SoMe on vastaan

Se olis pitkä blogi-hiljaisuus poikki taas. Kirjoittelin esseemäisen tekstin. Saattanut jäädä vielä kielenhuolto puutteelliseksi, mutta korjailen jälkeenpäin. Pitkään olen pusannut ja on perjantai-ilta, joten tulee tälläerää tällaisenaan jakoon:

Olen viimeiset noin neljä vuotta aktiivisesti ihmetellyt informaatioteknologiaa, ihmistä ja informaatioteknologian avulla ihmisten välissä liikkuvaa tietoa. Ihmettelemistä on riittänyt ja ihmetteleminen on vienyt mukanaan. Nytkin olen reilun kuukauden istunut, kävellyt ja tuijottanut kattoon neljän seinän sisällä pohtien sitä, mikä voisi olla se kaikista keskeisin ihmeteltävä. Ei, en tarkoita elämän tarkoitusta tai muuta klassisen syvällistä. Se on pikemminkin jotain käytännöllistä, jotakin voimakasta, jotakin joka saa ihmiset toimimaan. Se ei ole kuitenkaan mitään henkimaailman asioita vaan jotain, mitä voi lähestyä ihan perusjärjellä, jotain joka saadaan selville analyyttisen järkeilyn avulla. Tiesin siitä aluksi sen, että se asuu yleisen keskustelun ulkopuolella. Sen keskustelun mitä tieteessä, mediassa tai kahvipöydässä käydään. Tiesin myös sen, että se liittyy informaatioteknologiaan, se liittyy ihmiseen, se liittyy ihmisten välissä olevaan tietoon. Se liittyy näiden kaikkien liittymiseen toisiinsa. Annoin sen johdatella itseäni. En päättänyt näin, mutta niin tapahtui, koska olin utelias.

Olen toiminut nämä viimeiset neljä vuotta tutkimustehtävissä lähinnä erilaisissa akateemisessa projekteissa ja oman jatkotutkimuksen parissa. Aiheina on ollut ihmisen ja tietotekniikan rajapinnat. Miten ihminen käyttää tietotekniikkaa. Miten se, millaista tietotekniikka on, vaikuttaa siihen miten ihminen käyttää tietotekniikkaa. Miten uudenlaiset tietotekniset sovellukset muuttavat ihmisen käyttäytymistä ja mahdollistavat ihmisen tarpeiden aiempaa paremman tyydyttymisen. Minulla on tieteellisen maailmankuvan ytimenä tietojenkäsittelytieteellinen peruskoulutus höystettynä ihmistieteellisillä (psykologia, kognitiotiede) näkökulmilla. Nämä työt ja opinnot antoivat lähtökohdan ja sytykkeen uppoutua ihmettelemään tuota mystistä jotakin. En tiennyt, mitä aloin jahtaamaan, mutta se oli jättänyt tunnistettavan jälkensä vähän kaikkialle. Siihen miten organisaatiot toimivat, siihen miten mainostajat mainostivat, siihen miten piraatit ja tekijänoikeuslobby olivat toistensa arkkivihollisia sekä moneen moneen muuhun isoon ja pieneen asiaan. Aloin keräämään merkkejä yhteen, en tietoisesti, mutta pakotettuna, koska merkkejä oli kaikkialla.

Olen matkan aikana perehtynyt useaan tietoyhteiskunnalliseen ajankohtaiseen teemaan, kuten avoimuuteen (mm. hallinnon avoimet käytännöt, avoimet julkaisut, avoin data) tietoon liittyviin oikeuksiin (mm. tiedonjakaminen, tekijänoikeus, internet-sensurointi) ja nyt viimeisimpänä talouden ja tietotekniikan suhteeseen (virtuaalihyödykkeet, virtuaalirahat, arvonvälittäminen internetissä). Ennen näitä teemoja perehdyin yksilön ja tietoteknologian suhteeseen. Siihen, mistä muodostuu tietotekniikan käytettävyys, miten ihminen löytää tietoa internetistä, millainen voisi olla ihmistä avustava älykäs teknologia. Oman tekemiseni kehittämiseksi kiinnostuin ajan myötä myös teknologiavälitteisestä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Siitä miten ihmiset vuorovaikuttavat verkossa (sosiaalinen media, yhteisöt) ja missä roolissa tietoteknologia (virtuaalimaailmat, web 2.0) on tässä vuorovaikutuksessa. En ole tietoisesti valinnut aiheita, joihin olen uppoutunut. Aiheissa on ollut jokin yhteinen tekijä, joka on kutsunut minua. En tiedä mikä, mutta se on sitonut aiheita toisiinsa ja osoittanut seuraavan perehtymisen kohteen.

Minua on ajanut eteenpäin tunne siitä, että keskeisellä paikalla on jotain, joka saa muut asiat suhteutumaan siihen. Jokin, joka ei näyttäydy, mutta antaa vaikutuksensa näkyä. Jokin, jolla on vaikutussuhde lähes kaikkeen muuhun tärkeään. Jokin joka ei sovi kuvaan, jokin joka jättää vastaamatta, kun kysytään. Se on jotain sellaista, mitä ei osata odottaa. Se on jotain niin perimmäistä, että se tulee määrittämään aiemmin tärkeimpinä pidetyt asiat suhteessa itseensä. Olen yrittänyt jahdata tätä jotakin useilla keinoilla ja saada siitä otetta. Saada jonkin sellaisen tiedon, joka sitoisi tämän jonkin käsitteellisen mikroskoopin alle. Jotakin sellaista tietoa, joka paljastaisi jotakin sen luonteesta, minkä avulla saada se jäämään kiinni teorioiden verkkoon. Se oli selvää, että tämä jokin aiheuttaa ongelmia, merkittäviä ongelmia, pieniä ongelmia, mutta ennenkaikkea sellaisia ongelmia, jotka eivät millään ratkea. Sellaisia ongelmia, jotka pitäisi olla käytettävissä olevilla tiedolla ja tahdolla ratkaistavissa, mutta ne eivät vaan ratkea. Miksi köyhillä ei ole rahaa, vaikka rahalla saisi ruokaa, suojaa ja kaikki elämän perustarvikkeet. Raha on yhteisen mielikuvituksen tuotetta, mutta köyhät eivät saa liittyä tähän yhteiseen illuusioon. Miksi? Rikolliset järjestäytyvät, jopa paremmin kuin hyväntahtoiset organisaatiot. Tavalliset rivirikolliset käyvät töissä ”firmassa” ihan samalla tavalla kuin tavallisista tavallisin naapurini. Miksi? Valtiot rakentavat armeijoita, jotka voisivat tuhota koko maapallon, vaikka maapallo on meidän kaikkien koti, eikä vihollinen. Miksi? Sotilaat ovat samanlaisia kuin ammattirikolliset. Ammattirikolliset ovat samanlaisia kuin yritysten työntekijät. Kaikki haluavat tehdä joka päivä jotain mielekästä, jotain joka tuo vastineen tarpeisiin, jotain jota joku toinen arvostaa. Täysin ymmärrettävää, täysin luonnollista, mutta miksi se tapahtuu juuri näin?

