Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
Puheenjohtaja (PJ): “Mitä löysit?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman.”
PJ: “Kerro tästä toisesta maailmasta.”
Vaeltaja: “Se on aivan toisenlainen kuin meidän maailma. Ihmiset siellä näyttävät samanlaisilta kuin meidän maailmassa, mutta heidän yhteiskuntansa on erilainen.”
PJ: “Millä tavalla erilainen?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole kaikkia samoja asioita kuin meillä on.”
PJ: “Mitä heiltä puuttuu?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole rahaa.”
PJ: “Mitä ihmettä, ovatko he kaikki köyhiä?”
Vaeltaja: “Eivät he vaikuttaneet köyhiltä, heillä oli runsautta tarpeeksi. Heillä ei ole myöskään valtioita.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he anarkiassa?”
Vaeltaja: “Eivät näyttäisi elävän, kaikkialla vallitsi järjestys. Heillä ei ole myöskään lakeja.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he ilman moraalia ja antavat rikosten vallita?”
Vaeltaja: “Eivät elä moraalittomuudessa, kaikki näyttivät kunnioittavan toisiansa, enkä nähnyt rikoksia. Heillä ei ollut myöskään yrityksiä.”
PJ: “Mitä ihmettä, eikö heillä ollut tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä?”
Vaeltaja: “Kyllä heillä oli varsin paljon tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä. Heillä ei ollut myöskään hallitusta, eikä kansanedustajia.”
PJ: “Mitä ihmettä, elivätkö he diktatuurissa tai vahvimman johtajan vallanalaisena?
Vaeltaja: “Ei ollut diktatuuria, eikä vahvimman oikeutta. He päättävät yhdessä omista asioistaan.”
PJ: “Tällaista maailmaa ei voi olla olemassa. Olet nähnyt unta utopiasta, jossa kaikki on hyvin ja maailman hallitseminen on vaivatonta. Jatka vaeltamista, äläkä palaa, ennenkuin sinulla on tietoa, jonka voit todistaa.”

Vaeltaja pahastui puheenjohtajan käytöksestä, mutta ei voinut muuta kuin palata Monta-maailmaan hakeakseen todisteita. Hän vaelsi syvälle Monta-maailmaan ja löysi paikallisen asukkaan. Vaeltaja pyysi paikallista asukasta tulemaan Yksi-maailmaan ja kertomaan omasta maailmastaan Yksi-maailman hallitukselle. Asukas suostui ja he kulkivat yhtä matkaa Yksi-maailman keskipisteeseen.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Löysitkö todisteita?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman asukkaan, jonka toin tänne kertomaan, että näkemäni on totta.”
Asukas: “Terveisiä meidän maailmasta.”
PJ: “Terve vaan, toisen maailman asukas. Haluamme kuulla sinulta asioita maailmastasi. Neuvonantajani kuulustelee sinua ja tarkastelee sinun tarinaasi.”
Neuvonantaja (NA): “Kuulimme, että sinun maailmassa ei ole rahaa. Onko tämä totta?”
Asukas: “En tiedä mitä raha on.”
NA: “Raha on jotain, jolla välitetään arvoa ja mahdollistetaan hyödykkeiden vaihdanta.”
Asukas: “Ahaa, meillä välitetään arvoa arvonosoituksilla kuten sanoilla, eleillä, tahdonilmauksilla ja vastaavilla. Hyödykkeitä emme vaihda, vaan tuotamme ja käytämme sen mitä tarvitsemme. Ne, jotka osaavat tuottaa, tuottavat. Ne jotka haluavat käyttää, käyttävät.”
NA: “Mittaatteko te arvoa jotenkin?”
Asukas: “Emme mittaa arvoa.”
NA: “Miten sitten tiedätte, että kuka on saanut ja antanut arvoa sekä mikä on välitetyn arvon määrä?”
