Tiedemies on kirjoitellut kesän aikana aivan loistavia IPR-kriittisiä blogahduksia (eka, toka, kolmas, neljäs, viides, kuudes). Suosittelen ehdottomasti ja kannattaa katsoa myös kommentit (osa eksyy aiheesta, mutta osa on ihan asiaa). Noiden kirjoitusten pohjalta olen varmistunut, että ainoa vaihtoehto kehittää ihmisten yhteistoimintaa on muokata rahan olemusta talouden muodostajana. Raha ja immateriaalioikeudet ovat niin syvällisesti toisiinsa sidottuja, että pelkästään toiseen iskemällä niitä ei voi hetkauttaa. Jos yrität sormeilla immateriaalioikeuksia toimivampaan suuntaa, niin rahan valta (immateriaalioikeuksiin perustava bisnes) iskee valtaisalla suojelevalla voimalla sormeilijat maahan. Mutta, jos rahan valtaan onnistutaan vaikuttamaan sormeilemalla rahan luonnetta, niin silloin rahan valta on voimaton taistelemaan vastaan.

Rahan voima perustuu sen virtaukseen, vähän niin kuin joen voima perustuu veden virtaukseen. Virtauksen “rakennetta” ei voi muuttaa “keinotekoisesti”, virtauksen suuntaa voi muuttaa, mutta virtauksen luonne muodostuu aina lopulta virtaavan elementin ja vaikuttavien (luonnon)voimien suhteesta. Kaikki rahan virtaukseen kohdistuvat säätelevät toimet ovat tehottomia verrattuna vaihtoehtoihin, jotka olisi saavutettavissa rahan luonnetta muuttamalla. Tekijänoikeus, patentit ja muut immateriaalioikeudet ovat kaikki rakennettu nojaamaan rahan nykyiseen rakenteeseen, jos raha muuntuu toisenlaiseksi, niin immateriaalioikeudet jäävät ilman tukea ja niiden on pakko muuntua rahan perässä. Jos immateriaalioikeudet eivät tyydytä ja haluat tehdä asialle jotain, niin suuntaa katseesi rahaan ja muihin arvonvälitysartefakteihin, ratkaisu on siellä.

Tuomas Nevanlinna kirjoittaa kolumnissaan “…Perustulo tai muut radikaalit sosiaalipoliittiset uudistukset ovat vaihtoehtoja. Patentti- ja tekijänoikeuslakien syvällekäyvä uudistaminen on vaihtoehto. …” Minusta ainoa radikaalisuudessaan riittävä (aidosti vasemmiston pelastava) sosiaalipoliittinen uudistus vasemmistolle on sosiaalinen vastineen tai vastaavan avoimen arvonvälitysmekanismin laajamittainen käyttöönotto. Tällä ratkaisulla patentti- ja tekijänoikeuslait uudistuisivat samalla ilman niihin kohdennettuja erityisratkaisuja.

Sitten niihin luvattuihin sosiaalisen vastineen max. 100 merkin kuvauksiin:

I: Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta. (julkaistu jo aiemmin)

II: Se on hyväksyntä tai paheksunta, siitä mitä teit tai tulet tekemään.

III: Sitä et voi säästää, lainata tai sijoittaa. Vain antaa tai ottaa vastaan.

IV: Se syntyy sinusta ja sinulta, ei tule muualta eikä ehtojen kanssa.

V: Sen matka alkaa sinusta ja päättyy toisiin. Se matkaa jättäen jäljen.

Benkler: Käyttäjät (kaikki ihmiset) muuttavat informaatioteknologian mahdollistamalla yhteistyöllä yhteiskuntaa tuotannon ja talouden osalta.

Lessig:  Informaatioteknologia on hyvin voimallista yhteiskunnassa (“Code is law”) ja kulttuurin tulisi olla vapaasti käytettävissä.

Bauwens: Vertaistuotanto on vaihtoehto kapitalismille.

von Hippel: Käyttäjät ovat hyviä innovoimaan ja avoimuus on tärkeää innovoinnissa.

Shirky: Miten yhteisöt ja sosiaalisuus tekevät netistä yhteisöllisen.

Bollier: Miten avoimuudesta syntyy “jakamisen yhteiskunta”.

Leadbeater: Osallistuminen on ratkaisevampaa kuin kuluttaminen ja tuottaminen

Bruns: Käyttäjät ovat tuottajia ja se vaikuttaa demokratiaan, mediaan sekä kansalaisuuteen.

Smith: Työstä syntyy arvo ja työn tekeminen oman etunsa vuoksi edistää lopulta yhteiskuntaa.

Goldhaber: Avoimuus ja huomiotalous muuttavat ihmistä ja yhteiskuntaa

Greco: Rahalla on ylivalta ja tarvitaan vaihtoehtoisia maksuvälineitä/arvonvälittäjiä

Doctorow: Kulttuurin ja tiedostojen tulisi olla vapaita ja “runsaita” hyödykkeitä.

Kelly: Keskitetyt organisaatiot eivät ole hyväksi vaan itseorganisoituminen

Vähän kauempaa haettuja:

Weinberger: Miten netti muuttaa rakenteita.

Boyd: Ketä ovat netin käyttäjät.

Stallman: Koodin ja ohjelmistojen tulee olla vapaita.

