekin tähän asti selvää? Meillä on siis yhteiskunnallisia sosiaalisia välineitä (em. lait, käytännöt, ohjeet jne.) jotka ohjaavat toimintaamme yleisesti hyväksyttyyn suuntaan. Tämä on varmaan kaikkien mielestä juuri niin kuin asian pitää ollakin. Mutta mitäs, jos nämä kaikki välineet eivät olekaan tehokkaita? Tämän löysin ongelman ytimeksi. Kaikki nämä välineet ovat toimintatavaltaan ajalta ennen verkottunutta ihmistä. Ne ovat toimivia, mutta eivät tehokkaita, jos tiedetään, että ihminen pystyy voimakkaasti verkottumaan muiden ihmisten kanssa. Vika on siinä, että nykyiset sosiaaliset välineet ovat rakentuneet sillä oletuksella, että ihminen ei pysty viestimään nopeasti ja vaivattomasti. Kaikista eri sosiaalista välineistä voidaan rakentaa tulevaisuudessa versio, jotka on suunniteltu sillä oletuksella, että ihminen kykenee välittämään tietoa nopeasti, vaivattomasti ja merkityksettömän pienillä kustannuksilla.
Olen havainnut viime vuosina satoja isompia tai pienempiä puutteita tietoyhteiskunnan toiminnassa (lainsäädäntö ei pysy perässä tietoteknologian kehityksessä, immateriaalisten hyödykkeiden levittämistä ei tueta, juuri mistään ei voi maksaa järkevästi internetissä, valta on keskittynyt omaa etuaan ajaville vaikka joukkovoima tietäisi paremmin, tieteenteossa ei olla yhteisöllisiä, yritykset ja kansalaiset ovat vastapuolia jne.). Ongelmat tunnetaan, mutta niille haetaan erillisiä kohdennettuja ratkaisuja (jos edes ylipäätään haetaan). Minä väitän, että ratkaisut ovat johdettavissa yhteen ainoaan asiaan. Se on yhteiskunnallisten sosiaalisten välineiden kehittäminen sellaiseksi, että niiden ydin on 24/7 verkottunut ihminen eli nettikansalainen.
Sitten takaisin rahaan, josta juttu alkoi. Tuntemamme raha on täydellinen esimerkki siitä, miten meille erittäin tärkeä väline on kehittymätön sosiaalisilta ominaisuuksiltaan. Tässä esimerkkejä mitkä rahassa mättävät: Maksatko kaverille, jos hän on tehnyt jotain mistä pidät? Maksatko kunnanvaltuuston edustajalle siitä, että hän ajoi asiaasi? Maksatko tutulle, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan kahvilassa? Maksatko uutisesta nettisivulla? Maksatko siitä, että brasialainen maanviljelijä ei hakkaa sademetsää matalaksi? Maksatko siitä, että joku auttaa mummon kadun yli? Maksatko siitä, että mielenosoittaja jaksaa kannatella kylttiä eduskuntatalon edessä? Veikkaan, että et maksa. Minä haluaisin maksaa, mutta miksi se ei ole tavanmukaista, sopivaa tai haluttua? Koska raha on väärä vastine noihin asioihin. Miksi mielenosoittajan pitäisi päästä ostamaan kaupasta jokin materiaalinen hyödyke rahalla, joka on minulta pois. Tässä on puolet rahan ongelmasta: se ei sovellu useimpiin sosiaalisiin tilanteisiin joissa sovitaan yhteisistä toimintatavoista, vaikka juuri sellaisiin tilanteisiin meillä pitäisi olla vastine. Raha on tarkoitettu kilpailevien (rival) hyödykkeiden vastineeksi, missä roolissa se toimii hyvin. Toinen puoli rahan ongelmaa on se, että se ei näy ulospäin. Jos sinä maksat tyypille, joka kertoo mielenkiintoista tarinaa kahvilassa, niin minä en tiedä siitä. Minun mielestä kaikkien ei tarvitsi maksaa tyypille, mutta koska en tiedä kuka maksaa, niin asia jää siihen, eikä kukaan maksa.
