SoMea siellä täällä ja mielenpäällä
Olen tällä viikolla tarkoituksella itseohjautunut kotimaisiin sosiaalisen median tapahtumiin, joissa käsitellään itse SoMea. SoMea käsitteleviä koulutuksia, seminaareja, webinaareja yms. näyttäisi löytyvän lähes jokaiselle arkipäivälle. Jokaisesta ei saa sisältöjä ulos missään muodossa, mutta useasta saa jopa suoraa laadukasta videokuvaa. SoMea on nyt niin paljon liikkeellä, että se alkaa joillakin jo soittaa hype-kelloja (Jouko Marttila esityksessään videon kohdassa 1:59) ja joitakin se taas jaksaa ihastuttaa. Jotkut ovat sitten taas turhautuneet siihen, että “SoMe-asiantuntijat” SoMekorvantaukset märkinä esittelevät näkemyksiään.
Erityisesti olen yrittänyt bongailla SoMen määritelmiä ja niitähän on löytynyt:
sosiaalinen media on avoin mediaympäristö, jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet vastaanottaa, käsitellä ja lähettää informaatiota.
Tämä on Jere Majavan kommentista edelliseen kirjoitukseeni.
Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla.
Tuija Aalto nojautui tähän Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen määritelmään omassa esityksessään.
Sosiaalisessa mediassa ihminen kohtaa ihmisen tietoverkon välityksellä.
Neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi tiivisti näin Oikeusministeriön uusissa viranomaisohjeistuksessa käytetyn laajemman sosiaalisen median määritelmän.
Poliisille sosiaalisessa mediassa on kysymys yleisön kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa kasvollisella tavalla
Poliisihallituksen tiedottaja Jussi Toivasen näkemys sosiaalisesta mediasta poliisin näkökulmasta.
Näissä kaikissa määritelmissä on vahvasti esillä ihmisten välinen vuorovaikutus ja ihmisten kohtaaminen. Useassa määritelmässä on mukana tietoverkot tai teknologian avulla tapahtuva viestintä. Jussi Toivanen Poliisihallituksessa ei erityisesti korosta tietoverkkoa, vaan SoMessa toimiville poliiseille vuorovaikutus kansalaisten kanssa saattaa olla hyvinkin välitöntä ja luonnollista.
Minä näen ison puutteen siinä, että SoMea ei kyetä määrittämään rakentavammin. Jere Majavan määritelmä on niin laaja, että SoMen tilalle voitaisiin vaihtaa ‘internet’ ja määritelmä olisi edelleen aivan osuva. Aalto-Matturin määritelmä on vielä laajempi ja sisältää tuollaisenaan oikeastaan kaiken välineellisen median.
Laajan määritelmän ongelma on se, että se ei synnytä väittelyä eikä kiistelyä. Tämä lisää todennäköisyyttä sille, että määritelmä ei ole kehity. Jos määritelmä ei tarkennu, niin määritelmäyritys on väärällä polulla tai sitten on kyse aidosti laajasta asiasta. SoMe voidaan ihan hyvin nähdä aidosti laajana asiana, jollain tavalla vapaana vuorovaikutuksena verkon välityksellä, mutta onko tällaisesta määritelmästä kenelläkään mitään hyötyä. Aalto-Matturi mainitsee esityksessään, että sähköpostikeskustelukin voidaan nähdä sosiaaliseen mediaan kuuluvana. Minusta tämä kuvastaa hyvin laajan määritelmän ongelmia. Rajat hämärtyvät, eikä ole edellytyksiä määrittää reaalimaailman ilmiöitä sosiaaliseen mediaan kuuluvaksi tai kuulumattomaksi.
Esitin aiemmassa kirjoituksessa SoMen määritelmäksi:
vuorovaikutukselliset olosuhteet, joissa erityisesti mahdollistuu jokin ihmiselle luontainen monitasoinen organisoitumismuoto, jolle ei ole ominaista voimakkaasti yksilön vapautta rajoittavat vahvat organisoitumistekijät, kuten mm. oikeutettu valta, itseisarvollinen raha, ihmiselle ulkoatuleva pysyvä henkilöllisyys, yhteiskunnalliset lait tai omistusoikeus. SoMe toteutuu ensisijaisesti synergeettisyys-, tuntemattomuus-, rahattomuus-, vapaaehtoisuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksen täyttävien sosiaalisten vuorovaikutuksien kautta.