EDIT: Tapscott: Miten nettikansa muuttaa bisnestä ja maailmaa (tämä meinasi unohtua)

Näen svastineen merkittävimmiksi ominaisuuksi (sekalaisessa järjestyksessä) seuraavia:

1. Svastineen käyttö ei edellytä käyttöä koskevia sääntöjä.
2. Svastine on virtuaalinen. Svastineella itsellään ei ole fyysistä ilmentymää, eikä sitä ole sidottu fyysiseen materiaaliin.
3. Svastine ei ole vaihdannan väline siinä mielessä kuin raha on. Svastine ei toimi tehokkaasti välittömänä maksuvälineenä.
4. Svastine on julkinen. Julkisuus tarkoittaa tässä sitä, että tieto svastineesta pyritään saamaan mahdollisimman monen henkilön tietoisuuteen.
5. Svastineen luoja voi olla kuka tahansa.
6. Svastineen luonti tarkoittaa svastineen kirjaamista julkiseksi.
7. Svastineen luonti ei ole rajoitettua.
8. Svastineen arvottaminen, luominen tai käyttö ei ole luvanvaraista.
9. Svastineet ovat uniikkeja. Jokainen svastine on tunnistettavissa itsenäisenä ja muista svastineista erottuvana, jos se on ylipäätään tunnistettavissa.
10. Svastineen arvo on subjektiivinen.
11. Svastineen arvo on suhteellinen.
12. Svastine voi tuhoutua. Jos tieto svastineesta poistuu ja svastineen olemassaoloa ei tunnusteta, niin svastine on tuhoutunut.
13. Svastineen voi väärentää. Jos svastine luodaan jonkun toisen nimissä, niin silloin svastine on väärennetty.
14. Svastineella on antaja.
15. Svastineen antaja ei voi muuttua.
16. Svastineen antajan identiteetti ei tarvitse olla julkinen. Nimimerkit voivat luoda svastineita.
17. Svastineella on saaja
18. Svastineen saaja ei voi muuttua.
19. Svastineella ei ole omistajaa. Svastine ei ole kenenkään omistuksessa eikä se ole kenenkään “hallussa” niinkuin raha.
20. Svastine on parempi, jos sillä on positiivinen tai negatiivinen laskennallinen mitta

Listasin tarkoituksella pelkästään svastineen ominaisuuksia enkä sosiaalisen vastinetalouden piirteitä, koska ne ovat monimutkaisempia. Vastinetaloutta pohdin kyllä parhaani mukaan seuraavissa kirjoituksissa. Svastineesta on hyvin vaikea saada “otetta”, koska se ei lähtökohtaisesti “ole jotain”, vaan se on sitä mitä siitä yhdessä tehdään. Svastineen olemus tarkentuu vasta, kun sitä käytetään. Sinä voit luoda svastinetta niin paljon kuin kykenet ja voit ottaa sitä vastaan niin paljon kuin sitä sinulle annetaan. Svastine on olemassa vasta, kun sen olemassaolosta tiedetään. Svastineella ei ole itsessään arvoa, jos sille ei ole annettu arvoa muiden taholta. Se on siis oman arvostuksen dokumentointia muille, jotta muut voivat arvostaa arvonantoasi. Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta.

Valaiseva löytö wikipedian artikkelissa oli kohta: “Teorian kannalta keskeinen ongelma on, että toimijat eivät paljasta preferenssejään vapaamatkustajan ongelman tilanteessa.” Preferensseistä löytyy mielenkiintoinen artikkeli Wikipediasta myös, joka kertoo: “Mikrotaloustieteessä preferensseillä kuvataan teknisesti ihmisten mieltymyksiä eri vaihtoehtojen suhteen”. Kääntäen vapaamatkustajan ongelma ei siis olisi iso ongelma tai ongelma ollenkaan, jos toimijat ilmaisivat mieltymyksensä. Netissähän tämä tarkoittaisi sitä, että ihmiset tunnustaisivat sen mistä tykkäävät tai eivät tykkää, eivätkä pelkästään rientäisi uudesta tiedosta uuteen tietoon. Arvatkaahan kahdesti mikä tästä minulle tuli mieleen…noh…se on otsikossakin? Sosiaalinen vastineppa hyvinkin.

Olen pitänyt tykkäämisen ja tykkäämättömyyden ilmoittamisen vähäisyyttä netin keskeisenä ongelmana yhteisöllisyyden ja yhteistoiminnan kehittymisessä ennenkin. Valtaosassa webin palveluissa ja toimintaympäristöissä ei ole tukea mieltymyksen helppoon ilmaisuun. Web-sivuille astutaan yleensä yksin, siellä ei ole jälkiä ketä siellä on käynyt aiemmin ja mitä he ovat ajatelleet sivuista. Tyypillisillä sivuilla ei näy myöskään ketä on paikalla juuri nyt. Analogiana voisi ajatella, että mitä eroa on olla yleisössä näytelmän varsinaisessa näytöksessä tai yksin seuraamassa näytelmän kenraaliharjoituksia. Kun näytelmää seurataan muun yleisön kanssa niin tunteet, reaktiot, ajatukset välittyvät yleisön keskuudessa. Jos taas seuraat yksin kenraaliharjoituksia, niin ei ole ketään kenen kanssa yhdessä kohdata seurattava uusi asia. Webissä olet pääsääntöisesti se yksin esitystä seuraava, tuhannet muut silmät ja korvat voivat olla suunnattuna samaan asiaan kuin sinulla, mutta et voi olla niistä tietoinen. Tämä ongelma on webin arkkitehtuurissa, sitä ei ole vain suunniteltu yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tottakai tänä päivänä on lukemattomia web2.0:n hengen mukaisia mm. kommentointi-, keskustelu-, mielipideominaisuuksia, joilla voidaan ilmaista ajatuksia, jotka kohdistuvat johonkin tiettyyn asiaan. Vapaamatkustaja ongelman kannalta nämä modernit yhteisöllisen webin ominaisuudet ovat vaan liian tehottomia. Jos blogikirjoitus on saanut 30 kpl 50 sanan mittaista kommenttia, niin aika työlästä siitä on laskea kommentoijien mieltymyksiä. Jos se onnistuisikin, niin mites sitten se valtaosa käyttäjistä, joka ei kommentteja ole jättänyt.