Ymmärsin jossain vaiheessa, että tietojenkäsittelytieteellinen näkökulma ei riitä. Tämä on kokonaisvaltaisempaa. Tarvitaan filosofiaa, tarvitaan fysiikkaa, tarvitaan yhteiskuntatieteitä, tarvitaan taloustieteitä, tarvitaan lisää ihmistieteitä, tarvitaan sosiologiaa. Pitää ymmärtää ihmistä, pitää ymmärtää systeemejä. Pitää ymmärtää ihmissysteemejä ja ei-ihmissysteemejä. Kaiken selkärangaksi muodostui toiminta. Toimijan toiminta, ihmisen toiminta, elävän olennon toiminta. Luonto on vaan luonto, se on ympäristö, se on konteksti. Luonnossa on voimia, luonnossa on matematiikkaa. Ne pitää sisällyttää mukaan, mutta ne eivät muutu. Toiminta muuttuu, se vuorovaikuttaa ympäristön kanssa. Se ottaa sellaisen muodon, joka menestyy, muuten se ei toimi enää. Sotilaat toimivat, ammattirikolliset toimivat, työntekijät toimivat, sinä toimit, minä toimin, me toimimme.

Näytti, että minulla olisi yksi varma johtolanka. Olin ynnännyt merkkejä yhteen. Kaikkiin ongelmiin oli olemassa samanlainen ratkaisu. Toimijan täytyy muuttaa toimintaansa. Helpommin sanottu kuin tehty. Toimija muuttaa toimintaansa vain, jos se on toimijalle kannattavaa. Tarvitaan, jotain, joka ohjaa toimijaa. Toimijan täytyy saada haluamansa ja ymmärtää, että hän saa haluamansa varmiten tekemällä juuri niin kuin nyt tekee. Se ei voi olla käsky, se ei voi olla väkivalta, se ei voi olla valtakaan. Toimijat joutuvat vastakkain, maailmassa on vähemmän haluttavia asioita kuin on haluajia. Pitää tehdä kompromissi. Suostua seuraavaksi parhaaseen. Miten toimijat tekevät sen samanaikaisesti. Miksei ohjaava asia voisi tehdä senkin. Vuorovaikutukselta ei voi välttyä. Toimijoiden välillä pitää olla rajapinta, joka mahdollistaa sen, että sama ohjaava asia on kaikkien osapuolien saavutettavissa. Se on siis media. Se on välillä. Ja sen pitää olla toimijoiden ymmärrettävissä, toimijoiden oma. Ymmärsin, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä on tämä toimijoiden oma media. Se on sosiaalinen. Se on media. Se on sosiaalinen media. Tutuille lyhyesti vaan pelkkä SoMe.

Tämä jokin siis kaveraa SoMen kanssa. Nähtävästi se ei ole itse SoMe, vaan SoMe ennemminkin toimii sen alustana, sen seininä ja kattona. Se kuiskailee jotain ja SoMe näyttää kuiskaukset ihmisten käyttäytymisessä. SoMella ei ole sisintä. Se on vaan välillä. SoMe on ainoa johtolanka, jonka se tulee antamaan. Se ei osaa kertoa itsestään muuten. SoMea siis ymmärrettäköön.

Kirjoitan tässä tuosta jostakin, mitä siitä voidaan tietää, mitä sen voisi arvailla olevan ja miten se liittyy SoMeen sekä miten joku päivä se ymmärretään ainoastaan siksi, että se lähetti SoMen viestintuojaksi. Tämän kirjoituksen taustalla on se, että haluan ymmärtää paremmin tuota jotakin ja tehdä tätä yritystä muiden kanssa yhdessä. En tiedä mitään tärkeämpää ihmiskunnalle ja haluan löytää keinot, minkä avulla voisin käyttää osaamiseni ja sisäisen paloni tätä ymmärrystä tuomaan. Olen suunnitellut jo viime vuoden puolelta asti uudenlaista yrittäjyyskonseptia löytääkseni sopivat kehykset toiminnalleni ja liitän ajatuksia myös näistä aikeistani tähän kirjoitukseen.

Miten tietää mistä etsiä ongelmien syitä

Alussa mainitsemastani kolmesta asiasta (informaatioteknologia, ihminen ja teknologiavälitteinen tieto ihmisten välissä) koostuu lähes kaikki se, mikä saa meidät toimimaan niinkuin toimimme. Ihmisen tuntevat kaikki, tällainen jollain tavalla älykäs maapallon valtias, jolla on miljooninen vuosien kehityshistoria. Lihaksista, luista ja hermostoista koostuva tietojenkäsittelykeskeinen toimintakone, joka ei itse juurikaan muutu, vain käyttäytyminen muuttuu. Aina tekemässä jotakin ja yrittämässä olla entistä vapaampi. Informaatioteknologia taas on jotain ihmisen ulkopuolista, joka säilyttää ja käsittelee informaatiota ollen ihmisen saatavilla. Informaatioteknologia toimii ihmisen tiedonkäsittelyn kuten muistin, laskennan jatkeena ja tarjoaa mahdollisuuden välittää informaatiota kenelle tahansa ilman erityisiä kustannuksia. Teknologiavälitteinen tieto ihmisten välillä on jollakin kielellä kirjattua ihmisen ymmärtämää informaatiota, jonka ihminen tulkkaa tiedoksi sen kohdatessaan. Tähän tietoon ihminen tukeutuu alituiseen jäsentäessään ympäristöä ja muiden ihmisten toimintaa loogiseksi kudelmaksi.

Jos meillä ei olisi teknologiavälitteistä tietoa välissämme, niin meillä ei olisi juuri mitään mitä kehitykseksi tai sivistykseksi kutsutaan. Emme voisi kirjoittaa, joten olisimme aina vajavaisen muistimme varassa. Emme voisi viestiä muuten kuin äänellä tai eleillä, mikä estäisi tiedon kulkeutumisen häiriöittä sukupolvilta toisille erittäin tehokkaasti. Meillä ei olisi yhteiskuntaa, ei lakeja, ei moderneja talouden muotoja, ei teollistumista, ei energiantuotantoa. Lähes kaikki, mitä pidämme itsestäänselvästi ihmiskunnan nykytilaan kuuluvana, olisi jäänyt toteutumatta.

Koska meillä on informaatioteknologiaa, niin meillä on kehitystä. Me pystymme koostamaan viisauttamme talteen, josta sitä voi palauttaa käyttöön. Seuraavana tulevat eivät toista kaikkia niitä virheitä, joita edelliset tekivät, koska edelliset ovat jättäneet jäljen tekemisistään. Tätä on kehitys. Koska informaatioteknologia muuttaa muotoaan, niin ”kehityskin kehittyy” niin kuin usein sanotaan. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että kehitys jatkaisi lineaarista linjaa suhteessa aiempaan kehitykseen. Kehitys ei välttämättä kasaudu edellisen kehityksen päälle kuin katoilta näinä aikoina putoava lumi. Mutta mistä voimme tietää mihin suuntaa kehitys kehittyy? Tarvitsemme ymmärtää jotakin, jonka voima ja jonka vaikutus ovat vahvempia kuin kehityksen vaikutus. Tämän jonkin pitää siis vaikuttaa kehityksen suuntaan enemmän kuin kehityksen suunta vaikuttaa siihen.