Mitä tästä sitten seuraa? Raha ei ole yksinään riittävä. Tarvitaan vastine, joka on läpinäkyvä ja joka ei ole vastineen antajalta pois. Tällaiseen vastinetalouteen internet on erittäin sopiva väline, koska vastineen pitää olla informaatiota, se ei saa olla materiaalista. Uskon, että tällainen vastinetalous on tunnistettavissa vielä tänä tai ensi vuonna ja sillä on potentiaalia laajeta erittäin merkittäväksi globaaliksi ilmiöksi muutamassa viikossa sopivan alun saadessaan. Palaan tämän vastineen yksityiskohtiin lähiaikoina. Uskon tällaisella sosiaalisella vastineella olevan radikaaleja vaikutuksia yhteiskuntaan laajalla rintamalla, oikeastaan kaikkeen mihin liittyy vallankäyttö (hallinto, oikeudet, päätöksenteko), rahan käyttö ei-kilpailevien (non rival) hyödykkeiden vastineena (esim. immateriaaliset kulttuurihyödykkeet, osa palvelutoiminnasta) tai sosiaaliseen toimintaan (kaikkeen missä annetaan positiivista tai negatiivista arvoa kanssaihmisten toiminnalle).
Loppupäätelmä siitä, että miksi mikromaksut eivät ole yleistyneet on, että niissä maksuna yritetään käyttää rahaa. Tarve on saada jotain helposti siirreltävää vastinetta tiedolle ja siihen ei perinteinen raha koskaan tule olemaan vastaus. Mikromaksut rahalla voivat kyllä yleistyä nykyisestä tilanteesta, mutta menestymään ne eivät tule.
Jos joku sai jotain selvää, niin kommentoi ihmeessä. Minulla on tästä mielessä kymmeniä käytännön esimerkkejä (eri abstraktiotasoilta), joihin palaan heti, kun on aikaa kirjoittaa. tule,vaisuus-wikissä lisää sosiaalisesta vastineesta.
11 Responses to “Sosiaalinen vastine”
Nyt kuului lähtölaukaus | tule, vaisuus - April 7, 2009
[...] olisi odottanut sitä näin nopeasti. Kirjoitin reilu viikko sitten sosiaalisesta vastineesta ja ensimmäinen selkeä merkki sosiaalisen vastineen rantautumisesta tuli minun tietoisuuteen [...]
Dan Ariely kirjoittaa kirjassaan (www.predictablyirrational.com) paljon siitä miten rahasta puhuminen tai rahana mittaaminen sotkee ihmisten kokemuksia.
Teemme mielellämme palveluksia sosiaalisista syistä tuntemattomillekin ja ilahdumme pienistä korvauksista (vaikkapa kahvit tai suklaapatukka), mutta heti kun korvausta aletaan mittaamaan rahassa (sanotaan paljon patukka maksoi tai annetaan rahaa), tyytyväisyys laskee. Laskemme nopeasti, että korvaukset eivät ole riittäviä – vaikka olisimme hetki sitten suorittaneet työn helposti ilmaiseksi.
Itse voisin kokea rahan antamisen jopa loukkaavana tai palkkiosta kieltäytyminen lisää tyytyväisyyttä itseeni (esim. tietokoneen korjaamisesta tarjottu raha oli kohtuullisessa suhteessa nähtyyn vaivaan, mutta tärkeämpää oli pitää suhteet naapuriin kunnossa)
Jotkut bloggaajat laittavat Google-mainoksia sivuilleen ja nurisevat kuinka vähän niistä tulee ja saattavat jopa lopettaa koska bloggaaminen ei anna takaisin yhtä paljon kuin se vaatii. Samaan aikaan monet eivät mieti rahaa tai edes palautetta, vaan ovat tyytyväisiä vain antamiseen tai omien ajatustensa kiteyttämiseen.
Sisältöä luovan verkkokansan parissa huomioiminen, linkkaaminen ja kehuminen ovat sitä oikeaa mikromaksua, sillä pienikin ele koetaan huomattavasti vahvempana kuin hieman suurempikaan rahasumma. Veikkaanpa, että jos joku antaisi bloggaajalle satasen kiitokseksi, niin hän alkaisi salaa toivoa lisää ja ajan saatossa pettyisi kun niin ei käy.
Eli: Linkkien vaihdanta ja levitys (tallennus deliin, linkkaus postauksessa, blogin nosto sivupalkin blogrolliin), ovat jo käytössä olevia sosiaalisen palkitsemisen malleja.
Kas, sulla oli jo jatkokelaa. Hain tolla tietokoneen-korjausesimerkillä sosiaalisen pääoman keräämistä, josta Jussi-Pekka tuolla tuumaili.
Pitää lukea toi toinen ja palata asiaan.
(pääsiäinen on harvinaista herkkua kun ehtii viimein lukea GReaderiin tähditetyt pidemmät postaukset
)
Ajattelen ihan samalla tavalla kuin tuossa tietokonekorjaus-esimerkissä. Minusta tämä kertoo erittäin hyvin rahan soveltumattomuudesta tällaisen arvon osoittamiseen.