Sosiaalinen vastine -malli sopii minusta tähän mieltymysten esittämiseen webissä todella hyvin. Se voi olla erittäin nopeasti sekä helposti annettava ja mieltymyksen tehokkaasti esiintuova. Sosiaalinen vastine ei auta tunteiden tai ajatusten rikkaaseen esittämiseen, mutta taloustieteellisesti ajateltuna se olisi aivan uudenlainen työkalu preferenssien ilmentämiseen ja sitä kautta mahdollinen ratkaisu vapaamatkustajan ongelmassa.

Svastineen tarkoitus on sujuvoittaa, tehostaa ja monipuolistaa ihmisten yhteistoimintaa. Svastine on jonkun henkilön tai tahon antama julkinen arvonosoitus jollekin tiedolle, teolle tai tapahtumalle (mille tahansa sanoin kuvattavalle asialle, josta on löydettävissä aktiivinen toimija/omistaja/tekijä/vastuullinen yms.). Svastine kertoo antajan ajatuksista suhteessa svastineen kohteeseen. Oleellista on, että svastine on julkinen ja sen kohde sekä antaja ovat tunnistettavissa. Esimerkiksi minä voisin tässä antaa svastineen Juhanalle hänen hienoista parvitoimintaa käsittelevistä blogikirjoituksista. Olen kiitollinen näistä monista kirjoituksista. Nyt tämän kirjoituksen lukija tietää, että minä olen kiitollinen Juhanan blogikirjoituksista. Vähimmäisvaatimukset svastineelle siis täyttyivät niukasti (julkisuus, tunnistettava kohde ja antaja). Tämä on kuitenkin aika kömpelö svastine, koska mm. svastineella ei ole yksiselitteistä kohdetta, eikä svastineella ole täsmällistä sijaintia, josta sen sisältö voitaisiin tarkasti ja automaattisesti löytää. Svastine tarvitsee siis tehokasta käyttöä varten useita erilaisia ominaisuuksia, joista tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa.

Svastineella on useita eriluonteisia käyttötapoja, joissa svastineen muoto vaihtelee. Tässä kirjoituksessa tarkastelen svastineen käyttötapaa, jossa svastine kohdistuu immateriaaliseen teokseen. Käytän jatkossa seuraavanlaista esimerkkiä helpottamassa asian mieltämistä:

Tuukka Tuottaja on säveltäjä/muusikko, joka haluaisi tulla toimeen säveltämällä ja tekemällä musiikkia, josta itse pitää. Tuukka haluaa, että hänen musiikkinsa olisivat kenen tahansa käytettävissä kunhan vaan hän saisi jotain vastinetta toiminnastaan.

Tämä esimerkki on yksinkertaisempia sosiaalisen vastinetalouden eri muodoista. Sosiaalisen vastinetalouden perusolettamus on, että kaikki julkinen tieto (immateriaaliset hyödykkeet) on kaikkien saavutettavissa verkossa ja vapaasti käytettävissä ei-kaupallisessa tarkoituksessa. Sosiaalisen vastinetalouden piirissä olevat immateriaaliset hyödykkeet ovat indeksoitu ja dokumentoitu standardin mukaisesti.

Tuukka on vielä tuntematon muusikko ja eikä hänellä ole tarkkoja rahallisia tulostavoitteita. Tuukka on päättänyt käyttää alkuun bisnesmallia, joka on yleinen sosiaalisessa vastinetaloudessa eli ladattuja svastineita. Hän tekee yhden biisin ja laittaa äänityksen yleisten käytäntöjen mukaisesti julkiseksi verkkoon. Lisenssi kertoo mm. hänen toivomuksensa ansaita rahaa biisillä.

Ladattu svastine tarkoittaa svastinetta, johon on sisällytetty svastineen antajan päättämä määrä rahaa.

Tuuukka asettaa veroprosentiksi 15%, joka on yleisten käytäntöjen mukaan suositeltava tuntemattomille (ei vakiintunutta kuulijakuntaa) artisteille.

Ladatuilla svastineilla kerätty rahamäärä on aina julkinen ja siitä tilitetään automaattisesti valtiolle menevä vero. Veron määrä on immateriaalisen hyödykkeen omistajan päätettävissä (verolla on jokin minimiprosentti). Veroprosenttia voi korottaa myöhemmin, muttei alentaa.

Tuukan biisi saa Tuukan kollegoilta kehuja ja he osoittavat lataamattomia svastineita biisiin. Biisiä ladataan paljon ja se alkaa saada suosiota, joka näkyy kuuntelijoilta tulevina svastineina. Osa kuuntelijoista lähettää Tuukalle ladattuja svastineita, koska he kokevat biisin olleen heille tärkeä.