Olen ounastellut, että tällainen jokin voimakas on ottamassa isompaa roolia ihmiskunnan lähiajan kehityksessä. Olen päätellyt tällaista siitä johtuen, koska on niin paljon täydellisen ratkeamattomia ongelmia. Nämä ongelmat ovat täsmälleen sen tyyppisiä kuin ongelmat Georg Henrik Von Wrightin tulkinnassa Wittgensteinin ajatuksista (1): ”Wittgensteinin mukaan filosofiset ongelmat syntyvät, kun meiltä puuttuu ‘yleiskatsaus’ (‘Übersicht’, ‘eine übersichtliche Darstellung’) sanojemme käyttöön.” Von Wrightin mukaan Wittgenstein esitti, että jos ymmärrämme missä kohti käyttämämme kieli (käsitteet) on vajavainen niin ongelmat poistuvat. Tätä voi yleistää Wittgensteiniin yleisesti liitettävällä ”mitä emme voi tietää, siitä emme voi puhua” tai eri sanoin ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” -ajatuksilla. Tästä johtaen voisimme ajatella, että aitoja ongelmia ei voi ratkaista, mutta ne voidaan poistaa ymmärtämällä ymmärtämisemme rajallisuus, joka syntyy käyttämämme kielen vajavaisuuksista.

Jos ajatellaan tietoyhteiskuntadiskurssia ja koko informaatioteknologian nousua viimeisimmillä kolmella vuosikymmenellä niin mielestäni tilanne on täsmälleen se, että meillä ei ole ‘yleiskatsausta’ aiheesta. Tietotekniikka on yleistynyt ihmisen yksityisessä käytössä ja teollisuudessa erittäin voimakkaasti, mutta meillä ei ole lähimainkaan mitään yleistä näkemystä siitä mitä keskeisille ihmiskunnan kulmakiville tulee jatkossa tapahtumaan tietotekniikan aiheuttamassa myllerryksessä.

Klassinen tietoyhteiskunnallinen ongelma on tiedon kerääminen. Tiedämme, että mitä enemmän on tietoa niin sitä paremmin pärjäämme. Täten, yhteiskunnan tulisi kerätä tietoa mahdollisimman paljon. Yhteiskunnassamme yhteiskunta päättää kuka kerättyä tietoa hallitsee. Kansalainen haluaisi, että kaikki mahdollinen tieto olisi käytettävissä, mutta yhteiskunta ei saisi sitä kerätä, koska se antaa liiallista valtaa tiedonhaltijalle. Tätä tilannetta kuvataan yleensä viitaten Orwellin romaaniin Vuonna 1984, jossa jopa ajatuksia valvottiin. Tämä on perimmäisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Tätä ei voida mitenkään ratkaista annetuissa puitteissa. Jos meillä on yhteiskunta, joka käyttää ylintä päätösvaltaa sekä kansalaisia, jotka kuuluvat yhteiskuntaan, niin meillä on vastakkaiset näkemykset tiedon keräämisestä. Jos kahdella toimijatyypillä on vastakkaiset pyrkimykset, eikä kummankaan pyrkimyksistä luovuta, niin mitenkään ei voida päästä ideaaliin tilanteeseen, jossa kaikki mahdollinen tieto kerättäisiin. Tällaisessa tilanteessa toimijat rakentavat itselleen katon kehitykselle. Molemmat osapuolet tahtoisivat sitä, että kaikki tieto olisi käytettävissä, mutta reittiä tähän lopputulokseen ei ole olemassa. Syntyy päättymätön ja ratkaisematon kädenvääntö.

Jos mietimme, miten tällaiset ratkeamattomat ongelmat suhtautuvat mainitsemaani kolmeen tärkeään, niin voidaan päätellä, että niiden on luultavasti liityttävä tietoon, joka on välissämme. Ihmistä ei oikein voi asettaa ongelman lähteeksi, koska ihmistä emme voi poistaa yhtälöstä. Tuskin voimme uudistaa käsitekieltämme niin, että ihminen ei ole enää ihminen. Informaatioteknologia voisi olla ongelmien lähde myös, mutta jos asetamme sen ongelmien lähteeksi niin emme voi antaa sen kehittyä vapaasti. Tämä on käytännöllinen mahdottomuus, emme voi muodostaa yhteiskuntaa, joka kieltää teknologian kehittämisen, koska se on pääosin ihmisille suotuisaa. Jos kieltäisimme vain kaiken mahdollisesti ongelmallisen teknologian kehittämisen, niin teknologia ei kehittyisi enää ollenkaan, koska teknisistä keksinnöistä ei voi tietää mitä niillä tullaan tekemään myöhemmin, tästä tunnetuin esimerkki on varmaan atomin ytimen käsittely energiantuotantotarkoituksessa. Jäljelle jää siis ainoastaan tieto, joka on välissämme. Sitä ymmärrämme vähiten ja se on ainoa kolmikosta, jonka voi helposti asettaa ongelmien lähteeksi.

SoMe tulee

”Sosiaalisessa mediassa on kyse osallistumisesta, vuorovaikutuksesta ja jakamisesta, joka tapahtuu nettiyhteisöissä. ” Näin aloittaa prof. Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaiseman sosiaalista mediaa käsittelevän taustaselvityksen (2). Sosiaalinen media, lyhyesti SoMe, on askarruttanut viimeiset pari vuotta internetiä seuraavaa kansaa, eikä askarruttamiselle ole näkyvissä loppua. SoMelle löytyy kymmeniä määritelmiä, joissa esiintyy yleisesti termejä kuten osallistuminen, vuorovaikutus, kansalainen, käyttäjä, sosiaalisuus, verkko, yhteisöt ja sisällöt. Useissa määritelmissä (3) on hyvin vahvana osana kytkentä internetin tai vuorovaikutteisen teknologian kehitykseen monipuolisemmaksi, helppokäyttöisemmäksi ja merkityksellisemmäksi. SoMe käsitteenä on ollut erittäin hankala määriteltävä. Käsitteeseen sisältyvien termien mukaan kyse on mediasta, mutta kuitenkaan mediateorioihin perustuvat määritelmät eivät ole yleistyneet. Perusteellisimmalla pohjustuksella tähän mennessä SoMen on määritellyt Jussi-Pekka Erkkola lopputyössään. Erkkola määritteli (4) käsiteanalyysin keinoin SoMen olevan ”teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”

SoMen määrittelyä on vaikeuttanut sen valtava moniulotteisuus. Jos tarkastellaan Heinosen virkkeen: ” Sosiaalisessa mediassa on kyse osallistumisesta, vuorovaikutuksesta ja jakamisesta…” ja Erkkolan määritelmän: ” teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä…” alkuja, niin joku voisi sanoa, että tässä yritetään määrittää ihmiskunnan elämistä maapallolla. Ihmisen elämän voitaisiin sanoa olevan osallistumista, vuorovaikutusta, jakamista ja prosessi, jossa yksilöt sekä ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä teknologiasidonnaisesti. Elämän määrittelyssähän on yleinen haaste ollut valita tarpeeksi laaja teoreettinen tausta. Riippuen valinnasta esim. biologian, filosofian, lääketieteen, yhteiskuntatieteiden välillä, elämälle saadaan hyvin erilaisia määritelmiä. SoMe ei luonnostaan osu erityisesti minkään tieteen ydinalueelle. Tietojenkäsittelytiede kiinnittää huomiota informaatioon, joka liikkuu teknologian välityksellä. Viestintätieteet kiinnittävät huomiota sisältöihin viesteinä osallistujien välillä ja kauppatieteet näkevät SoMen informaatiohyödykkeiden jakelukanavana sekä markkinointiympäristönä. SoMe ei myöskään jätä kylmäksi sellaisia alueita kuten sosiologia, politiikka tai yhteiskuntatieteet.

