“Raha on pallopelien pallo” -analogia
Rahataloudesta puhuttaessa on yleensä ainakin kaksi merkittävää ongelmaa. Ensimmäinen on se, että suurella varmuudella esimerkiksi kaikki tämänkin blogin lukijat ovat käyttäneet arjessaan vain yhdenlaista rahaa koko elämänsa aikana. Valtaosa elämän isommista päätöksistä (arvokkaat hankinnat: asunto, auto, opinnot jne.) ja vähemmän tärkeistä (ruoka, vaatteet, palvelut, arkihyödykkeet) tehdään rahan välineellistäminä. Rahan käyttö on niin itsestäänselvää, että harva voi kuvitella millaista elämä olisi, jos ei käytettäisikään sellaista rahaa kuin käytetään. Raha tuntuu olevan yhteiskunnalle vähän sama kuin happi on hengittämiselle. Jos happi loppuu, niin käy huonosti. Jos ilman happi vaihdettaisiin heliumiin tai vetyyn, niin käy huonosti. Jos unohdat hengittää, niin olet kuollut. Aivan sama rahan käytössäkin. Jos raha loppuu, niin olet ongelmissa. Jos raha vaihdettaisiin toisenlaiseksi, niin et tietäisi mitä tehdä. Jos unohtaisit käyttää rahaa, niin olisit yhteiskunnan silmissä kuollut. Tällainen suhde rahaan on ongelmallinen siksi, että jos olet liian lähellä tai liian riippuvainen jostain, niin et voi kuvitella elämää ilman sitä. Jos et voi kuvitella toisenlaista elämää, niin tuskin silloin muutat elämäntapojasikaan. Pitkän linjan huumeidenkäyttäjä ei tiedä miltä tuntuu elämä ilman tuttuja huumeita. Pitkän linjan rahankäyttäjä ei tiedä miltä tuntuu elämä ilman tuttua rahaa.
Toinen ongelma rahatalouden käsittelyssä on valtava skaala. Taloussanomat (via Lars Österman) kirjoittaa 100000 miljardista, jotka ovat hävinneet. Siis jonnekin on hävinnyt noin kuusi isoa loton päävoittoa jokaista suomalaista ihmistä kohti! Tai, jos saisit palkkaa 5000$ jokaisesta uloshengityksestäsi, niin saisit summan kokoon n. 4000 vuodessa! Minusta tämä tuntuu niin isolta luvulta, että ei riitä pää alkuunkaan. Sen sijaan suljen asian pois mielestäni. Tämä on juuri se ongelma, me kaikki suljemme asian pois mielestämme, emmekä voi käsitellä sitä ollenkaan. Tuntuu vaaralliselta, että yhteiskunta pyörii sellaisen asian varassa, jota kukaan ei pysty ymmärtämään ihan biologisista syistä.
Nämä kaksi ongelmaa ehkäisevät hyvin tehokkaasti yhteiskunnallisen keskustelun rahasta välineenä. Rahasta puhutaan paljon, mutta esillä oleva puhe ei kyseenalaista rahan välineellistä luonnetta. Jos joku kyseenalaistaa rahan, niin hän puheenvuoronsa helposti lokeroidaan hörhö-osastolle ja ohitetaan. Viime päivinä olen kuitenkin yllätyksekseni huomannut muutaman tärkeän puheenvuoron. Arhinmäki ehdotti kansanpankkia viikko sitten. Arhinmäen kansanpankki ei varsinaisesti muuttaisi rahaa välineenä, mutta loisi kuitenkin pienen vivahteen rahan käyttökulttuuriin. Radikaalimman puheenvuoron käytti Antti J. Sipilä Vihreän langan mielipidepalstalla 14.8. (en löytänyt sähköistä versiota). Hän puhuu paljon samasta asiasta myös Sinnemäen blogin kommentissa. Sipilä ehdottaa Vihreässä langassa vaihtoehtona keskuspankkien lakkauttamista, josta olen täysin samaa mieltä. Sipilä puhuu laajasti kestämättömästä rahapolitiikasta, mistä myös en voisi olla enemmän samaa mieltä. Sipilä sai vastineen uusimmassa Vihreässä langassa 21.8. Heikki Sairaselta (mielipidepalsta), joka nosti esille sen, että Sipilä ei esittänyt perustetta keskuspankkien lakkauttamiseen. Sairanen kirjoitti: “… Mihin maksimivoiton tavoittelu kvartaalettain katoaisi ilman keskuspankkeja? …” Sairanen viittaa Sipilän vähäisiin perusteisiin tokaisulla: “… Monopoli on sama peli, vaikka sitä pelaisi oravannahoilla. …” Ymmärtääkseni Sairanen viittaa siihen, että jos nykyinen valtion raha lakkautettaisiin ja sijalle tulisi toinen raha, niin mikään ei muuttuisi.
