Erittäin hyvä kysymys.

Kuvaamaasi problematiikkaa syventää lisäkysymykset ajasta ja hypertekstuaalisuudesta.

Esim. arkistoituneet blogipostaukset saattavat saada lukijoita vuosien kuluttuakin. Sain vasta ensimmäisen ja ratkaisevan vastauksen erääseen vuonna 2006 esittämääni avoimeen kysymykseen.

Toisen mielenkiintoisen aspektin muodostavat hakukoneet. Viesti, jota kukaan ei lue, mutta joka kuitenkin linkittää muihin viesteihin, vaikuttaa linkitettyjen viestien painoarvoon hakutuloksissa ja näin niiden keskustelujen löytymiseen ja niiden painoarvoon. Yleisötön viesti voi siis vaikuttaa kokonaiskeskusteluun. Tämän toteaminen on tietysti erittäin hankalaa.

Jopa mahdollisuus lähettää informaatiota on joskus pelkkä teknologian luoma illuusio: Tekninen lähettäminen onnistuu kyllä, mutta eri asia vastaanottiko kukaan viestiä ja oliko kyse varsinaisesti osallistumisesta, vaikka puhumme niin mielellämme “osallistujista” käyttäjien sijasta.

Tero kommentoi: “Määritelmän mukaan ei voida sanoa, että twitter tai facebook olisi sosiaalista mediaa vaan että twitteriä käyttäessä syntyy usein ihmisten välille SoMe.” Tästä olen eri mieltä. En näe ainakaan itse järkevänä laajentaa käsitettä vielä entisestään noin (“vuorovaikutuksellina olosuhteina”), vaikka tietysti hyvä onkin korostaa, että ilman vuorovaikutusta ja ihmisiä syntyy vain tyhjiä virtuaalitiloja, olipa ne sosiaalisen median keinoin toteutettuja tai ei.

– Mutta ei jonkin asian poissaoloa voi perustella kriteeriksi sillä, että sen läsnäolo olisi outoa. Samalla periaatteella voisimme pitää vaikkapa norsujen puutetta keskeisenä ja määrittävänä piirteenä kun kuvaillaan Suomen luontoa.

Tero: “Eikö tämä kerro vaan siitä, että emme ymmärrä SoMea tarpeeksi.”

– Jes, emme ymmärrä sitä tarpeeksi. Termi on käyttökelpoinen, mutta sen tyhjentävä määrittely on turhaa, sillä se vuotaa liikaa.

Olen itsekin pureskellut määritelmää jo vuosikausia roikkuneessa gradussani (jos sen tänä vuonna ehtisi tehdä valmiiksi). Tosin kohdentanut sen tuon vuotamis-efektin takia blogeihin ja bloggaamiseen.

Olen siis päätynyt jakamaan perustavanlaatuisimmat osatekijät kolmeen osaan. Jaottelu kuvaa mielestäni hyvin myös somea. Ei tämäkään missään nimessä ole ongelmaton.

En löytänyt tältä koneelta varsinaista tekstiä, mutta sekavasti muistellen ja selittäen:

1. Teknologia: bloggaaminen/some on välitteistä (internet) ja ihmiset liittävät blogiin tiettyjä (käänteinen kronologia, viitattavuus, totuttuja sääntöjä noudattava muoto >> lukutapa on saman tyypin välineissä samankaltainen). Mitään spesifejä vuorovaikutteisia toimintoja ei voida vaatia (blogosfääri aloitti kukoistuksensa jo ennen kommenttitoimintoja samoin Twitteristä ja varjaisesta IRC-Galleriastakin puuttui kunnollinen keskusteluvälineistö, mutta käyttäjät löytävät keinon)

2. Yksilön oma ääni: viestien sisällöt ovat seurausta henkilökohtaisesta valinnasta ja ne aina heijastavat jollain tapaa julkaisijaa – journaalityypin postaukset (esim. “verkkopäiväkirjat”) heijastavat itseä ja omaa kokemista, suodatintyypin postaukset (esim. linkkiblogit) omaa kiinnostusta ympäristöön ja identifioitumispisteisiin ja tietämyspostaukset (esim. mielipide- tai asiantuntijablogit) heijastavat omaa osaamista ja asiantuntijuutta. Tämä henkilökohtaisuus erottaa esim. blogin ja blogialustalla julkaistun uutissivuston toisistaan. Toki muitakin vastaavia henkilökohtaisen valinnan tekstityyppejä on (kolumit…), mutta kytkös kohtaan 3 tekee eron. (Tää on hieman rinnasteinen sun vapaaehtoisuuden kriteeriin, mutta ehdon painotus on eri – yksilö voi edustaa organisaatiota/yhteisöä myös omalla äänellään)