Vaatimukset ovat:
A. Synergeettisyys: Jokaisen osallistujan vuorovaikutuksessa saavuttama hyöty on suurempi kuin se todennäköisesti osallistujan oman kokemuksen mukaan olisi ollut ilman vuorovaikutukseen osallistumista
B. Tuntemattomuus: Vuorovaikutukseen täytyy osallistua vähintään yksi henkilö, jolla ei ole merkittävää emotionaalista suhdetta kaikkiin muihin osallistujiin
C. Rahattomuus: Vuorovaikutus ei synnytä osallistujien välille suhdetta, joka mitataan (perinteisessä) rahassa
D. Vapaaehtoisuus: Kenellekään osallistujista ei ole ulkopuolelta tulevaa käskyä, määräystä, velvollisuutta tai muuta vastaavaa oman tahdon ulkopuolelta tulevaa ennaltamääräytynyttä syytä osallistua vuorovaikutukseen
E. Läpinäkyvyys: Osallistujat kokevat vuorovaikutuksen aikana, että vaatimukset A.-D. todennäköisesti täyttyvät
Jere Majava kommentoi määritelmäni olevan jotain muuta kuin SoMea. Ymmärrän hyvin Jeren näkökulman, mutta edelleen pitäydyn siinä, että määritelmäni kuvaisi SoMea. Minusta kaikki mahdollinen ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus tietoverkon avulla ei ole sosiaalista mediaa. Jos sanomme, että esim. kahden henkilön sähköpostikeskustelu, perheenkeskeinen skype-puhelu tai kaverin facebook-statuksen kommentointi ovat sosiaalista mediaa pelkästään siksi, että jokainen niistä on “avoin mediaympäristö, jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet vastaanottaa, käsitellä ja lähettää informaatiota” tai jokaisessa esimerkissä “ihminen kohtaa ihmisen tietoverkon välityksellä”. Eikö tällöin 1800-luvun morsettajat tai lehtitilauksen myyminen puhelimessa ole myös sosiaalista mediaa?
Näen sosiaalisen median täysin ajattomana ja kulttuurista riippumattomana asiana. Sosiaalista mediaa on ollut pienessä määrin tuhansia vuosia sitten ja sosiaalinen media ei vaadi välttämättä minkäänlaista teknologiaa. Minusta SoMe liitetään webissä kehittyneisiin sosiaalisiin sovelluksiin/palveluihin vain siksi, että sosiaalinen media on yleistynyt niiden kautta. Tekemäni määritelmän avulla voidaan määritellä asteittainen SoMe:maisuus mille tahansa vuorovaikutuksellisille olosuhteille. Täysimittaisesti sosiaalisen median määritelmää toteuttava vuorovaikutus voisi olla esim. kahden tuntemattoman ihmisen säähän liittyvä keskustelu puistonpenkillä. Se voi täyttää kaikki vaatimukset SoMeen luettavalle vuorovaikutukselle. Määritelmän mukaan voidaan määrittää myös useita seikkoja, jotka sulkisivat samalta näyttävän tapahtuman ulos sosiaalisesta mediasta (esim. henkilöt tuntevat toisensa tai eivät tiedä toistensa motiiveja jne.)
SoMessa on kysymys organisoitumisesta, siitä minkälaisessa moodissa me osallistumme vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin. SoMessa on kysymys niistä instituutioista, joita me tunnustamme tai kieltäydymme tunnustamasta. SoMessa on erityisesti kyse toisen ihmisen vapauden kunnioittamisesta. Nämä kaikki vahvat tekijät ovat syvällä ja ne eivät näy helposti SoMen pinnassa. Ne nousevat kuitenkin yhteiskunnalliseen keskusteluun seuraavina kuukausina ja ne tulevat ryminällä. Annan neuvon: katso SoMea ilman ennakkoluuloja. Älä oleta siitä mitään. Älä laita sitä lokeroon, äläkä sulje siltä mitään pois. Silloin sosiaalinen media näyttää sen miten ihmiskunta organisoituu tulevaisuudessa.
Leave a Reply