Kaikki ladattujen svastineiden sisältämä raha näkyy ajantasaisena tietona biisin julkisissa tiedoissa. Tämä tieto ohjaa uusia kuuntelijoita arvioimaan, että “kuuluuko” Tuukan saada lisää rahaa biisin takia. Myös käytetty veroprosentti kertoo kuulijoille artistin ajatuksista liittyen teoksilla tienaamiseen. Lataamattomat svastineet eivät sisällä rahaa ja ne ovat yleisin svastineiden muoto.

Tuukka tekee uuden biisin, ensimmäisen biisin saaman suosion innoittamana. Hän julkaisee sen ja päättää nostaa veroprosenttia, jotta biisien suosio ei laskisi sen takia, että hänen ajateltaisiin ajattelevan vain rahaa. Hän seuraa biisin menestystä immateriaalisten hyödykkeiden vertailulistoilta.

Sosiaalisen vastinetalouden tärkeimpiä työkaluja ovat erilaiset listaukset, jotka kuvaavat dataa liittyen svastineisiin. Ihmisten huomion kohdentuminen on erittäin tärkeä elementti vastinetaloudessa ja huomion kohdentumista voi seurata svastineisiin liittyvän tiedon (määrä, mihin osoittavat, lataukset, antajat, saajat jne.) perusteella.

Kertoilen kolmesta kuvitellusta tyypistä, joilla on eri roolit ja siitä miten he käyttäytyvät arvonannon webissä. Yritän saada esille miten arvon osoittaminen ja sosiaalinen vastine rakentavat aiemmasta poikkeavaa toimintaa ja luovat uudenlaista yhteistoimintaa. Kaikki näiden tyyppien toiminnan luomat hyödykkeet ovat ei-kilpailevia (non rival) eli niistä voi hyötyä rajaton määrä ihmisiä (teoriassa).

Kaikki muutokset vallitsevaan yhteiskunnan tilaan, mitä seuraavassa esitän, perustuvat internetin monipuolisempaan hyödyntämiseen. Toisin sanoen internetiä (tai muita verkkoja) käytetään yhä monipuolisemmin ihmisten sosiaalisessa toiminnassa. Tätä uutta webin aikakautta olen kutsunut “arvonannon web”-termillä (ks. edelliset kirjoitukset arvonannon web -kategoriasta), koska keskeisin muutos liittyy webin käyttäjien julkiseen arvon antamiseen ja ilmaisemiseen.

Roolit:
Julkkis on henkilö johon kohdistuu huomiota ilman alituista huomiotaherättävää toimintaa. Huomio ja sen kohdistuminen ovat tärkeitä osatekijöitä sosiaalisessa vastinetaloudessa. Ihminen kykenee antamaan huomiota vain rajallisen määrän, joten se on tavallaan kilpailua aiheuttava luonnonvara sosiaalisessa vastinetaloudessa. Ihmiset kaipaavat yhteisöönsä Julkkiksia näyttämään esimerkkiä siitä miten elämäää eletään (myös tekemään inhimillisiä virheitä muiden puolesta) ja toisaalta myös toimimaan samaistumisen kohteena. Voidaan myös ajatella, että lähes jokainen meistä on jonkun julkkis (lapsen vanhempi on lapsen Julkkis jne.)

Tuottaja on henkilö joka tuottaa immateriaalisia kulttuurihyödykkeitä (tekstiä, ääntä, kuvaa yms.). Tuottaja voi toimia vain omaksi ilokseen tai sitten korvausta vastaan (yleensä tiedostomaton sekoitus näitä). Jokainen ihminen tuottaa immateriaalisia kulttuurihyödykkeitä elämänsä aikana, mutta yleensä niitä ei julkisteta.

Aktivisti on henkilö, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan, mutta hänellä ei ole muodollista valtaa toteuttaa tai mahdollisuuksia ehdottaa haluamiansa muutoksia. Jokainen meistä on vähintään “sammutettu” aktivisti eli henkilö jolla ei ole mielekkäitä ja tyydyttäviä väyliä tai välineitä vaikuttamiseen.

Tähän asti:
Julkkikset ovat syntyneet erilaisten medioiden kautta (kerrotut tarinat, lehdet, tv jne.). Julkkikset ovat usein varakkaita, koska he ovat arvokkaita huomionvetäjiä kaupallisille toimijoille.

Tuottajien ja heidän tuottamiensa hyödykkeiden kuluttajien välinen suhde on tyypillisesti perustunut rahaan. Kuluttajat ovat erilaisin käytäntein maksaneet fyysisien tallenteiden muodossa saamistaan hyödykkeistä.

Aktivistit ovat pyrkineet kiinnittämään huomiota epäkohtiin mahdollisimman huomiotaherättävällä toiminnallaan tai pyrkineet suoralla toiminnalla (joskus laiton tai epäsovinnainen) saamaan aikaan muutoksen.

Muutos tulossa:
Julkkisten keräämä huomio tulee aiempaa läpinäkyvämmäksi ja mitattavammaksi. Tästä seuraa se, että julkkiksiin huomiota kohdentavat voivat paremmin hallinnoida antamaansa huomiota. Tämä liittyy oleellisesti muutokseen, jossa mainostajat eivät pyri väkisin saamaan huomiota vaan mainostajat ja kuluttajat (huomionosoittajat) käyvät kauppaa huomion osoittamisesta.

Tuottajien ja kuluttajien suhde ei perustu ensisijaisesti rahaan vaan sosiaaliseen vastinetalouteen.

Aktivisteille avautuu uusia väyliä päästä osallistumaan päätöksentekoon, koska he saavat sosiaalisten vastineiden avulla huomion kohdennettua paremmin sekä myös pääsevät konsensukseen samanmielisten kanssa tehokkaammin.

