Olisiko tuo tällä hetkellä olemassaolevista palveluista lähinnä sosiaalista vastinetta?

Castronova on vielä koluamatta läpi, pitäisi sillekin löytää jostain aikaa. Kiitos vinkistä.

Keksitpäs monta relevanttia kysymystä, vastaan lyhyesti pariin ja osan käsittelen laajemmin seuraavissa kirjoituksissa.

“…tarvitaanko edes kaikelle inhimilliselle toiminnalle sosiaalista vastinetta? Voitaisiinko ajatella jonkin toiminnan tavoitteena olevan vain saataville saattaminen?”

Minusta sosiaaliseen vastinetalouteen kuuluu se, että kaikki ovat vapaita antamaan vastineen itse määrittelemälleen asialle. Tällöin kaikelle toiminnalle, joka koetaan riittävän tärkeäksi, (vastineen antamisen kustannukset ovat vähemmän kuin vastineen antajan näkemä hyöty) annetaan vastine. Talouden kehittyessä muodostuu normeja siitä mille kuuluu antaa vastine ja mille ei tarvitse antaa vastinetta, koska se ei ole kustannustehokasta.

“voiko sosiaalista vastinetta kertyä liikaa markkinoille?”

Sanoisin, että ei voi (ainakaan samassa mielessä liikaa kuin fyysistä tai virtuaalista materiaa). Fyysinen ja virtuaalinen materia niinkuin myös palvelut tarvitsevat aina jonkinlaisen “kuluttamisen” vastinparikseen. Ostaja tai saaja joutuu käyttämään aikaa erityisesti juuri sen tietyn materian käyttämiseen tai palvelun vastaanottamiseen. Tästä syystä materia ja palvelut voivat kilpailla keskenään siinä mielessä, että toisia niistä käytetään ja toisia ei. Sosiaalisia vastineita ei käytetä, ne vaan tiedostetaan eli ymmärretään niiden informaatiosisältö. Tällöin vaikkakin sosiaalisia vastineita kertyisi tolkuttomia määriä niin niitä voi niputtaa yhteen ja käsitellä määrälukuna. Ne eivät voi siis kilpailla keskenään siten että toiset syrjäyttäisivät toisia (poikkeuksena: voivat kilpailla ainoastaan siten, että niitä vastineita syntyy niin nopeasti, että niiden informaatiosisältöä ei voida käsitellä).

“…ja voiko se kokea inflaation? Muuttuuko sosiaalisen vastineen yksikköarvo ajan myötä ja voiko sitä säästää? Vaihteleeko vastineen kurssi sen mukaan kuinka paljon sitä lasketaan liikenteeseen (vrt. öljyn hinta)? Voiko aiemmin kertynytttä arvostusta tallentaa pahan päivän varalle”

Tässä on hyvä nippu kysymyksiä, joiden pohjalta pääsenkin hyvään vauhtiin pohtimaan sosiaalisen vastineen arvon käyttäytymistä eli siitä joskus myöhemmin enemmän. Kiitos erityisesti näistä.

“Sosiaalinen vastine ei mielestäni kuitenkaan kaikessa hienoudessaan ratkaise vielä sitä ongelmaa, että ihmiset palkitsevat usein omat tietolähteensä eikä varsinaista tekijää. Jos kaveri kertoo baarissa kelpo kaskun, niin muut tarjoavat tuopin hänelle, ei vitsin alkuperäiselle keksijälle. Sosiaalinen vastine kaipaisi mielenkiintoista täydennykseksi jonkinlaista käsitystä välittäjien roolista palkittavan ja palkitsijan välillä.”

Hmmh, katson tätä hieman eri vinkkelistä. Uskon, että vastinetalous kykenee tuon hoitamaan. Vastineen vaihtoon ei kuulu muita rooleja kuin vastineen antaja ja vastaanottaja, erityistä välittäjän roolia ei tarvita. Ideaalisti kuvion pitäisi hoitua niin, että jos teosta (kasku) levitetään niin levittäjä on sosiaalisen normin mukaan velvollinen viittaamaan alkuperäiseen, jotta vastineen antajat pääsevät kohdistamaan vastineensa oikein. Jos hän ei viittaa niin hän saattaa saada negatiivisia vastineita osakseen. Kaskun kertojalle kuuluu myös vastine siitä, että hän esittää sen kaskun. Tässä on siis luultavasti jaossa vastineita kaskun kehittäjälle ja esittäjälle (ja mahdollisille kaskun välittäjille). Voi olla, että vastineet eivät mene alkuperäiselle tekijälle, mutta se johtuu siitä että häneen ei pystytä tilanteessa viittaamaan tai sitten siitä että vastineen oikein kohdistamisen kustannukset (aika/vaiva) ovat liian suuret. Nämä eivät ole varsinaisesti vastinetalouden ongelmia. Jos tilanteessa tapahtuu jonkinlaista vääryyttä (alkuperäistä kaskun tekijää ei tarkoituksella paljasteta) niin sen selvitessä asiaa voi hoitaa negatiivisilla vastineilla. Yhteenvetona: kuvatun tilanteen ongelma ei ole vastinetalouden alueella vaan riittämättömissä välineissä tietää kaskun alkuperäinen tekijä. Jos tekijä tiedetään niin häneen voidaan kohdistaa vastineet ja jakaa ne haluamassa suhteessa tekijälle ja esittäjälle.