3. Avoin vuorovaikutus ja verkostoituminen: Julkaistu sisältö on kohdentamattomia viestejä (tämä ei sulje pois tietoisuutta yleisön jäsenistä), joille tekninen alusta mahdollistaa luonnollisesti rajautuvan (kieli, verkostokriteerit, hukkuminen massaan) yleisön, jonka jäsenistä kuka tahansa voi vastata keskustelunavaukseen. Edelleen käyty vuorovaikutus on näkyvää muille (pikaviestintä, direct messaget, jne. eivät ole sosiaalista mediaa sen enmäpää kuin konferenssipuhelut). Toistuva (toistoja tarvitaan yllättävän vähän) vuorovaikutus johtaa suhteen kokemiseen ja näitä suhteita pyritään vahvistamaan ja ilmentämään myös teknisin keinoin (hyperlinkit, verkostotyökalut). Huomiona, että verkostopalveluissa yleisö on rajattu, mutta koska kaikki ovat harvoin yhtä ja samaa klikkiä – määrittelemättömän yleisön henki voi toteutua. En ota kantaa vuorovaikutuksen tulokseen.

Yksinään mikään näistä ei ole uutta ja ihmeellistä. Teknologisten ratkaisujen kehittäminen laajentaa vain kohtien 2 ja 3 toteutumistapoja.

Eli käytännössä sinulla ja minulla on siis hyvin samanlainen näkemys siitä mitä sosiaalinen media on. (miinus se “irrelevantti” raha). Periaatteessa nuo mun 1-3 löytyvät myös Jussi-Pekan ja Jeren määritelmistä:

Jussi-Pekka: ”teknologiasidonnainen (=1) ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt (=2) ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä (=3) sisältöjen (=2), yhteisöjen (=3) ja verkkoteknologioiden (=1) avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö (=1), jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”

Jere: “sosiaalinen media on avoin (=3) mediaympäristö (=1), jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet (=2) vastaanottaa, käsitellä ja lähettää informaatiota.”

hyvää sparrausta @erkka, kiitos. Vastailen tässä lyhyesti. Kunnon vastaaminen vaatisi uutta pidempää kirjoitusta, mutta se tulee vasta myöhemmin.

Qaikun puolella (http://www.qaiku.com/go/61qi/) @ekurvine heitti tällaisen kommentin määritelmääni liittyen:

“@teroheiskanen blogimääritelmäsi mukaan, jos poliisi (tai jonkun muun organisaation edustaja) osallistuu someen, niin se ei enää ole somea. samoin some lakkaa olemasta somea jos joku toimii yhteistä tai jonkun toisen osallistujan etua vastaan (späm, kiusaaminen, floodaus, fleimaus, trollaus jne jne)?

vaikutuksiltaan negatiivinen (ja kuka senkin määrittelee?) tai ei-toivottu yhteistoiminta on myös sosiaalista. vrt sosiologia ja yhteiskuntatieteet, joista suuri osa on erilaisten ongelmien identifiointia (köyhyys, rikollisuus, yhteiskunnalliset epäkohdat, sukupuoli-, luokka-, seksuaalinen identiteetti jne asioihin liittyvä epätasaarvo yms yms)”

Näkisin, että erityisesti kaksi asiaa auttaa ymmärtämään paremmin määritelmääni. Molemmat näistä ovat luultavasti haitanneet @ekurvine:tta ja Erkkaa. Ensimmäinen on se, että tein määritelmän kuvaamaan SoMea mahdollisimman yleisenä ja riippumattomana. Se ei pyri kuvaamaan SoMea ilmiönä vaan vuorovaikutuksellina olosuhteina. Olen siis pyrkinyt määrittämään SoMea universaalina asiana, enkä meidän tuntemassa historiassa vuosina xxxx-xxxx tapahtuneena ilmiönä. Tältä pohjalta mieltäisin, että olisi järkevää määritelmää käyttäessä nähdä astettaisia eroja ideaalin SoMen ja muiden vastaavien vuorovaikutustilojen välillä. Siis jokin tapahtunut vuorovaikutustapahtuma voi olla täydellisesti SoMea tai jossainmäärin SoMea tai ei lainkaan SoMea jne. Näin esim. @ekurvinen kuvaamat SoMea heikentävät ominaisuudet (poliisi, trollaus tai ei-toivottu käyttäytyminen) eivät tee automaattisesti vuorovaikutuksesta jotain muuta kuin SoMea vaan voivat tehdä SoMesta vaillinaisen.