Esimerkki:
Julkkis menee kahvilaan (nimeltä x) ja ostaa capuccinon. Hän kirjoittaa julkisen tilaviestin, jossa hän kertoo, että hänellä on ollut tänään hyvä päivä ja aikoo seuraavaksi käydä urheilemassa käyttäen lenkkarivalmistajan y lenkkareita. Kymmenentuhatta julkkiksen toimia seuraavaa lukee viestin ja kaksisataa kirjoittaa kommentteja tai muuten asiayhteyteen liittyviä julkisia viestejä. Tuhat julkkiksen tilaviestin lukijaa lähettävät positiivisen sosiaalisen vastineen julkkikselle siitä hyvästä, että hän kertoi omasta olemisestaan. Julkkis on tehnyt sopimuksen x:n ja y: kanssa, että he maksavat hänelle sosiaalisten vastineiden lukumäärän mukaan palkkion. Hänelle luovutetaan myöhemmin valtion taholta palkinto siitä hyvästä, että on edistänyt kansalaisten tietämystä liikunnan merkityksestä terveyden ylläpidossa. Palkinnon saajat perustuvat pääasiassa kerättyjen sosiaalisten vastineiden määrään.

Tuottaja tekee suomenkielistä musiikkia ja luovuttaa sen vapaaseen ei-kaupalliseen käyttöön. Musiikin kuuntelijat lähettävät Tuottajalle sosiaalisia vastineita. Tuottaja hakee taiteilija-apurahaa, joita myönnetään suorassa suhteessa kerättyihin sosiaalisiin vastineisiin. Kaikessa musiikin julkisessa soitossa (radiot, julkiset tilat, tapahtumat) käytetään hyväksi sosiaalista vastinetaloutta, jonka avulla tiedetään, mitä musiikin kuuntelijat arvostavat.

Aktivisti on suunnitellut kahlitsevansa itsensä puuhun vastustaakseen metsänhakkuuta. Hän julkaisee suunnitelmansa ja pyytää osoittamaan arvoa sille. Suunnitelmaa vastustaa (antaa negatiivisen arvon) 150 henkilöä ja kannattaa (antaa positiivisen arvon) 400 henkilöä, joten hän päättää toteuttaa suunnitelman. Kun hän on toteuttanut suunnitelmansa osa positiivisen sosiaalisen vastineen antajista lähettää hänelle rahaa korvaukseksi aiheutuneista kuluista (likaantuneet vaatteet ja yhden päivän ruoat).

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden ydinkohde:
Julkkiksilla: teot ja kokemukset
Tuottajilla: kulttuurihyödyke
Aktivistilla: muutoksen tavoite tai elämänarvo

Sosiaalisen vastineen merkitys:
Julkkiksille kohdistuva: myötäelämisen/samanmielisyyden näyttäminen
Tuottajalle kohdistuva: hyvitys kulttuurihyödykkeen tuottamisesta
Aktivistille kohdistuva: tavoitteen/asian kannattaminen (ts. vaikuttamisteko)

Vastineen linkittyminen rahaan:
Julkkis: huomiota haluavat (mainostajat, lobbarit)
Tuottaja: Tuottajia tukevat tahot rahoittavat tuottajaa suhteessa kerättyihin sosiaalisiin vastineisiin tai suora rahallinen vastine
Aktivisti: Yhteiskunnallista vaikuttamista tukevat tahot rahoittavat aktivistia suhteessa sosiaalisiin vastineisiin tai suora rahallinen vastine

Aikoinaan oli pelkkä web (kutsutaan nykyään web 1.0:ksi), kun ei vielä tiedetty, että webiin viitatessa täytyy käyttää täsmentävää liitettä jälkeen tai eteen lisättynä. Sitten tuli web 2.0 ja sosiaalinen media, joista ensimmäinen kuvaa välinettä ja jälkimmäinen ihmisten toimintaa. Webiä alettiin oikeasti käyttää oikeisiin asioihin (muuhun kuin tiedonhakuun). Kun keksittiin web 2.0, niin alettiin jo hihkumaan web 3.0:aa, jonka on useimmiten väitetty olevan semanttinen web eli merkityksellinen web. Minä olen nyt hyvin hyvin varma, että seuraava webin ja sen käyttötavan versio on arvonannon web (credit web englanniksi). Voihan sille yleistyä joku muukin nimitys, mutta jotenkin se kuitenkin tulee liittymään sosiaaliseen arvostukseen, jota ilmennetään krediittien tai joidenkin muiden digitaalisten keinotekoisten arvon ilmentäjien kautta. Semanttinen web tulee myös aikoinaan, mutta sitä ennen webin kehitystä ehditään viedä pari askelta jonkun muuan asian ollessa huomionkohteena.

Arvonannon web tarkoittaa sitä, että webin palvelut ja käyttötavat yleistyvät voimakkaasti tukemaan tiedon ja toiminnan arvottamista rahatalouteen liitettyjen krediittien avulla. Webin käyttäjälle tulee rutiininomaiseksi osoittaa antamansa arvostus tietoa tai webin käyttäjän toimintaa kohtaan. Tieto voi olla mitä tahansa ja toiminta voi olla myös mitä tahansa, jo tapahtunutta tai vasta suunnitteilla olevaa. Arvon näyttämisen välineeksi muodostuvat krediitit tai vastineet, joiden tehtävänä on ekspikoida annettu arvostus. Krediittien tai vastineiden laajamittaisen käytön myötä muodostuu ensiksi yksittäisiä talouksia omine sääntöineen sekä käytäntöineen ja myöhemmin yksi globaali krediitti- tai vastinetalous, jossa vallitsee kaikille yhtäläiset käytännöt. Rahatalous tulee olemaan kytköksissä vastinetalouteen ja tämä kytkös tulee olemaan luultavasti alkuun voimakkaassa myllerryksessä. Arvonannon web mahdollistaa uudenlaisen aiempaa tehokkaamman ja vaikuttavamman tavan toimia yhdessä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti.