Asukas: “Kaikki meistä ilmaisevat itseään, joten tieto arvosta välittyy.”
NA: “Eikö se tarkoita massiivista viestintä kaikilta kaikille onnistuakseen?”
Asukas: “Ei. Ilmaisemme itseämme peilin edessä. Kaikki voivat katsoa peiliin ja nähdä muiden ilmaisun.”
NA: “Mikä tämä peili on?”
Asukas: “Peiliksi sanotaan mitä tahansa, joka heijastaa ilmaisua.”
NA: “No, entäs miten se toimii, että kaikki ottavat ne hyödykkeet mitä tarvitsevat. Eivätkö toiset ota enemmän kuin muut?”
Asukas: “Kyllä ottavat, jos heistä tuntuu siltä, että tarvitsevat enemmän. Hyödykkeiden ottaminen on teko, ja kaikki tietävät, että teot kuuluu ilmaista.”
NA: “Teotkin siis ilmaistaan peilin edessä?”
Asukas: “Kyllä. Tahto ja teot ilmaistaan peilin edessä. Ne ovat kaikki, mitä ihminen pystyy ilmaisemaan. Jos haluaa ilmaista jotain vain tietyille vastaanottajille, niin sitä ei kannata tehdä peilin edessä.”
NA: “Miten mitään voidaan hallita, jos kaikki tahtovat ja tekevät mitä haluavat?”
Asukas: “Ei mitään hallita, eikä mitään tarvitsekaan hallita.”
NA: “En aivan ymmärrä, mutta mennään eteenpäin. Onko teillä valtioita?”
Asukas: “Mitä ovat valtiot?”
NA: “Valtiot ovat hallintoyksiköitä, joiden avulla hallitaan yhteiskuntaa.”
Asukas: “No sitten meillä ei ole valtioita, koska meillä ei hallita mitään.”
NA: “Onko teillä sitten lakeja?”
Asukas: “Mitä ovat lait?”
NA: “Lait ovat ohjeita, jotka kertovat mikä on sallittua ja mikä ei ole sallittua. Sallittuja asioita saa tehdä vapaasti, mutta sallimattomista teoista rangaistaan.”
Asukas: “Meillä ei ole sallittuja ja sallimattomia tekoja. Kaikkea saa tehdä vapaasti, eikä mikään teko ole rangaistava oletusarvoisesti. Ihmiset tietävät mitkä teot ovat kannattavia ja mitkä kannattamattomia, he näkevät peilistä menneisyyteen ja tietävät mitkä teot ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Emme tarvitse lakeja, meillä on vaan neuvoja, joita kerrotaan lähinnä lapsille.
NA: “Mutta jos teillä ei ole lakeja, niin teillä ei ole varmaan oikeuslaitostakaan. Miten voidaan elää ilman oikeutta?”
Asukas: “Mitä on oikeus?”
NA: “Oikeus on totuutta. Oikeus on sitä, että joku taho päättää, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat suhteutuvat tähän oikeaan.”
Asukas: “Meillä on yleensä useita totuuksia, Ihmisillä on omat aivonsa ja kaikki muodostavat itse oman totuutensa. Näin he myös päättävät itse sen, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat liittyvät tähän oikeaan.”
NA: “Hmm, teidän maailma on kyllä aika erilainen. Jos teillä ei ole rahaa, niin et varmaan tiedä mitä ovat henkilöiden muodostamat yhtymät, jotka tavoittelevat rahaa?”
Asukas: “No, en todellakaan.”
NA: “Et varmaankaan tunne myöskään käsitteitä velka, eläke, laina, pankki, verot, pääoma, sijoitus, palkka, sakko, rahoitus, talous, taloudellinen taantuma tai lama?”
Asukas: “En, paitsi pääoma kuulostaa tutulle, onko se sama asia kuin oma pää?”