On tämä kyllä aika mutkikas systeemi ymmärtää tämä vastinetalous, mutta luottaisin siihen, että sisäiseltä rakenteeltaan se ei ole mutkikas. Se on luultavasti taas näitä systeemejä joissa ei ole vikaa vaan käyttäjät eivät vaan osaa (jos siis esiintyy ongelmia)

Joka tapauksessa suosittelisin lämpimästi Edward Castronovan tuotantoa – havaitsi ensimmäisenä koko synteettisen talouden ilmiön. Castronova pohtii muun ohessa saatavuuden (scarcity) olemusta synteettisissä ympäristöissä, kun periaatteessa kaikki on saatavilla (vrt. Cory Doctorow) ja lähinnä pelintarjoaja rajoittaa sitä. Synteettisiä esineitä voidaan teknisesti kopioida rajattomasti verrattuna materiaalisiin esineisiin.

Monen muun kiintoisan kalan lisäksi Castronova pohtii myös kysynnän ja tarjonnan lakeja, pelirahan inflaatiota etc. Ihan heittoina junasta ja kehnon nettiyhteyden äärellä Castronovan innoittamana: voiko sosiaalista vastinetta kertyä liikaa markkinoille ja voiko se kokea inflaation? Muuttuuko sosiaalisen vastineen yksikköarvo ajan myötä ja voiko sitä säästää? Vaihteleeko vastineen kurssi sen mukaan kuinka paljon sitä lasketaan liikenteeseen (vrt. öljyn hinta)? Voiko aiemmin kertynytttä arvostusta tallentaa pahan päivän varalle (vrt. nykyinen maine ja nettimaine – vanhoilla ansioilla pärjä jonkin aikaa mutta ajan myötä tarvitaan myös uusia). Entä inflaatio? Castronova tarjoaa paljon virikkeitä.

Sosiaalinen vastine ei mielestäni kuitenkaan kaikessa hienoudessaan ratkaise vielä sitä ongelmaa, että ihmiset palkitsevat usein omat tietolähteensä eikä varsinaista tekijää. Jos kaveri kertoo baarissa kelpo kaskun, niin muut tarjoavat tuopin hänelle, ei vitsin alkuperäiselle keksijälle. Sosiaalinen vastine kaipaisi mielenkiintoista täydennykseksi jonkinlaista käsitystä välittäjien roolista palkittavan ja palkitsijan välillä.

Minusta kuitenkaan mitään yhteistä harmoniaa (yhteisiä arvoja) ei tarvita arvonannon webissä sen enempää kuin ennenkään on tarvittu. Ihmisellä on aina jotain arvoja ja arvonannon webissä arvot ovat näkyvillä, jolloin samankaltaisia arvoja omaavat löytävät toisensa paremmin.

Varmasti tapahtuu polarisoitumista, mutta näkisin, että juuri niin pitäisi ollakin kunhan vaan arvot ovat rehellisiä. Arvopolarisoituneisiin walled gardeneihin (isoihin sellaisiin) en usko kahdesta syystä:

1. Walled gardenia ei pääse syntymään, koska se edellyttäisi, että saman maailmankatsomuksen omaavat henkilöt osaisivat perustaa samanhenkisen yhteisön ilman, että avoimesti julkistaisivat maailmankatsomustaan. Jos he julistavat avoimesti maailmankatsomustaan ja arvojaan, niin silloinhan he eivät ole suljettu yhteisö.

2. Maailmankatsomukset ja arvot ovat niin monisyisiä, että homogeeniset arvoihin perustuvat yhteisöt ovat välttämättä hyvin pieniä. Jos ne olisivat isompia niin löytyisi jäsenten välillä väkisin eriäviä arvoja, jotka hyydyttäisivät/riitauttaisivat yhteisön toiminnan.

Vai onko arvonannon webin ytimenä arvopolarisoituneet walled gardenit? Jokaiselle maailmankatsomukselle oma naamakirjansa?

Pari whuffiet myös sulle takaisin hyvästä kelasta!

Whuffie on huippulöytö, tosi relevanttia omaan kelaan liittyen. Ihan uutta minulle. Kiitos paljon linkeistä. Alan katselemaan noita, heti kun ehdin.

Äkkiseltään Gory Doctorow:n whuffiessa on (ainakin) se vika, että se korvaa rahan fyysisen materiaalin kaupankäynnissä, mikä tökkää minun tämän hetken vision kanssa, mutta tätä pitää pohtia lisää.

Tara Huntin kirja vaikuttaa myös erittäin mielenkiintoiselta.

Laitan tässä tulemaan parit virtuaali-whuffiet sinulle Jussi-Pekka, maksuna tästä. *** Olepa hyvä!

Tsekkaa myös Tara Huntin tuloillaan oleva kirja, Whuffie Factor, http://www.horsepigcow.com/book-the-whuffie-factor/