Ensimmäinen kohtaamani selkeä merkki tällaisesta arvonannon webistä (tähän viittasin ensimmäisellä rivillä) oli kokeilu Facebookin statuspäivityksien arvon osoittamisesta (via Tanja Aitamurto). Facebookin kokeilussa kuvio menee niin, että käyttäjä voi ostaa facebookilta krediittejä osoittaakseen arvoa kaverin statuspäivitykselle, linkeille tai vastaaville. Krediitit siirtyvät arvon osoittamisen myötä ja niitä voidaan jakaa eteenpäin tai käyttää virtuaalitavara-kaupassa. Äkkiseltäänhän tämä krediittivaihto tuntuu ihan typerälle touhulle. Ostaa oikealla rahalla leikkirahaa, jota voi jakaa kavereille. Että siis mitenkä, saatat kysyä, mutta pyydän pysähtymään miettimään tätä. Jos tämä krediittikaupan perusteet luodaan väärin, niin se menee ihan leikkimiseksi, mutta jos perusteet ovat kohdillaan niin minä olen varma, että tämä on webin puhutuin ilmiö vuosikymmenen vaihteessa ja jopa merkittävin yhteiskunnallinen ja sosiaalinen innovaatio 2010-luvulla.

Palaan tuohon facebookin krediitti-tapaukseen, siinä on muutama asia oikein ja muutama väärin.

Oikein:

• krediittejä voidaan kohdistaa erilaisiin asioihin (statuspäivitykseen, linkkeihin ja nähtävästi moneen muuhunkin). Optimaalista olisi se, että käyttäjä voisi itse muodostaa kohdistimen, jolla osoittaa arvoa, eikä niin että palveluntarjoaja rajoittaisi mahdollisuuksia kohdistamiseen.
• krediittien arvo on kytketty rahaan. Tämä tarvitaan välttämättä.

väärin:

• raha voi kulkea vain palveluntarjoajalle. Tämän ymmärtää kaupallisen toimijan pilottiluontoisen tapauksen ollessa kyseessä, mutta tämä estää aidon avoimen krediittitalouden syntymisen. Tämä johtaa siihen, että kyseessä on lähinnä vain palveluntarjoajan ja käyttäjän välisestä kaupankäynnistä.
• krediittien arvolla on lukittu suhde rahan arvoon. Tämä johtaa siihen, että krediitit käyttäytyvät kuin raha, mikä ei ole tarkoitus.
• Krediittejä pitää omistaa ennenkuin niitä voi käyttää. Tästä seuraa mm. se, että käyttäjällä pitää olla varaa arvostaa, mikä estää aidon sosiaalisen vastinetalouden synnyn. Vastinetalouden perustavia ideoita on se, että kuka tahansa voi osoittaa arvoa halutessaan.

Puuttuu:

• Mainostajat eivät ole kuviossa mukana. Vastinetalouden kasvattamisessa merkittävässä osassa tulevat olemaan mainostajat eli ne tahot jotka haluavat huomiota. Heille ei ole tässä tapauksessa mielekästä roolia.

Uskon, että moni lukija odottaa edelleen, että väännettäisiin rautalangasta, että mikä tässä arvon osoittamisessa voisi olla niin mullistavaa. Minä en osaa sitä edelleenkään hyvin sanoin kuvata, mutta heitän yhdenlaisen tiivistyksen. Tulen tämän asian ympärillä pörräämään vielä kauan ja uskon, että muiltakin suunnilta tähän herätään myös.

Otetaan pari asiaa, jotka ovat arvonannon webin ytimessä, mutta eivät pääse nyky-yhteiskunnassa vapaasti vaikuttamaan.

• Ihminen voi ja haluaa antaa arvon kaikelle minkä kokee ymmärtävänsä. Pienille ja isoille asioille. Joku ei tykkää siitä, että lähikaupassa ei ole tiettyä jäätelömerkkiä myynnissä ja toinen ei tykkää siitä, että Yhdysvallat on tehnyt liian vähän ympäristön hyväksi. Ihmisen onnellisuus on riippuvainen siitä, miten hän kokee, että mielipiteitään eli arvon osoittamistaan kuunnellaan. Jos ihminen kokee, että hänen tykkäämiset ja tykkäämättömyydet huomioidaan niin hän on onnellisempi.

• Ihmisten sosiaalinen toiminta perustuu omien arvojen ja muiden arvojen väliseen vuorovaikutukseen, joka vaatii arvojen ilmentämisen.
• Yhteiset päätökset tulisi tehdä ihmisten arvojen mukaisesti. Mitä paremmin yhteiskunnalliset päätökset ja valinnat osuvat ihmisten arvoihin, niin sitä paremmin yhteiskunta toimii.

