Näkymätön käsi vaalirahoituksessa
Journalisteilla on ollut kesällä kissan päivät. Jokaiselle päivälle löytyy lööppikelpoista juttua pöyristyttyvästä vaalirahoitus-sotkusta. Tai, ei se mitään pöyristyttävää kyllä enää ole 20 tai 30 samaa kaavaa toistavan jutun lukemisen jälkeen. Oikeastaan tapahtuma, jossa puolue on saanut demokraattisesta näkökulmasta kyseenalaista tukea, on niin arkinen, että se menee olankohautuksella ohi. Vastaavaa olisi pöyristyä siitä, että joku kärähtää dopingista kilpaurheilussa. Eihän kukaan dopingia käytä ja eihän Suomessa korruptiota ole, niinpä niin.
En ole perinteisen edustuksellisen demokratian kannattaja, koska siinä valta keskittyy ihan turhaan harvoille henkilöille. Henkilöiden vallan hamuaminen ei ole juuri muuta kuin itsekkyyttä, jota ei tarvitsisi ylläpitää yhteiskunnan toimesta. Mutta, jos lähdetään siitä, että edustuksellinen demokratia halutaan säilyttää ja pitää henkilökeskeiset päätöksentekoelimet voimissaan, niin olisiko meillä vaihtoehtoista mallia, jolla vaalirahoitus-sotkuista päästäisiin? Olen viime aikoina pohdiskellut rahataloutta ja myös markkinataloutta (lue muualta blogista), sieltä löytyy legendaarinen “näkymätön käsi“-malli. Wikipedian mukaan toimivaan mekanismiin tarvitaan “hinta, tehokkuus, markkinat ja ahneus”. Saisiko näistä aineksista vaalirahoitukseen toimivaa mallia, jota ei tarvitsisi parjata joka päivä?
Voidaan aloittaa vaikkapa listan viimeisestä, joka on kyllä naurettavan helppo. Näyttäisi, että politiikkoja, jotka haluavat ahneasti rahaa, löytyy useammasta puolueesta. Samoin löytyy myös monenmoisia organisaatioita, jotka ovat ahneita vallan perään. Seuraavana voitaisiin luoda markkinat. Politiikot haluavat ääniä vaaleissa ja kansalaisilla on ääniä. Joku haluaa jotain, jota on monilla, tästä syntyy tietysti markkina. Organisaatioilla ei ole oikein mitään muodollista roolia äänimarkkinoilla, joten heidät pitää saada jotenkin peliin mukaan. Organisaatioilla näyttäisi olevan löysää rahaa ällistyttävän paljon. Jospa siis tehtäisiin niin, että kansalaiset ovat alkutuottajia, jotka saavat ääniosakkeita vaikka 1000 per kansalainen per vaali. Ääniosakkeista voi käydä kauppaa vapaasti ja ääniosakkeiden loppusijoituspaikkoja ovat vaalien ehdokkaat tai heidän puolueet. Ääniosakkeille löytyy hinta, kun markkinat saavat avoimesti toimia. Kansalaisista tulee aktiivisia ja tehokkaita varmasti, koska äänelle löytyy markkina, josta täytyy yrittää hankkia hyvä hinta. Näkymätön käsi alkaa ohjailemaan vallan liikettä, kaikki on vaivatonta ja kustannustehokasta.
Tästä seuraisi montaa hyvää muutosta. Varsinaisia vaaleja ei tarvitse järjestää, kunhan vaan varmistetaan, ettei ääniosakkeita voi väärentää. Rehellisyys ja avoimuus jäävät ehdokkaan vastuulle eli julkistaako hän, mistä on ääniosakkeensa saanut ja miksi. Kansalaiset, jotka eivät vaikuttamisesta välitä, voisivat myydä ääniosakkeensa korkeimmalla hinnalla ja ne, jotka haluaisivat tukea tiettyä ehdokasta, voisivat antaa osakkeet suoraan ehdokkaalle. Puolueita rahoittavat organisaatiot voisivat ostaa puolueille ääniä suoraan, joten he saisivat rahoilleen suoran vastineen. Rikkaat ehdokkaat voisivat ostaa itselleen ääniä, jos kantti kestäisi, eikä tarvitsisi heitellä katteettomia lupauksia vaaliteltoilla. Läpinäkyvyys olisi edelleen valintakysymys, mutta esim. kunnialliset puolueet voisivat erottua positiivisesti hyväksymällä vain lahjoitusääniä kansalaisilta.
Jos raha on kuviossa mukana, niin on tyhmyyttä kuvitella, että rahan vaikutukset häviävät silmien sulkemisella. Viisaampaa on kehittää malli, jossa vaikuttavat asiat ovat rehellisesti nostettu pöydälle, josta kaikki ne näkevät. Huomasin vasta äskettäin mielenkiintoista tähän liittyvää ajattelua, johon en ole ehtinyt tutustua tarkemmin. Tsekatkaahan ja osallistukaahan keskusteluun.
3 Responses to “Näkymätön käsi vaalirahoituksessa”
Kiitos kommentistasi. Poliittiset puolueet panevat edustuksellista demokratiaa halvalla. Onneksi tämä digidemokratia tuo esille asioita, jotka aikoinaan laitettiin “maan tapa” ja “ö-mappiin”.
Toisaalta tämä on kärpänen josta on tehty härkästä. Olemmehan kaikki tienneet että yritykset rahoittavat puolueita. Miksi siis niin moni esittää yllättynyttä?
Jokainen joka seurasi Yhydvaltain presidentinvaaleja tietää että ylivoimaisesti suurin rahoittaja oli rahoitusala ja Goldman Sachs, JP Morgan jne. Ja tietysti ne haluaa rahansa edestä vastapalveluita. Ei kai kukaan muuta voisi kuvitellakaan.
Ugh olen puhunut !
Olen samaa mielta Herra Ostermannin kanssa että me kaikki tiesimme tämän jo mielenkiintoista on se että miksi toimittajat eivät tohtineet-halunneet puuttua siihen menneinä vuosina
http://maailmanparantaja2.blogspot.com/
Leave a Reply