NA: “No ei ihan, mites esimerkiksi käsitteet patentit, tekijänoikeudet, kilpailu, kaupankäynti, rikollisuus, omistaminen”
Asukas: “Uppo-outoja.”
NA: “Ai joo, koska ei ole lakeja niin ei ole patentteja, rikollisuutta eikä tekijänoikeuksia. Koska ei ole rahaa, niin ei ole kilpailua eikä kaupankäyntiä. Mutta miten omistaminen, eikä teillä ole edes sitä?”
Asukas: “Mitä se omistaminen mahtaa olla?”
NA: “Noh sitä, että joku päättää itsenäisesti maa-alueen, luonnonvarojen, välineiden, talojen tai hyödykkeiden käytöstä.”
Asukas: “Kyllä me päätetään itsenäisesti kaikista asioista, mutta päätökset johtavat tekoihin ja tahto edeltää päätöstä. Teot ja tahdot ilmaisemme peilin kautta, joten päätökset ennemminkin tapahtuvat kuin tulevat keneltäkään. Maata hyödynnämme yhdessä. Luonnonvarojen, välineiden, talojen ja hyödykkeiden kohdalla kaikki tekevät niinkuin haluavat. Jos kokevat tarvitsevansa käyttää niitä, niin sitten käyttävät.”
NA: “Hmm, jokin tässä mättää. Pidetään tauko.”

Neuvonantaja pohti asiaa ja kertoi pohdinnoistaan puheenjohtajalle kahden kesken. Vaeltaja päästettiin jatkamaan tehtäviänsä maailman rajoilla ja asukasta kestittiin tauon ajan.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Kertomuksesi oli vakuuttava, mutta siinä on yksi aukko. Kerroit, että ihmisten ilmaisu näkyy peilistä. Tämähän tarkoittaisi sitä, että kaikki tietäisivät kaikista kaiken. Ihminen on yksityinen olento, joka ei halua muiden tietävän hänestä kaikkea. Tämän takia maailmasi ei voi olla todellinen. Onko sinulla sanottavaa puolustukseksi?”
Asukas: “Eihän ihmiset tiedä toisista ihmisistä mitään enemmän kuin ihmiset haluavat itsestään kertoa.”
PJ: “Mutta juurihan sinä äsken sanoit, että peilistä näkee toisten ilmaisun kokonaisuudessaan.”
Asukas: “Niin näkee ilmaisun, mutta se on identiteettien ilmaisua ei ihmisten ilmaisua. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta eivät koskaan sama asia. Ihmisellä on lukuisia identiteettejä, jotta hän voi ilmaista niiden kautta erilaisia asioita, joita ei voida liittää hänen henkilöönsä.”
PJ: “Öhöm, mitäs neuvonantajani sanoo tähän?”
NA: “Tuo oli yllättävä tieto, mutta se tekee kokonaisuudesta aukottoman.”
PJ: “Hmm, siksikö teidän maailman nimi on Monta, koska teillä on kaikkea monta?”
Asukas: “Niin kai, kaikilla ihmisillä on yksi tietoisuus, mutta kaikkea muuta meillä on monta. Totuuksia, identiteettejä, tekoja, tahtoja, ilmaisuja ja tulevaisuuksia. Teillä näyttäisi olevan toisinpäin. Te pyritte yhteen totuuteen, yhteen oikeuteen, yhteen lakiin, yhteen hallintoon, yhteen identiteettiin, yhteen tulevaisuuteen, yhteen päätökseen, yhteen rahaan.”
PJ: “Neuvonantajani, mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa meidän maailmalle?”
NA: “Tämä tarkoittaa isointa murrosta koskaan, tehtävää on paljon. Lähes kaikki tunnistettavat konstruktiot yhteiskunnassamme, joko häviävät tai muuttavat muotoaan. Tulee olemaan väärinymmärryksiä, ristiriitoja, hetkittäistä sekasortoa ja vastarintaa, mutta lopulta kaikki kääntyy hyväksi.”