Mikään näistä asioista ei toteudu hyvin nykywebissä. Ihminen ei pysty tehokkaasti osoittamaan sitä mitä hän arvostaa. Ihminen ei pysty tehokkaasti toimimaan sosiaalisesti, koska ei ole tehokkaita tapoja ilmentää arvostusta. Ihminen ei koe, että yhteisiä päätöksiä tehtäisiin hänen arvonsa huomioiden. Kaikkiin näihin asioita pystytään kehittämään merkittävästi viemällä webiä edellä kuvattuun arvonannon webin suuntaan. Mitään erityistä teknistä kehitystä ei tarvita, niinkuin ei tarvittu sosiaalista mediaakaan varten. Missään nimessä ei ole kyse ei ole teknisistä asioista vaan ennenkaikken ihmisten välisen toiminnan, päätöksenteon ja rahan merkityksen muuttumisesta. Ilmiön laajuus on aivan valtava, siitä ei jää paitsi juuri kukaan. Listausta keiden kannattaa olla ainakin hereillä arvonannon webin tullessa:

• Mainostaminen. Mainostajat siirtyvät maksamaan huomioiduksi tulemisesta eli kuluttajat huomioivat mainoksia silloin, kun saavat siitä sopivaksi kokemansa vastineen.
• Edustuksellinen vallankäyttö. Kansalaiset eivät sitoudu edustajiin äänestämällä vaan edustajat toimivat kansalaisten arvojen välittäjinä.
• Kaupallinen toiminta. Kansalaiset osallistuvat suoraan yritysten toimintaan osoittamalla arvostustaan, jota yritykset toiminnallaan mukailevat.
• Päätöksenteko. Päätöksiä tehdään kansalaisten osoittamien arvojen perusteella ilman stabiileja päätöksenteko-organisaatioita.
• Immateriaalinen hyödyke. Immateriaalinen hyödykkeet vapautuvat kaikkien saataville ja tekijöitä palkitaan vastinetalouden kautta eikä rahallisesti.
• Kuluttaminen. Yhteisölliset arvon osoittamiset kontrolloivat kuluttamisen muotoja, eikä markkinatalous.

Ihan ensimmäisenä kannattaa olla hereillä sosiaalisen webin kehittäjäyritysten. Tässä olisi ihan varma sauma palvelulle, jonka avulla webin käyttäjät pääsevät osoittamaan arvostustaan. Facebookin kokeilussa on monta asiaa pielessä, mutta tuo kokeilu osoittaa, että ihan hirmu kaukana ei enää olla. Nyt olisi ehkäpä noin vuosi aikaa tulla markkinoille tällaisella palvelulla, jos meinaa ehtiä ennenkuin isot pelurit (facebook, google) ovat saaneet arvon osoittamisen lisättyä omiin palveluihinsa riittävän toimivasti, jolloin pienemmiltä yrittäjiltä vaaditaan jo ihmeellisyyksiä käyttäjämassojen keräämiseksi. Jos joku tarvitsee konsultointia tähän liittyen, niin saa ottaa yhteyttä.

tule, vaisuuden pidempiaikaiset lukijat tietävät, miten paljon olen vaahdonnut mikromaksuista ja niiden problematiikasta. Nyt olen viimeisen noin kuukauden ajan yrittänyt porautua mikromaksamisen teoreettisiin ongelmiin ja tässä viikko tai pari sitten minulla meinasi jäädä kaikki muut asiat kesken, kun pohdinnasta putosi pohja pois. Älysin, että ei hemmetti, ei tässä ole kyse jostain blogikirjoituksesta tai podcast-jaksosta maksamisesta, vaan ihan jostain muusta (itseasiassa sadoista tai tuhansista muista merkittävistä asioista). Mutta mistä kyse sitten on? Yritän aukaista, mutta en luultavasti onnistu kovin hyvin, koska asia on aivan tajuttoman iso ja arkijärjenvastainen. Yritin kirjoittaa tätä samaa aihetta toisella lähestymistavalla tänne tule, vaisuuteen ja olin 1100. sanan paikkeilla, kun huomasin, että olin siihen mennessä vasta pehmitellyt lukijaa ottamaan vastaan itse asiaa, enkä siinäkään ollut vielä lopussa. Noh, nyt kuitenkin yritän aloittaa pitkän pitkän aiheen. Tulee äärimmäistä abstraktointia mitäänsanomattomilla esimerkeillä, mutta jatkossa sitten palailen asiaan aina, kun vaan ehdin.

Ihminen käyttää valtaa. Teoriassa kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan jollakin yksinkertaisella tai monimutkaisella tavalla. Koska ihminen on sosiaalinen olento, niin ihminen pyrkii käymään neuvotteluja tai yhteistä sopimista, siitä mikä olisi toivottavaa toimintaa. Tästä syystä meillä on valtiot, lait, oikeudet, säännöt, käytännöt, tavat jne. Muuten me emme tietäisi, mitä meidän kannattaa tehdä, jotta muut ihmiset vastaisivat omalla toiminnallaan toimintaamme haluamallamme tavalla (teet jotain hyvää ja saat kiitosta, teet jotain huonoa ja sinua rangaistaan tai paheksutaan). Eikö olekin tähän asti selvää? Meillä on siis yhteiskunnallisia sosiaalisia välineitä (em. lait, käytännöt, ohjeet jne.) jotka ohjaavat toimintaamme yleisesti hyväksyttyyn suuntaan. Tämä on varmaan kaikkien mielestä juuri niin kuin asian pitää ollakin. Mutta mitäs, jos nämä kaikki välineet eivät olekaan tehokkaita? Tämän löysin ongelman ytimeksi. Kaikki nämä välineet ovat toimintatavaltaan ajalta ennen verkottunutta ihmistä. Ne ovat toimivia, mutta eivät tehokkaita, jos tiedetään, että ihminen pystyy voimakkaasti verkottumaan muiden ihmisten kanssa. Vika on siinä, että nykyiset sosiaaliset välineet ovat rakentuneet sillä oletuksella, että ihminen ei pysty viestimään nopeasti ja vaivattomasti. Kaikista eri sosiaalista välineistä voidaan rakentaa tulevaisuudessa versio, jotka on suunniteltu sillä oletuksella, että ihminen kykenee välittämään tietoa nopeasti, vaivattomasti ja merkityksettömän pienillä kustannuksilla.