Jos SoMesta on vaikea löytää yhtymäkohtia minkään tieteenalueen teorioihin ja käsitteisiin niin se luonnollisesti tarkoittaa sitä, että SoMea ei voi helposti tieteellisesti tutkia eikä sitä kautta ymmärtää kokonaisuutena. Yleisesti eri tieteenaloilla on pitkät perinteet tavoista miten käsitellä todellisuudesta saatavia havaintoja, joten merkittävästi totutusta poikkeavat ilmiöt ovat tavallaan tutkimusmenetelmien ulkopuolella aluksi. Ilmiö saattaa kiinnostaa hyvinkin paljon, mutta sen havainnoimiseen kokonaisuutena ei ole systemaattista menetelmää. Jos tiede ei saa SoMea ”pyydykseen”, niin sitä ei julkisessa keskustelussakaan osata käsitellä kokonaisuutena. Tällöin julkiseen keskusteluun nousee joku yksittäinen SoMen taho, kuten esim. SoMen käytön vaikutus työpaikoilla, SoMe markkinointiviestinnän kanavana tai SoMe ja yksityisyys. SoMesta voidaan helposti puhua ja kuulija ymmärtää puhetta SoMesta ilman, että keskustelijoiden tarvitsisi saavuttaa yhteisymmärrystä siitä mitä SoMe itseasiassa on. Ville Venäläinen kirjoitti SoMesta äskettäin otsikoimalla ”Sosiaalinen media – se vaan on” (5). Venäläinen kirjoitti mm. siitä, miten lapset näyttävät osaavan ottaa internetin ja SoMe asioina, jotka vain ovat ja joita ei tarvitse sen enempää miettiä.

Olen itse niitä henkilöitä, joille SoMe on ollut valaistumiskokemus. Jotkut puhuvat, että ihmiset tulevat SoMe-uskoon (6), millä tarkoitetaan SoMen määrittelyä pakoilevan ideologian hyväksymistä omaksi ohjenuoraksi uskonnon kaltaisena pyhänä asiana. Olen pohtinut satoja tunteja SoMen syvintä olemusta ja uskoisin, että keskeisimpiä asioita SoMen ymmärtämisessä on kyetä luomaan maailmankuva, joka ei perustu tekijöihin jotka ovat muutostilassa SoMen takia. Harhautuminen on todennäköistä, jos tukeutuu tekijään, jonka kuvittelee riippumattomaksi SoMesta. Pitäisi yrittää tietää mikä muuttaa SoMea eikä yrittää tietää, mitä SoMe muuttaa, koska SoMe muuttaa luultavasti sitäkin alustaa, jolla itse seisot.

Elävien organisoitumisesta

Olemme viisaita ja meitä on jo lähes 7 miljardia. Joten perimmäinen ongelma, joka pysäyttää meidät, täytyy olla aika erittäin kinkkinen. Meillä on selkeitä systeemisiä ongelmia, kuten esim. köyhyys, järjestäytynyt rikollisuus, laaja epäoikeudenmukaisuus ja haavoittuva talousjärjestelmä. Nämä ongelmat liittyvät toisiinsa ja sisältävät pienempiä ongelmia, jotka myös linkittyvät moniin muihin ongelmiin. Kuitenkin nämä kaikki ovat systeemisiä ongelmia. Ne liittyvät siihen systeemiin, jonka olemme itse muodostaneet. Mikään näistä ongelmista ei ole sellainen, jonka luonto on meille asettanut. Ihmisiä tappava maanjäristys tai tulivuoren purkaus ovat ongelmia, joiden ei voida katsoa olevan systeemisiä. Meillä ei ole tällä kehitysasteella mahdollisuutta vaikuttaa niihin, mutta jokaiseen systeemiseen ongelmaan voimme vaikuttaa muuttamalla systeemiä. Kun sanon ‘muuttamalla’ niin se antaa olettaa, että ihminen voisi tietoisesti ja suunnitellusti tehdä muutokseen systeemiin. Tämä ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista. Me koostumme miljardeista yksilöistä, jotka toimivat tällä hetkellä itsenäisesti siinä mielessä, että ei ole mitään hallittua voimaa, jolla kaikki tai edes valtaosa yksilöistä saataisiin toimimaan tietyllä tavalla. Tämän takia yksikään toimintasuunnitelma ei ole yksistään riittävä minkäänlaiseen isoon muutokseen.

Systeemisten ongelmien ratkaisussa on olennaista järjestäytyminen eli organisoituminen. Monet eläimet järjestäytyvät parviksi, joiden avulla he pystyvät paremmin vähentämään esimerkiksi vihollisen hyökkäyksien tuhoisuutta. Eläimet eivät tietääksemme tee suunnitelmia siitä, että parvi olisi hyvä järjestäytymismuoto. Parven eläimet noudattavat todennäköisesti muutamaa yksinkertaista sääntöä (7). Nämä säännöt eivät ole sääntöjä eläimen ‘ajattelussa’ vaan ne ovat evolutiivisia rakenteita, joiden noudattamiseen eläimillä on luontainen taipumus. Kun kaikki parvessa olevat noudattavat sääntöjä, niin syntyy systeemi, jolla on omia ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan johdettavissa yksittäisestä eläimen viisaudesta. Ihmiset ajattelevat usein olevansa muiden eläinten yläpuolella ja samalla mm. tällaisten parveutumissääntöjen ulottumattomissa. Ajattelemme, että toimimme erittäin harkitusti ja vaihtoehtoja punniten. Olisin tästä hiukan eri mieltä. Nähdäkseni ihmiset noudattavat nykyäänkin hyvin yksinkertaisia sääntöjä nk. sivistysvaltioissa. Oletetaan vaikkapa kolme sääntöä:

1. Pyri säätämään lakeja, jotka ovat yhdenmukaisia etiikkasi kanssa

2. Noudata lakeja, jotka ovat yhdenmukaisia etiikkasi kanssa tai joiden rikkomisesta saatat saada epätoivottavan seuraamuksen

3. Pidä rahaa auktoriteettina toiminnassasi aina silloin kuin se ei välittömästi ole etiikkaasi vastaan

Etiikalla tarkoitan tässä ihmisen tietoisen hallinnan ulkopuolella olevaa käsitystä siitä, mikä on oikein tai väärin. En pysty tässä todistamaan, että nämä säännöt aiheuttaisivat nk. sivistysvaltioissa esiintyvää käyttäytymistä, mutta siltä se minun silmiin ainakin näyttää. Kyvyikkäillä ihmisillä on pyrkimys vallan luokse, joka tarkoittaa lähinnä mahdollisuutta säätää lakeja tai useimmiten mahdollisuuden vaikuttaa rahan myötä lakien säätymiseen. Tämäntapaisia sääntöjä noudattamalla ihmiset muodostavat ‘parven’, jonka liikkeitä tutkittaessa nousee merkitsevämmäksi se miten raha liikkuu kuin se mitä ihmiset yksilöinä tekevät. Harvan etiikkaan sisältyy esim. ihmisten tappaminen oikeana ja hyvänä asiana, mutta silti lähes kaikilla valtioilla on armeijoita, jotka pohjaavat toimintatapansa tuhansien vuosien kehitykseen siitä miten ihmisiä tapetaan.

