Sosiaalisten vastineiden problematiikka konkretisoituu aika vahvasti mun ja muutaman muun TKK:lla kehittämässä Kassi-palvelussa – http://kassi.sizl.org – jolla pyritään edesauttamaan yhteisöjen sisällä tapahtuvia pieniä palveluksia, kuten tietokoneen korjaamista tai työkalujen lainaamista. Yhtenä mun vastuualueista on suunnitella palvelulle mainemekanismi, joka motivoi käyttäjiä tekemään toisilleen palveluksia. Tehtyjen palvelusten myötä maine hyvänä tyyppinä – ja toisaalta tiettyjen alojen osaajana – kasvaa. Muut tekevät mieluusti palveluksia hyvälle tyypille, ja myös luottavat tähän ja tämän taitoihin enemmän.

“Eli: Linkkien vaihdanta ja levitys (tallennus deliin, linkkaus postauksessa, blogin nosto sivupalkin blogrolliin), ovat jo käytössä olevia sosiaalisen palkitsemisen malleja.”

Täsmälleen näin, mutta se mitä nyt myllytän on se huikea tehon nousu mikä saavutetaan, jos nämä analogiset arvon osoittamiset vaihdetaan oikeaan taloussysteemiin (sosiaalinen vastinetalous). Näkisin, että nyt käydään verkkokansan kesken oravannahkakauppaa, vaikka voitaisiin siirtyä sosiaaliseen valuuttaan, josta saadaan vastaavia hyötyjä kuin saatiin siirrytäessä aikoinaan rahaan.

Pitää lukea toi toinen ja palata asiaan.

(pääsiäinen on harvinaista herkkua kun ehtii viimein lukea GReaderiin tähditetyt pidemmät postaukset )

Teemme mielellämme palveluksia sosiaalisista syistä tuntemattomillekin ja ilahdumme pienistä korvauksista (vaikkapa kahvit tai suklaapatukka), mutta heti kun korvausta aletaan mittaamaan rahassa (sanotaan paljon patukka maksoi tai annetaan rahaa), tyytyväisyys laskee. Laskemme nopeasti, että korvaukset eivät ole riittäviä – vaikka olisimme hetki sitten suorittaneet työn helposti ilmaiseksi.

Itse voisin kokea rahan antamisen jopa loukkaavana tai palkkiosta kieltäytyminen lisää tyytyväisyyttä itseeni (esim. tietokoneen korjaamisesta tarjottu raha oli kohtuullisessa suhteessa nähtyyn vaivaan, mutta tärkeämpää oli pitää suhteet naapuriin kunnossa)

Jotkut bloggaajat laittavat Google-mainoksia sivuilleen ja nurisevat kuinka vähän niistä tulee ja saattavat jopa lopettaa koska bloggaaminen ei anna takaisin yhtä paljon kuin se vaatii. Samaan aikaan monet eivät mieti rahaa tai edes palautetta, vaan ovat tyytyväisiä vain antamiseen tai omien ajatustensa kiteyttämiseen.

Sisältöä luovan verkkokansan parissa huomioiminen, linkkaaminen ja kehuminen ovat sitä oikeaa mikromaksua, sillä pienikin ele koetaan huomattavasti vahvempana kuin hieman suurempikaan rahasumma. Veikkaanpa, että jos joku antaisi bloggaajalle satasen kiitokseksi, niin hän alkaisi salaa toivoa lisää ja ajan saatossa pettyisi kun niin ei käy.

Eli: Linkkien vaihdanta ja levitys (tallennus deliin, linkkaus postauksessa, blogin nosto sivupalkin blogrolliin), ovat jo käytössä olevia sosiaalisen palkitsemisen malleja.