Sairasen esittämän kaltaiset oravannahka-kommentit kielivät minusta sellaisesta ajattelusta, että rahan välineellisille ominaisuuksille ei nähdä vaihtoehtoja. Monopoli on kyllä sama peli oravannahoilla kuin euroilla. Mutta, jos oravannahkoja olisi tummia ja vaaleita, joita ei voisi värjätä, niin Monopoli olisi eri peli. Kaksi toisistaan välittömästi riippumatonta rahaa riittää jo luomaan erilaisen rahatalouden. Tummaa oravannahkaa voitaisiin käyttää vaikkapa ekotaloudessa ja vaalea kapitalistisessa markkinataloudessa tai ihan miten vaan. Joka tapauksessa pelkästään se, että olisi kaksi erilaista rahaa, muuttaisi taloutta aivan merkittävästi. Toinen välineellinen ominaisuus rahassa on se mitä sille tapahtuu ajan kuluessa. Nykyinen raha kasvaa korkoa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Monopolissa käytettävät oravannahat voisivat vaikka menettää arvoaan suhteessa aikaan, sillä kyllähän tuholaiset oravannahkaankin käyvät. Kyllä siinä taktikointi hotellien rakentamisessa ja katujen ostossa muuttuisi, jos hallussa olevien oravannahkojen arvo tipahtaisi vaikka 20% jokaisella kierroksella (ja vankilakäynnillä 30%).
Minun neuvoni yhteiskunnalle olisi käyttää ajatteluresurssit tien suunnitteluksi pois valtiollisen rahan käytöstä. Rahassa välineenä ei ole mitään vikaa. Se on ehkäpä tärkein väline yhteiskunnalle. Väline on vaan vääränlainen ja välineitä on liian vähän (siis vain yksi). Itselleni valtiollisen (eli nykyisenkaltaisen) rahan välineellisten ongelmien syvällisempi ymmärrys oli ehkä tärkein oivallus aikuiselämässäni. Olen pyrkinyt etsimään analogiaa rahan toiminnasta, jotta voisin lähestyä muita rahapohdinnoillani. Mielestäni olen saanut yhden vähintään kohtalaisen kehitettyä ja kerron sen nyt tässä. Tarinassa on numeroituja merkkejä, jotka olen selittänyt myöhemmin.
Raha on pallopelien pallo
Kuvittele joukko eri-ikäisiä lapsia leikkimässä ulkona (1). Yhdellä vanhemmista lapsista on jalkapallo (2) ja hän ehdottaa, että lapset pelaisivat yhdessä jalkapalloa (3). Muut suostuvat ja peli alkaa (4). Kaikki nauttivat pelistä aluksi (5), mutta sitten yksi pienemmistä lapsista sanoo, että hän ei halua pelata, koska jalkapallo on niin iso ja raskas (6). Hän poistuu pelistä ja hetken kuluttua muutama muukin pieni lapsi poistuu pelistä osin samoista syistä. Jonkun mielestä peli oli liian rajua (7). Pienet lapset aloittavat oman kopittelupelin heittelemällä pienempää palloa (8). Isommat lapset jatkavat jalkapallon pelaamista ja yksi lapsista ehdottaa, että pelissä voisi olla sellainen sääntö, että päällä tehty maali lasketaan kahtena (9). Muut pelaajat suostuvat tähän, jotta peli jatkuisi (10). Päällä tehdään useita maaleja ja osa lapsista haluaisi siirtyä takaisin alkuperäisiin sääntöihin (11). Heille vastataan, että saavat mennä pelaamaan erilleen, jos haluavat pelata ilman uutta sääntöä. He eivät sitä voi kuitenkaan tehdä, koska kenelläkään ei ole toista jalkapalloa (12). Pelin tauotessa yksi lapsista kertoo, kuinka hänen ulkomaalainen serkkunsa osaa pelata amerikkalaista jalkapalloa soikealla pallolla. Monet lapset huokaavat innostuksesta, että kuinka hienoa olisikaan päästä kokeilemaan amerikkalaista jalkapalloa (13). Pelin jatkuessa, naapurikorttelin öykkärilapset ryntäävät pelin keskelle ja ottavat pallon. Öykkärit pelaavat jalkapallolla hetken, tuhoten samalla läheisen kukkapenkin (14).