Toinen asia on se, että tarkoitan SoMella olosuhteita, jotka vallitsevat tietyllä aikavälillä. Ei ole olemassa mitään palvelua, välinettä tai SoMen syntymisen takaavaa asiaa. SoMe saattaa syntyä joidenkin vuorovaikuttajien välille tai olla syntymättä. Määritelmän mukaan ei voida sanoa, että twitter tai facebook olisi sosiaalista mediaa vaan että twitteriä käyttäessä syntyy usein ihmisten välille SoMe, jonka tunnistaa ensisijaisesti vuorovaikutuksen ominaisuuksista, joihin määritelmään sisältyvät vaatimukset liittyvät.

jotain vastauksia Erkalle:
“– Entäs kaikki ne puheaktit ja viestit, joita ei huomioida? Entäs henkinen väkivalta? Ei kai positiivinen onnistuminen voi olla määritelmän pohjana? Longtail-ajattelulla useimmat sosiaalisen median sisällöt keräävät minimiyleisön ja vähän jos lainkaan vuorovaikutusta.”

Synergeettisyys-vaatimus takaa lähinnä sitä, että osallistujat osallistuvat vapaaehtoisesti SoMeen. Jos osallistujat kokevat, että he pääsisivät samoihin tavoitteisiin jotenkin muuten niin silloin he eivät osallistu SoMeen.

“– Sori, mutta tämä tuntuu hieman irrelevantilta määrittäjältä. Puskeeko kiinnostus sosiaalisiin vastineisiin nyt väärään paikkaan?”

Rahattomuus-vaatimus on erittäin tärkeä vaatimus eikä missään nimessä irrelevantti. Tämä vaatii pidemmän selityksen. Tätä voi maistella siten, kun miettii kuinka usein rahaa käytetään osallistujien välillä SoMessa? Sosiaaliset vastineet kuuluvat juuri SoMen määrittelyyn enemmänkuin minnekään muualle.

“Organisaatiotko eivät voi kohdata ihmisiä sosiaalisessa mediassa (osallistua prosessiin)? Tää on vähän sama kuin sanoisi, että ei voi harjoittaa tiedettä, ellei nauti täydellisestä akateemisesta vapaudesta.”

Jos ihminen osallistuu organisaation edustajana SoMeen ajaen organisaation etua enemmän kuin omaa henk.koht. etuaan niin se tekee SoMesta vaillinaisen, koska tällainen osallistuja ei ole toivottu muiden osallistujien taholta.

“Minä alan olla hiljalleen sitä mieltä, ettei tiukkaa “sosiaalinen median” määritelmää tarvita. Kaikki määritelmät tuntuvat vain heijastelevan määrittelijöiden omia konteksteja tai lopputulos on jotain niin “suurta”, ettei käsitteellä tee mitään.”

Eikö tämä kerro vaan siitä, että emme ymmärrä SoMea tarpeeksi. SoMe on ilmiselvästi mielenkiintoinen, mutta jos sitä määritellään toisistaan eriävillä tavoilla, niin minusta se on vaan ennemminkin puhdasta ymmärtämättömyyttä kuin sitä, että SoMea ei kannattaisi yrittää määritellä yleisesti hyväksytyksi.

Ihan lyhyesti vaan kommentoisin että minusta tuo “rahattomuus” ei ole ollenkaan irrelevanttia. Se että kukin (kohtuullisella kuukausimaksulla operaattorille tai jopa julkisessa kirjastossa ilmaiseksi) saa käteensä avaimet someen on minusta koko asiassa hyvin olennaista ja tasa-arvoistavaa.

Mietin tätä kirjoitusta vielä pitkään. Kiitos.

“A. Synergeettisyys: Jokaisen osallistujan vuorovaikutuksessa saavuttama hyöty on suurempi kuin se todennäköisesti osallistujan oman kokemuksen mukaan olisi ollut ilman vuorovaikutukseen osallistumista”

– Entäs kaikki ne puheaktit ja viestit, joita ei huomioida? Entäs henkinen väkivalta? Ei kai positiivinen onnistuminen voi olla määritelmän pohjana? Longtail-ajattelulla useimmat sosiaalisen median sisällöt keräävät minimiyleisön ja vähän jos lainkaan vuorovaikutusta.

“B. Tuntemattomuus: Vuorovaikutukseen täytyy osallistua vähintään yksi henkilö, jolla ei ole merkittävää emotionaalista suhdetta kaikkiin muihin osallistujiin”

– Tää pureutuu kivasti verkostopalvelujen ja yheisöpalvelujen eroon, mutta sisältääkö se väitteen, joka nollaa esim. aiemmin toisilleen tuntemattomien bloggaajien some-statuksen kun tutustumisen myötä syntyy klikkejä? Ehkä parempi muotoilu on, että mahdollisuus vuorovaikutukseen annetaan ennaltamäärittelemättömälle (ehkä jopa tuntemattomille) vastaanottajille.