Olen havainnut viime vuosina satoja isompia tai pienempiä puutteita tietoyhteiskunnan toiminnassa (lainsäädäntö ei pysy perässä tietoteknologian kehityksessä, immateriaalisten hyödykkeiden levittämistä ei tueta, juuri mistään ei voi maksaa järkevästi internetissä, valta on keskittynyt omaa etuaan ajaville vaikka joukkovoima tietäisi paremmin, tieteenteossa ei olla yhteisöllisiä, yritykset ja kansalaiset ovat vastapuolia jne.). Ongelmat tunnetaan, mutta niille haetaan erillisiä kohdennettuja ratkaisuja (jos edes ylipäätään haetaan). Minä väitän, että ratkaisut ovat johdettavissa yhteen ainoaan asiaan. Se on yhteiskunnallisten sosiaalisten välineiden kehittäminen sellaiseksi, että niiden ydin on 24/7 verkottunut ihminen eli nettikansalainen.

Sitten takaisin rahaan, josta juttu alkoi. Tuntemamme raha on täydellinen esimerkki siitä, miten meille erittäin tärkeä väline on kehittymätön sosiaalisilta ominaisuuksiltaan. Tässä esimerkkejä mitkä rahassa mättävät: Maksatko kaverille, jos hän on tehnyt jotain mistä pidät? Maksatko kunnanvaltuuston edustajalle siitä, että hän ajoi asiaasi? Maksatko tutulle, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan kahvilassa? Maksatko uutisesta nettisivulla? Maksatko siitä, että brasialainen maanviljelijä ei hakkaa sademetsää matalaksi? Maksatko siitä, että joku auttaa mummon kadun yli? Maksatko siitä, että mielenosoittaja jaksaa kannatella kylttiä eduskuntatalon edessä? Veikkaan, että et maksa. Minä haluaisin maksaa, mutta miksi se ei ole tavanmukaista, sopivaa tai haluttua? Koska raha on väärä vastine noihin asioihin. Miksi mielenosoittajan pitäisi päästä ostamaan kaupasta jokin materiaalinen hyödyke rahalla, joka on minulta pois. Tässä on puolet rahan ongelmasta: se ei sovellu useimpiin sosiaalisiin tilanteisiin joissa sovitaan yhteisistä toimintatavoista, vaikka juuri sellaisiin tilanteisiin meillä pitäisi olla vastine. Raha on tarkoitettu kilpailevien (rival) hyödykkeiden vastineeksi, missä roolissa se toimii hyvin. Toinen puoli rahan ongelmaa on se, että se ei näy ulospäin. Jos sinä maksat tyypille, joka kertoo mielenkiintoista tarinaa kahvilassa, niin minä en tiedä siitä. Minun mielestä kaikkien ei tarvitsi maksaa tyypille, mutta koska en tiedä kuka maksaa, niin asia jää siihen, eikä kukaan maksa.

Mitä tästä sitten seuraa? Raha ei ole yksinään riittävä. Tarvitaan vastine, joka on läpinäkyvä ja joka ei ole vastineen antajalta pois. Tällaiseen vastinetalouteen internet on erittäin sopiva väline, koska vastineen pitää olla informaatiota, se ei saa olla materiaalista. Uskon, että tällainen vastinetalous on tunnistettavissa vielä tänä tai ensi vuonna ja sillä on potentiaalia laajeta erittäin merkittäväksi globaaliksi ilmiöksi muutamassa viikossa sopivan alun saadessaan. Palaan tämän vastineen yksityiskohtiin lähiaikoina. Uskon tällaisella sosiaalisella vastineella olevan radikaaleja vaikutuksia yhteiskuntaan laajalla rintamalla, oikeastaan kaikkeen mihin liittyy vallankäyttö (hallinto, oikeudet, päätöksenteko), rahan käyttö ei-kilpailevien (non rival) hyödykkeiden vastineena (esim. immateriaaliset kulttuurihyödykkeet, osa palvelutoiminnasta) tai sosiaaliseen toimintaan (kaikkeen missä annetaan positiivista tai negatiivista arvoa kanssaihmisten toiminnalle).

Loppupäätelmä siitä, että miksi mikromaksut eivät ole yleistyneet on, että niissä maksuna yritetään käyttää rahaa. Tarve on saada jotain helposti siirreltävää vastinetta tiedolle ja siihen ei perinteinen raha koskaan tule olemaan vastaus. Mikromaksut rahalla voivat kyllä yleistyä nykyisestä tilanteesta, mutta menestymään ne eivät tule.

Jos joku sai jotain selvää, niin kommentoi ihmeessä. Minulla on tästä mielessä kymmeniä käytännön esimerkkejä (eri abstraktiotasoilta), joihin palaan heti, kun on aikaa kirjoittaa. tule,vaisuus-wikissä lisää sosiaalisesta vastineesta.