- Toimijoilla on yhteinen toiminta eli yhteistalous
- Yhdellä toimijalla on väline yhteistoimintaan eli raha
- Ehdotetaan, että muodostettaisiin rahatalous
- Kaikki suostuvat yhteiseen rahatalouteen
- Mikä tahansa rahatalous on aluksi parempi kuin ei rahataloutta ollenkaan
- Käytössä oleva raha ei sovellu yhdelle toimijoista, koska käytetty väline on vääränlainen hänen toimintaansa
- Käytössä oleva rahatalous ei sovellu yhdelle toimijoista, koska välineen muodostama rahatalous on vääränlainen hänen toimintaansa
- Osa toimijoista perustaa oman rahatalouden, jossa on vaihtoehtoinen raha
- Yksi toimijoista haluaa muuttaa rahatalouden sääntöjä suosiollisemmaksi
- Muut toimijat eivät kieltäydy, vaikka haluaisivat, koska silloin rahatalous romahtaisi
- Osa toimijoista haluaisi muuttaa rahatalouden säännöt tasa-arvoisemmaksi, mutta valta ei ole heillä
- Rahataloudesta ei voi erota, koska ei ole vaihtoehtoa vallitsevalle rahalle
- Toimijoiden toiminta rahataloudessa on rajoittunutta, koska he joutuvat ilmaisemaan itseään vain yhden rahan kautta
- Epätoivotut toimijat voivat ottaa rahan käyttöön ja käyttävät sitä välineenä negatiivisessa toiminnassa
Tälle tarinalle ei pitäisi olla vaikea kuvitella ihanteellista ratkaisua. Sellainen voisi olla, vaikka kaikkien lapsien vienti välinevarastolle, jossa on kaikenlaisia pelivälineitä. Lapset muodostaisivat mieleisiään pelejä mieleistensä pelikavereiden kanssa ja aina välillä pelaajia ja pelejä vaihdettaisiin niin, että kaikki pääsevät ilmaisemaan itseään eri pelaajien kanssa ja eri pelien kautta. Naapurikorttelin öykkäritkin kutsuttaisiin mukaan. Rahataloudessa tämä tarkottaisi, että kuka tahansa saisi perustaa halutunlaisen rahatalouden ja kutsua sinne muita rahan käyttäjiä. Monet (elleivät kaikki) rahankäyttäjistä käyttäisivät useita rahoja aina tilanteen mukaan. Raha ei loppuisi koskaan silloin, kun sitä tarvitsisi. Kukaan ei pääsisi käyttämään valtaa rahan avulla, koska vaihtoehtoisia rahoja olisi aina saatavilla. Ei voi olla köyhyyttä, koska rahaan on aina pääsy. Ei voi olla työttömyyttä, koska aina löytyy mieluisa rahatalous, johon osallistua. Ei voi olla lamaa, koska rahan käyttöä ei säädellä ulkopuolelta. Ammattirikollisuus menettäisi insentiivinsä, jos heille ei olisi tarjolla “niukkaa” rahaa ja vähentäisivät rikollista toimintaansa, jos heille olisi sopiva raha, jonka kautta ilmaista itseään.
Mikään ei estä ihmiskuntaa tai osaa siitä siirtymään vaihtoehtoisiin rahatalouksiin. Jo nykyisissä vaihtoehtoisissa rahatalouksissa on kehitetty rahankäyttömenetelmiä, joissa voidaan käyttää, jopa tuhansia rahoja helposti (ainakin teknisesti helposti). Meiltä ei puutu teknologiaa eikä keksintöjä vain kokemusta, jota ei voi saada muutenkuin kokeilemalla. Uskon vakaasti, että vaihtoehtoisten rahatalouksien käyttöönotto olisi nykyajan tärkein innovaatio ihmiskunnalle ja potentiaalisin ratkaisumalli sellaisiin ongelmiin kuten lamat, köyhyys, epäoikeudenmukaisuus, ihmisoikeusloukkaukset, sodat, luonnon ylikuormitus ja luonnonresurssien vääristynyt jakautuminen.
Nyt kun poistut tämän blogin ääreltä, niin käyppä kurkkaamassa astiakaappiin tai työkalupakkiin. Jos asut “normaali” taloudessa, niin sinulla ei ole astiakaapissa pelkästään 50 haarukkaa, eikä mitään muuta. Eikä sinulla ole myöskään työkalupakissa pelkästään 50 vatupassia, eikä mitään muuta. Miksi sinulla pitäisi olla kukkarossa 50 samanlaista rahaa eikä ollenkaan muunlaisia rahoja? Kaikenlisäksi joku keskuspankki on päättänyt, että sinulla on haarukoita ja vatupasseja, vaikka haluaisit, että sinulla olisi myös juomalaseja ja vasaroita. Rahataloudessa tulee olla useita erilaisia rahoja ja sinun pitää saada itse päättää minkälaisia rahoja haluat käyttää.
Leave a Reply