Näiden kolmen säännön ilmiömäinen toimivuus perustuu rahan ja valtion saumattomaan yhteistyöhön. Raha tukee valtion olemassaoloa ja valtio tukee rahan olemassaoloa. Ymmärtääkseni lähes poikkeuksetta valtioilla on laki siitä, että rahalla on täydellinen yksinvaltius muiden kaltaistensa joukossa. Muita rahoja ei saa olla. Tämä ei vaadi erityisiä kansalaisen hyvinvointiin välittömästi liittyviä perusteluja, vaan se on enemmänkin tekninen vaatimus sille, että valtio voi olla ylipäätään olemassa. Ihmiset ajattelevat, että valtio on monimutkainen systeemi, joten pitäähän sille suoda vähän vapauksia oman olemassaolonsa takaamiseen. Raha on sopimus siitä, rahalla saa vallan muiden tahdon yli. Se on ultimaattinen ‘hyvä veli’ -sopimus. Käyttämällä rahaa muutat maailmaamuokkaavan tahtosi voimakkaammaksi suhteessa niihin, jotka eivät käytä rahaa. Sinun täytyy ainoastaa hyväksyä se, että muutkin saavat käyttää rahaa, koska muuten raha ei voisi kiertää ja se menettäisi voimansa. Ihmisten välinen taloudellinen toiminta on tehokkaampaa käyttäen rahaa kuin ilman rahan käyttöä. Siis, ne jotka käyttävät rahaa saavat tehokkuusedun niihin jotka eivät käytä rahaa. Tämän tehokkuusetu kumuloituu talouden edetessä, ja koska talous on yhteisen maailman hallintaa, niin se tarkoittaa, että rahaa käyttävät pystyvät tavallaan taivuttamaan maailmaa tahtonsa mukaan enemmän kuin rahaa käyttämättömät. Tämä näkyy nykypäivänä äärimmäisenä siinä, että lähes mitä tahansa saa rahalla. Tästä seuraa myös se, että rahaa käyttäville ihmisille on kannattavaa se, että heikommat eivät pääse käyttämään rahaa.

Ensimmäinen ja viimeinen SoMe

”Prosessi on sarja suoritettavia toimenpiteitä, jotka tuottavat määritellyn lopputuloksen.” kertoo wikipedia (8) Jos SoMe on ”…prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä…”(4), niin milloinkahan tämä prosessi on alkanut. Mistä on alkanut sarja suoritettavia toimenpiteitä, jotka tuottavat määritellyn lopputuloksen. Yleisen käsityksen mukaan SoMe sai alkunsa webin kehityksen myötä suurinpiirtein viime vuosituhannen vaihteessa. Eikö tuhat tai kaksi tuhatta vuotta sitten ollut prosessia, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä. Ainoa tapa tietää milloin joku alkoi, on tietää milloin se ei ollut alkanut. Mikä on se aika, kun ei luotu yhteisiä merkityksiä. Pitänee varmaan mennä niin kauaksi kuin ison A:n ja ison E:n aikaan, kun kavalin kaikista eläimistä kysyy ”Onko Jumala todella sanonut: ‘Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” ja iso E vastaa: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ‘Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” (9)

Noina hetkinä syntyi ensimmäinen yhteinen merkitys ja merkitys syntyi tietyn puun hedelmille. Aiemmin merkityksiä ei ollut ollut ja ensimmäinen asia, jolla oli yhteinen merkitys, oli ero yhdellä tietyllä puulla ja kaikilla muilla puilla. Tätä ennen ei ollut yhtään sellaista merkitystä, jonka kaksi ihmistä olisi jakanut. ”teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta.” (4) Teknologiana voisi olla monimutkainen ympäristö, johon kuuluu äänihuulet, kieli, hampaat ja monet muut komponentit. Sisältönä ovat kielen sanoista syntyvä puhe ja vertaistuotanto on omenan syömistä puusta yhdessä. Tämän jälkeen yhteisiä merkityksiä on laskematon määrä aina, kun ihmiset ovat kohdanneet kaltaisiaan. Teknologiat ovat vaihtuneet erilaisiksi toinen toistensa perään.

Jos tuo oli ensimmäinen SoMe niin, mikä voisi olla viimeinen SoMe. Milloin yksilöt ja ryhmät eivät enää rakenna yhteisiä merkityksiä? En haluaisi ajatella tuollaista aikaa. Vaihtoehdot tähän tilanteeseen päätymiseen ovat ihmisten sukupuutto tai täydellinen ihmistenvälisen vuorovaikutuksen estyminen esim. vuorovaikutuskykyjen täydellinen puuttuminen tai tiedonvälittymisen ihmiseltä toisella täydellinen estyminen.

Meidän tulisi siis toivoa, että ensimmäinen ja viimeinen SoMe ovat yksi ja sama asia. Tämä viestii siitä, että SoMen määritelmä ei ole rakentava. Se pitää aina paikkansa, mutta sen avulla ei voi erotella mitään. Määritelmän perusteella emme voi arvioida, mikä on SoMe ja mikä ei ole SoMe, emmekä näin myöskään ymmärrä, mikä on se maailmankuva, johon määritelmä pohjaa. Mitä ovat ne SoMea abstraktimmat käsitteet ja asiat, joiden avulla SoMen määritelmä on ymmärrettävissä. Jos se on prosessi niin mitkä muut prosessit ovat erilaisia tai samanlaisia kuin SoMe. Ei tällaisia yleisesti tunneta. Jos SoMe on prosessi, niin se elää nykytietämyksen valossa ihan omassa yksinäisyydessään muuten tyhjässä prosessien avaruudessa.

Erkkolan määritelmä on mielestäni kansainvälisestikin paras niistä määritelmistä, mitä yleisessä tiedossa on. Se on tietääkseni ensimmäinen ja tällä hetkelläkin ainoa, joka yhdisti prosessimaisuuden ja yhteisen rakentamisen sekä jätti prosessin lopputuloksen tavallaan avoimeksi käyttämällä ”yhteinen merkitys” -termiparia. Yleisesti muut määritelmät luovat SoMesta kuvan enemmänkin trendinä, yhtenä valtavirtasta erottuvana omalaatuisena välivaiheena ihmiskunnan vakaassa suoraviivaisessa kehityksessä. Erkkolan määritelmä avaa mahdollisuuden, että SoMessa voisi olla kyse jopa ihmiskunnan suunnan muuttumisesta. Jostakin sellaisesta, jonne mentäessä ei ole riskitöntä paluuta vanhaan.