“Eli: Linkkien vaihdanta ja levitys (tallennus deliin, linkkaus postauksessa, blogin nosto sivupalkin blogrolliin), ovat jo käytössä olevia sosiaalisen palkitsemisen malleja.”
Täsmälleen näin, mutta se mitä nyt myllytän on se huikea tehon nousu mikä saavutetaan, jos nämä analogiset arvon osoittamiset vaihdetaan oikeaan taloussysteemiin (sosiaalinen vastinetalous). Näkisin, että nyt käydään verkkokansan kesken oravannahkakauppaa, vaikka voitaisiin siirtyä sosiaaliseen valuuttaan, josta saadaan vastaavia hyötyjä kuin saatiin siirrytäessä aikoinaan rahaan.
Voiko mitä tahansa varastaa? | tule, vaisuus - May 27, 2009
[...] 2000-luvulla. Viimeisimpänä tähän liittyen aloin miettimään, että mitenkähän hyvin sosiaalinen vastine -malli lähtee puremaan jatkossa, koska sen avulla perinteinen “varastaminen” ei taida olla [...]
Kuinka lähellä tuo sosiaalinen vastine on mainetta? Itse asiassa juuri maineesta Erkkakin puhuu. Linkkien levitys kasvattaa bloggaajan mainetta. Tietokoneen korjaus taas kasvattaa naapurin silmissä Erkan mainetta sekä joviaalina tyyppinä että pätevänä tietokoneasiantuntijana.
Sosiaalisten vastineiden problematiikka konkretisoituu aika vahvasti mun ja muutaman muun TKK:lla kehittämässä Kassi-palvelussa – http://kassi.sizl.org – jolla pyritään edesauttamaan yhteisöjen sisällä tapahtuvia pieniä palveluksia, kuten tietokoneen korjaamista tai työkalujen lainaamista. Yhtenä mun vastuualueista on suunnitella palvelulle mainemekanismi, joka motivoi käyttäjiä tekemään toisilleen palveluksia. Tehtyjen palvelusten myötä maine hyvänä tyyppinä – ja toisaalta tiettyjen alojen osaajana – kasvaa. Muut tekevät mieluusti palveluksia hyvälle tyypille, ja myös luottavat tähän ja tämän taitoihin enemmän.
@Juha Makkonen, onpa äärimmäisen mielenkiintoinen tuo teidän Kassi, varsinkin liittyen Sosiaalinen vastine ajatteluun. Maine on sosiaalisen vastinetalouden peruskiviä. Tämä on niin keskeinen juttu, että palaan tähän syvällisemmin myöhemmin.
Tämä vastine onkin mielenkiintoinen juttu, oisko Benkler tai Adams Smithin talousteorioista apua. Talous perustuu erikoistumisella ja vaihdannalle, yhdessä tekemisen taloustiedettä ei oikein vielä ymmärretä varsinkin kun motiivit on muut kuin raha.
Täytyypä vinkata Linturin Ristolle hän on mallintanut yhteisöjä tästä näkökulmasta.
Kiitos sanan levittämisestä Ossi. Benkleriä olen selaillut, A Smith ei ole tuttu kuin maineeltaan. Minulla ei taloustieteellistä taustaa, niin joudun jouksemaan läpi näitä perusjuttuja, jotta saan liitettyä sosiaalista vastinetta taloustieteen diskurssiin
Jos joku taloustieteilijä sattuu lukemaan ja on kiinnostunut auttamaan tässä, niin ota ihmeessä yhteyttä.
Olen samaa mieltä, että yhdessä tekemisen talous on erittäin alikehittynyt alue varsinkin immateriaalipuolella.
Juho Makkonen - Sanainen arkku » Maine on valuuttaa - September 17, 2009
[...] Viimeksi aiheesta kirjoitti (linkki vie maksulliseen artikkeliin) Mikrobitin tuoreessa numerossa Kari A. Hintikka, joka puhuu mm. J.D.Lasican tutkimuksista, joissa identiteettiä tarkastellaan valuuttana. Hintikka mainitsee myös Heiskasen pohdinnat ns. sosiaalisesta vastineesta. [...]
Hitto, aivain pirun kiehtova avaus. Olen kyllä pitkään uskonut siihen että verkostoitunut yhteiskunta on vielä jossakin edessä ja nämä nykyiset jutut ovat ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti jotain uutta järjestystä. Enpä kuitenkaan ole rahaa itsessään hirveästi kyseenalaistanut. Kiitos mielenavaamisesta.
Leave a Reply