“C. Rahattomuus: Vuorovaikutus ei synnytä osallistujien välille suhdetta, joka mitataan (perinteisessä) rahassa”

– Sori, mutta tämä tuntuu hieman irrelevantilta määrittäjältä. Puskeeko kiinnostus sosiaalisiin vastineisiin nyt väärään paikkaan?

D. Vapaaehtoisuus: Kenellekään osallistujista ei ole ulkopuolelta tulevaa käskyä, määräystä, velvollisuutta tai muuta vastaavaa oman tahdon ulkopuolelta tulevaa ennaltamääräytynyttä syytä osallistua vuorovaikutukseen

– Henkilökohtainen valinta on myös minun mielestäni tärkeä kriteeri, jotka usein erottaa esim. bloggaamisen vaikkapa uutiskirjoittamisesta. Mutta mitä kohta D käytännössä sulkee ulkopuolelleen? Organisaatiotko eivät voi kohdata ihmisiä sosiaalisessa mediassa (osallistua prosessiin)? Tää on vähän sama kuin sanoisi, että ei voi harjoittaa tiedettä, ellei nauti täydellisestä akateemisesta vapaudesta.

* * *

Minä alan olla hiljalleen sitä mieltä, ettei tiukkaa “sosiaalinen median” määritelmää tarvita. Kaikki määritelmät tuntuvat vain heijastelevan määrittelijöiden omia konteksteja tai lopputulos on jotain niin “suurta”, ettei käsitteellä tee mitään.

Sinällään toivotan kyllä kaikki some-määritelmät tervetulleiksi. Ihmisten keskinäistä viestintää selittää 1000+ erilaista teoriaa ja yksikään niistä ei ole täysin oikeassa saati täysin väärässä.

Minun puolesta some voi häilyä häilyvänä yleiskäsitteenä. Hedelmällisempää onkin tunnistaa ja purkaa niitä siihen liittyviä ja liitettäviä ilmiöitä ja käytänteitä sekä niiden sääntöjä ja vaikutuksia.

***

Jerelle kommentoin, että määritelmän “sosiaalinen media on avoin mediaympäristö, jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet vastaanottaa, käsitellä ja lähettää informaatiota” ongelma on, että se voidaan lukea “sosiaalinen media on internet”, mikä sinällään on kyllä osuvaa.

Prosessi-ajatus ei ole: sosiaalinen media = prosessi

…vaan ehkä pikemminkin: on olemassa prosessi, jonka tunnistamme ja nimitämme sitä mielivaltasella nimellä “sosiaalinen media”.

Voimme siis antaa samat teknologiat ja lähtökohdat (ja vaikka tavoitteetkin) kahdelle porukalle, mutta ryhmä A saattaa tuottaa jotain, mitä ulkopuoliset arvioijat määrittelevät “sosiaaliseksi mediaksi” ja ryhmä B jotain, mitä samat arvioijat eivät miellä “sosiaaliseksi mediaksi”.

“Sosiaalinen media on jo käsitteenä niin laajassa käytössä viittaamassa erilaisiin välineisiin ja toimintatapoihin, että sen rajaamisen ja tarkentamisen sijaan tulisi pyrkiä nykyiset käyttötarkoitukset kuvaavaan ja riittävän poissulkevaan kuvaukseen (missä Jussin prosessimääritelmä ei mielestäni toimi), joka voi hyvin olla nykyiseen historialliseen hetkeen sidottu.”

En oikein näe syytä, miksi pitäisi pyrkiä ehdottomasi kaltaiseen kuvaukseen. Ymmärrän sen siinä tapauksessa, jos SoMe ajatellaan aikansidottuna ilmiönä, mutta minusta siitä ei ole Somessa pohjimmiltaan kyse.

“Tuossa esseessä olisi kyllä paljon muuta ja kiinnostavampaakin keskusteltavaa, näihin käsitemääritelmiin on kai vain helpointa tarttua.” Oikeastaan käsitemääritelmä olisi se ydin, johon muut asiat liittyvät. Se oli tarkoituksenikin, että määritelmä osuus voisi synnyttää keskustelua ja alkaa väittelemään muiden määritelmien kanssa.

P2P ja SoMe ovat minusta saman vielä ymmärtämättömän ihmisen yleisen organisoitumismuodon ilmentymiä, joten niiden kuuluukin olla samankaltaisia.