Organisoitumisen organisoitumisesta

Toiminnan organisoitumisen tutkimuksessa on keskeistä pystyä erottelemaan organisoitumisen tasoja. Organisoituminen voi itse organisoitua ja edelleen organisoitua ja organisoitua. Samat toimijat voivat organisoitua eri tasoilla eri tavoilla. Francis Heylighen esittää (10), että rahan synty ja käyttö voidaan ymmärtää eri tason organisoitumistekijöitä tarkastelemalla. Markkina ohjaa yksilöitä löytämään toisiaan, jotta ihmisille erittäin välttämätön hyödykkeiden vaihto voisi toteutua. Raha toimii markkinoiden referenssimittana, joka tehostaa markkinoiden toimintaa. Kun on rahaa, syntyy Adam Smithin kuvaama näkymätön käsi (11), joka ohjaa rahan liikkeitä. Lopulta näkymätön käsi ohjaa toimijoita, vaikka näkymättömällä kädellä ei ole mitään havaittavaa suoraa vuorovaikutusta toimijoihin. Tässä tapahtumassa on neljä eri organisoitumistasoa. Markkina toimii mediana, joka on toimijoiden välillä. Raha on välittäjä, joka kontrolloi mediaa. Näkymätön käsi kontrolloi rahan liikkumista. Organisoituminen toimii evolutiivisesti eli monimutkaistuu siten, että vahvempi organisoitusmuoto syrjäyttää heikomman.

Emme voi tietää tällä hetkellä miten monta teoreettista vaihtoehtoa toimijan organisoitumiseen markkina-raha-näkymätön käsi -yhdistelmän lisäksi on olemassa. Toimivia organisoitumismuotoja ei välttämättä ole yhtään tai sitten niitä on kymmeniä, satoja, tuhansia tai lukemattomasti. Tietääkseni kukaan tieteilijä ei ole koskaan laajasti käsitellyt aihetta: Millä erilaisilla tavoilla ihmiskunta voi tehokkaasti organisoitua nykyisenkaltaisen teknologian avulla. Yksi asia on varmaa. Nykyinen organisoitumismuoto, jossa raha ja yhteiskunta ovat liittoutuneet hallitsemaan ihmisen toimintaa on vanhanaikainen. Sen historia vaihtelee sadoista vuosista tuhansiin vuosiin riippuen mittaustavasta. Se ei kykene ottamaan huomioon modernin tiedonkäsittelypotentiaalin mahdollisuuksia toimijoiden vuorovaikutuksessa. Tämä näkyy räikeimmin tiedonjakamisessa. Ihmiskunnalla on potentiaali jakaa immateriaalista kulttuuria merkittävälle osalle ihmiskuntaa ilman, että se aiheuttaisi vaaraa tai haittaa kenellekään. Ihmiskunta ei sitä kuitenkaan tee, koska ihmiskunta on organisoitunut eri tavalla. Ihmiskunta on organisoitunut erittäin pitkälle jo sellaisten lainalaisuuksien vallitessa, johon ei kuulunut mitään muuta tiedonsiirtotapaa kuin suullinen kieli.

Kun yksi organisoitumismuoto saavuttaa vallitsevan aseman niinkuin ihmiskunnassa nyt, niin vaihtoehtoiset organisoitumismuodot eivät pääse esille ennenkuin niiden organisointivoima on merkittävästi suurempi. Vallitseva organisoitumismuoto peittää alleen muita yhtä voimallisia tai hieman voimakkaampia vain siksi, että se on saanut aikaan itseäänruokkivan kehittyneen järjestyksen kyseissä organisoitumismuotojen ekologisessa lokerossa.

SoMe organisoitumisen organisoitumisen muutoksena

Se jokin, joka on minulle kuiskinut useita vuosia on uudenlainen ihmisten organisoitumismuoto. Sellainen organisoitumismuoto, joka on luontaisempi ihmiselle. Se tyydyttää ihmisen vapauden ja oikeudenmukaisuuden kaipuun paremmin kuin vallitseva organisoitumismuoto. Sen voimallisuus perustuu kykyyn jakaa materiaaliset ja immateriaaliset hyödykkeet suhteutettuna yksilön toimintaan paremmin kuin vallitseva organisoitumismuoto. Se pystyy järjestämään ihmiset niin, että teknologisen kehityksen mahdollistama tiedonkäsittelypotentiaali tulee tehokkaammin hyödynnetyksi.

Tämä uusi organisoitumismuoto on erittäin vastenmielinen ja luonnollinen. Vastenmielinen siinä suhteessa, että se romahduttaa valtavasti instituutioita, joita ihminen on rakentanut satojen vuosien saatossa. Luonnollinen siinä mielessä, että se antaa hienon vastineen niille vaistoille, joilla ihminen tiedostamattaan arvottaa sosiaalisen vuorovaikutukseen ryhtymisen mahdollisuuksia.

Katso tätä lamaa, jossa nyt olemme. Kukaan ei aidosti ymmärrä, mistä se johtuu tai että miten siitä voitaisiin kiertää. Erilaisia arvauksia on tuhansia, mutta kukaan ei oikeasti tiedä. Se johtuu suurella todennäköisyydellä siitä, että ratkaisua ei ole olemassa. Niillä rakenteilla, joita ihmisten yhteiskunnassa on, ei voida rakentaa kestävää taloutta.

Katso niitä sosiaalisen median muotoja, joita syntyy alituiseen. Katso vaikka chatroulettea (12) ja näe miten luonnollista vuorovaikutus on. Ihminen haluaa katsoa tuntemattomien elämiin silläkin uhalla, että sieltä näkyy mitä tahansa negatiivisia emotioita herättelevää toimintaa. Aina tuntemattomien kohdatessa on mahdollisuus yhteistoimintaan, joka on vapaampi ja oikeudenmukaisempi kuin yhteistoiminta rahan ja yhteiskunnan vallitessa.

Olen noin vuoden aktiivisesti yrittänyt ymmärtää sosiaalisen median syvintä olemusta. Nyt olen saanut siitä mielestäni tarpeeksi konkreettisen otteen, jotta sen ympärillä voitaisiin käydä mielekkäästi keskustelua. Tein sosiaalisen median määritelmän, joka pyrkii olemaan niin tarkka, että sen avulla mikä tahansa ihmistenvälinen vuorovaikutustilanne voidaan arvioida sosiaaliseen mediaan liittyväksi tai liittymättömäksi. Dramaattisesti muotoillen SoMe on viesti tuonpuoleisesta (vallitsevan organisoitumismuodon takaa, ei kuolleiden maasta), mikä osoittaa paremman organisoitumismuodon. Tylsemmin muotoillen sanoisin SoMen olevan:

vuorovaikutukselliset olosuhteet, joissa erityisesti mahdollistuu jokin ihmiselle luontainen monitasoinen organisoitumismuoto, jolle ei ole ominaista voimakkaasti yksilön vapautta rajoittavat vahvat organisoitumistekijät, kuten mm. oikeutettu valta, itseisarvollinen raha, ihmiselle ulkoatuleva pysyvä henkilöllisyys, yhteiskunnalliset lait tai omistusoikeus. SoMe toteutuu ensisijaisesti synergeettisyys-, tuntemattomuus-, rahattomuus-, vapaaehtoisuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksen täyttävien sosiaalisten vuorovaikutuksien kautta.

Vaatimukset ovat:

A. Synergeettisyys: Jokaisen osallistujan vuorovaikutuksessa saavuttama hyöty on suurempi kuin se todennäköisesti osallistujan oman kokemuksen mukaan olisi ollut ilman vuorovaikutukseen osallistumista

B. Tuntemattomuus: Vuorovaikutukseen täytyy osallistua vähintään yksi henkilö, jolla ei ole merkittävää emotionaalista suhdetta kaikkiin muihin osallistujiin

C. Rahattomuus: Vuorovaikutus ei synnytä osallistujien välille suhdetta, joka mitataan (perinteisessä) rahassa

D. Vapaaehtoisuus: Kenellekään osallistujista ei ole ulkopuolelta tulevaa käskyä, määräystä, velvollisuutta tai muuta vastaavaa oman tahdon ulkopuolelta tulevaa ennaltamääräytynyttä syytä osallistua vuorovaikutukseen

E. Läpinäkyvyys: Osallistujat kokevat vuorovaikutuksen aikana, että vaatimukset A.-D. todennäköisesti täyttyvät

SoMe on lautturi

Jos olet kulkenut harhaan, valinnut polun, joka ei ole enää paras jonka tiedät, sinulla on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa samaa polkua. Tietää koko ajan, että tähän suuntaan kulkeminen tuottaa hyvyyttä, mutta ei niin paljon kuin parempi polku tuottaisi. Suunta on helppo pitää, koska samaa polkua on edetty jo pitkän aikaa ja kertynyt kokemus voidaan hyödyntää kulkemisen tehokkuudessa. Tiedät aina, että et saa parasta elämää, mutta saat kuitenkin kohtuullisen elämän. Toinen vaihtoehto on palata taaksepäin omia jälkiä ja lähteä paremmalle polulle siitä kohti missä nykyinen polku eroaa paremmasta polusta. Tämä tarkoittaisi matkaa taaksepäin ja helppoa polun vaihtoa risteyksessä. Paljon kärsimystä, joka palkittaisiin varmasti. Kolmas vaihtoehto on siirtyä pois polulta ja suunnata paremman polun suuntaan. Parempi polku löytyy jossain vaiheessa. Pitää hylätä polulla kulkeminen ja aloittaa polun etsiminen epäjärjestyksessä. Tämä tarkoittaa sekaisuutta epämääräisen ajan, jonka jälkeen paras elämä löytyy, eikä sitä aloiteta polun alusta vaan jo edistyneeltä kohdalta.

J.J. Rousseau kohtasi tämän tilanteen 250 vuotta sitten sillä erotuksella, että hän ei nähnyt parempaa polkua. Hän tiesi, että valittu polku (yhteiskuntasopimus) ei ole paras, mutta se on paras mitä tiedetään. Hän kuvasi luonnontilaa, jossa ihminen on täysin vapaa. Ei voida noudattaa sääntöjä, jos sääntöjä ei ole. Rousseau olisi halunnut palata ympäristöön, jossa ei ole polkuja. Hän kuitenkin näki, että polkuja tulee aina olemaan, joten niistä kannattaa valita paras. Hän joutui tyytymään kuvaamaan miten oikeudenmukaisuus täydellistyy yhteiskunnan sisällä, koska yhteiskunnalle ei näyttänyt olevan vaihtoehtoa.

Oletan, että Rousseau olisi pakahtanut onneen, jos olisi nähnyt sen mitä nyt SoMeksi kutsumme. Hän ei olisi aloittanut kirjansa ensimmäistä lukua lauseella ”Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on hän kahleissa”. Sillä SoMe on kahleita vastaan. SoMe on lähes kaikkea sitä järjestystä vastaan, minkä mukaan olemme perinteisesti järjestäytyneet. SoMe ei näytä suuntaa, koska suunnan ihminen jo tietää. SoMe luo epäjärjestystä sen verran, että uudelleenjärjestäytyminen uuteen suuntaan on mahdollista. SoMe ei riko kahleita, mutta näyttää missä kohdin kahleet ovat rikottavissa. Ihmiskunta on kohdannut esteen ja ymmärtää, että kulkemisen estää este, eikä mikään muu. SoMe kuljettaa ihmisen esteen yli, jos ihminen lähtee SoMen kyytiin. SoMe ei ole kehitystä. SoMe ei ole sivistystä. SoMe on oikein, mutta SoMen päälle ei voi rakentaa luonnollista oikeaa.

Este on valtava. Se on kaikki minkä järjestyksenä tunnemme. Se on raha, se on valtio. Se on lait, Se on virallisuus. Se on pysyvä henkilöllisyys. Esteen takana puute on valtava. On puutetta köyhyydestä, rikoksista, vallasta. On puutetta päätöksistä, käskyistä, velvollisuuksista.

Ainoa tapa tietää mikä on huonoa järjestystä, väärää organisoitumista on altistaa se SoMelle. Jos SoMe rikkoo sen, niin se on väärin. Jos se säilyy ehjänä, niin se on oikein. Ainoa, mutta helppo keino.

Tulee päivä, että SoMe alkaa väistymään. Osaamme järjestäytyä ilman SoMea. SoMea ei enää tarvita. SoMe ei enää riko mitään. Tällöin olemme parhaalla polulla. Se on paras, koska parempaa emme tiedä.

Mitäs sitten

SoMe on minusta ihmiskunnan tähän astisen historian tärkein ilmiö. Koskaan aiemmin ei ole ihmisen vastuulla ollut koko ihmiskunnan elämän jatkuminen tai luonnon mahdollinen tuhoutuminen (sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan). Koskaan aiemmin ei ole ihmiskunnalla ollut niin vaikuttavia systeemisiä ongelmia. Koskaan aiemmin ei ole ihminen ollut niin toivoton paremman tulevaisuuden suhteen. Koskaan aiemmin ei ole ihmisille tarjottu niin perustavanlaatuista mahdollisuutta organisoitua uudella tavalla. Välttää vapauden vihollisia väkivaltaa, valtaa ja hallintoa. Välttää kehityksen hirttäytymistä loputtomaan vääristyneeseen kasvuun.

Minä haluan, että tämä mahdollisuus käytetään ja haluan käyttää sen edistämiseen omat voimavarani. Tiedän, että saan itsestäni eniten annettavaa muille silloin kuin elämäni on tasapainossa. Tämän tasapainon saavuttamiseen ainakin minä tarvitsen omassa ympäristössäni yleisesti käytettävää vaihdantavälinettä. En pidä siitä yhtään, mutta en osaa omaa elämääni tällä hetkellä muillakaan tavoin viedä eteenpäin kuin käyttämällä tätä vaihdantavälinettä. Siksi olen perustanut toiminimen ja olen aloittanut rakentamaan sellaista yrittämisen mallia, joka toisi minulle riittävästi vaihdantavälinettä, eikä yhtään sen enempää. En halua kikkailla, huijata, kilpailla, manipuloida tai tehdä mitään muutakaan monimutkaista rahansaannin takia. Yritän siis rakentaa sellaisen mallin, jonka avulla voin tehdä sitä minkä katson tärkeäksi ja tehdä sen mahdollisimman avoimesti ja yksinkertaisesti.

Keskitän toimintani SoMen ympärille ja yritän luoda mahdollisimman paljon avointa tietoa SoMesta ja sen liitynnästä ihmiskuntaan. Teen sen sopivaksi katsomillani välineillä ja tavoilla. Teen tätä niin pitkään yrittämisen puitteissa kuin voin sen pitää sen toimivana tai kun yhteiskunnassamme ei enää säännöstellä ihmisten toimeentuloa rahan avulla.

Tulen tarvitsemaan paljon monenlaista apua, mutta samalla lupaan antaa oman apuni mahdollisimman monelle tarvitsijalle. Toivon, että voisit liittyä matkaani jossain muodossa.

Vaikka et matkaani liittyisi, niin pidä silmällä SoMea. Katso ympärillesi ja huomaat, että se on kaikkialla siellä, missä on ratkeamattomia ongelmia.

Lähteet

1. Oskari Kuusela, Mikko Lahtinen ja Sami Pihlström. Akateemikko Georg Henrik von Wrightin haastattelu. Niin & Näin Filosofinen aikakauslehti 3/98. http://www.netn.fi/398/398_netn_witt1.html
2. Sirkka Heinonen. SOSIAALINEN MEDIA Avauksia nettiyhteisöjen maailmaan ja vuorovaikutuksen uusiin muotoihin. TUTU-eJULKAISUJA 1/2009. http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/tutu/Documents/publications/eTutu_2009-1.pdf
3. Harto Pönkä. Sosiaalisen median määritelmiä. Lehmätkin lentäis -blogi. http://harto.wordpress.com/2009/07/27/sosiaalisen-median-maaritelmia/
4. Jussi-Pekka Erkkola. Sosiaalisen median käsitteestä. Lopputyö, Taideteollinen korkeakoulu Medialaboratorio. http://mlab.taik.fi/pdf/ma_final_thesis/2008-erkkola-sosiaalisen-median-kasitteesta.pdf
5. Ville Venäläinen. Sosiaalinen media – se vaan on. Opi Olemaan -blogi. http://www.villevenalainen.net/2010/02/16/sosiaalinen-media-se-vaan-on/
6. Christina Forsgård, Pauliina Mäkelä. Innovaatiojunan oviaukossa: Kitti Forsgård & Pauliina Mäkelä. Videon kuvannut ja julkaissut Antti Lindström. http://www.youtube.com/watch?v=xNagA3hA3sc
7. Couzin, I. D. Collective cognition in animal groups. Trends in Cognitive Sciences, 13(1), 36-43. (2009)
8. http://fi.wikipedia.org/wiki/Prosessi
9. Raamattu. Vanha testamentti, 1. Moos. 3:1-3. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos
10. Francis Heylighen. Mediator evolution: a general scenario for the origin of dynamical hierarchies. 2006. http://pespmc1.vub.ac.be/papers/MediatorEvolution.pdf
11. http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_k%C3%A4si
12. http://chatroulette.com/
13. Jean-Jacques Rousseau. Yhteiskuntasopimuksesta eli valtio-oikeuden johtavat aatteet. Karisto oy, Hämeenlinna. 2. painos, 1988.

• « Previous post
• Next post »

• Elämänvirta

  • RT @VTrautmann: To watch! - RT @AlanRosenblith: Here is the prezi @yodelheck and I have been building explaining #metacurrency http://bi ... [teroheiskanen]

    — May 14th via Twitter
  • @kindw 1dim money suppresses value denoting (only quantitative dim). 2dim money enables more diversity (both quantitative+qualitative dims) [teroheiskanen]

    — April 27th via Twitter
  • Published Kaksiulotteinen raha.

    — April 9th via teroheiskanen.net
  • Money thinkers! Traditional money is 1-dimensional, next money is 2-dimensional. Any problem you have, solution is based on this. [teroheiskanen]

    — April 9th via Twitter
  • RT @JesseKoskinen: 7 Social Media Marketing Videos From America's Best Universities http://bit.ly/aecCNa #socialmedia [teroheiskanen]

    — April 8th via Twitter
  • @marsyk aikalailla huono määritelmä. Täsmälleen sama asia sanottu 3 kertaa: "ihmisten yhteys toisiinsa", "medioiden", "välityksellä" [teroheiskanen]

    — April 8th via Twitter
  • RT @charityfocus: Research: Money Makes Us Anti-Social http://ow.ly/170DYJ [teroheiskanen]

    — April 8th via Twitter
  • RT @tomiastikainen: Ja apina jatkaa pomppimistaan Z-viidakossa: http://dl.dropbox.com/u/4710236/Uljas.pdf [teroheiskanen]

    — April 8th via Twitter
  • Shared THE SIMPLIFICATION OF COMPLEX SOCIETIES.

    — April 7th via Google Reader
  • Shared THE SIMPLIFICATION OF COMPLEX SOCIETIES.

    — April 7th via Google Reader

• Pilvi

  Aktivisti arvo arvonannon web arvon osoittaminen avoin raha contenture empatia eurovaalit facebook hyöty immateriaalinen hyödyke julkinen Julkkis kachingle kasvi krediitti ladattu svastine lataamaton vastine mikromaksu nettikoti open money paikallisraha preferenssi raha sanonnat sosiaalinen media sosiaalinen vastine sosiaalinen vastinetalous svastine svastineen luonti sympatia tekijänoikeus tekijänoikeus piratismi varastaminen tietovaluutta tipjoy Tuottaja twollar vaalirahoitus vapaamatkustajan ongelma vastine virtuaaliraha virtuaalivaluutta wiki yle lupamaksu joukkoäly verkkovoima znak-it

• Viimeisimmät kirjoitukset

  • Kaksiulotteinen raha
  • SoMea siellä täällä ja mielenpäällä
  • SoMe on vastaan
  • Muutoksen uudisasukkaat
  • Erilainen raha on aidosti erilaista

• Viimeisimmät kommentit

  • AngeliqueKelly23 on Voiko mitä tahansa varastaa?
  • Tero Heiskanen on Kaksiulotteinen raha
  • Juho Makkonen on Kaksiulotteinen raha
  • Tero Heiskanen on Kaksiulotteinen raha
  • Tomi on Kaksiulotteinen raha

• Aikaisemmat kirjoitukset

  • April 2010
  • March 2010
  • December 2009
  • November 2009
  • October 2009
  • September 2009
  • August 2009
  • July 2009
  • June 2009
  • May 2009
  • April 2009
  • March 2009

• Kategoriat

  • arvonannon web (3)
  • kaksiulotteinen raha (1)
  • keveämpää (1)
  • nettikansa (1)
  • oikeus tietoon (2)
  • sosiaalinen vastine (8)
  • suositus (1)
  • vaihtoehtoraha (7)
  • yhteistietokunta (8)
  • yleinen (1)

• Blogroll

  • Vanhat tule, vaisuus -blogin kirjoitukset
  • Yhteistietokunta-yhteisö

• Blog under the Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 License