Satu jatkuu osassa 2…. (2-osaa odotellessa kannattaa tsekata edellinen postaus, jossa on kuvattu Monta-maailman käyttämä mekanismi)

Itselleni mielenkiintoisimmaksi web-talouden alueella on noussut kehitys, jossa ihmisen arkinen ja perustavanlaatuinen taloudellinen toiminta (kuluttaminen, palkka, varallisuus, sosiaalinen pääoma jne.) alkaa muuntua sen joutuessa kosketuksiin webin mahdollistamien uusien toimintatapojen kanssa. Nykyistä tilannetta voidaan kuvata siten, että jäykästi toimintatapojaan muuttava ihminen on uusien web-palvelujen tykistötulen alla. Web-palvelut pyrkivät löytämään toinen toistaan paremman konseptin, joka läpäisisi perustallaajan urautuneen käyttäytymiskuoren. Ihminen haluaa kovasti uusia parempia toimintamalleja taloudelliseen käyttäytymiseensä, mutta arki on niin monen toiminnan juuri ja juuri hallittu kompleksinen kokonaisuus, että sen muuttaminen vaatii usein isonkin mm. mentaalisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kustannuksen. Suositut yhteisölliset palvelut perustuvat siihen, että ne pystyvät muuttamaan käyttäjän toiminnan ja ympäristön suhteen mielekkäämmäksi käyttäjälle. Yhteisölliset palvelut eivät niinkään tarjoa jotain parempaa käyttäjän toimintaan, vaan ne mahdollistavat toimintaympäristön, jossa käyttäjät pystyvät toimimaan vuorovaikutuksessa aiempaa mielekkäämmin. Yhteisöllisestä palvelusta tulee silloin menestys, kun käyttäjä katsoo, että kustannus oman toimintamallin muuttamisesta on pienempi kuin se arvo, jonka hän saa uudesta toimintamallista. Tätä toimintamallin muuntumista on tunnetusti tapahtunut sosiaalisen median alueella eli sosiaalisessa käyttäytymisessä (kommunikaatiossa, tiedonjaossa), mutta jatkossa painopiste tulee olemaan enemmän taloudellisessa toiminnassa.

Länsimaisen ihmisen taloudellista toimintaa on diktaattorimaisin elkein hallinnut raha. Meidän taloudellista toiminnasta häikäisevän suuri osuus on raha-välitteistä. Rahan ylivalta on jopa niin suvereenia, että minkäänlaista muuta taloudellista toimintaa on ollut vaikea edes tiedostaa olevan. Tätä rahan jalansijan kokoa voidaan käyttää esim. havainnollistavana ominaisuutena tulkitessa uusia webin talouteen liittyviä palveluita.

Katsastin hyvin pikaisesti läpi kaksi uutta talouteen liittyvää palvelua tai konseptia nimeltään friendstock ja listia. Ne ovat hyvin erilaisia toiminnaltaan, mutta ovat kuitenkin esimerkillisiä uusien taloudellisten palveluiden esiinmarssia tutkittaessa. Friendstock on facebook-sovellus, jossa facebookkajat ovat osakepörssissä noteraattujana subjekteja. Osakkeita ostetaan ja myydään ristiin rastiin muiden kanssa ja yritetään hilata omaa osakekurssia ylöspäin. Mielenkiinto syntyy sosiaalisesta pelistä, jossa leikillisenä panoksena ovat suosio, maine, verkostot, kaveruus jne. Friendstock on enimmäkseen peli, mutta myös bisnes sovelluksen tekijöille. Friendstockiin voi ostaa boostia oikealla rahalla, mikä paljastaa, että kyseessä on eräänlainen sosiaalinen rahapeli. Useimmat pelaajista eivät käytä rahaa, mutta jotkut käyttävät ostaakseen rahalla sosiaalista “vipuvoimaa”. Sosiaalinen peli on sen verran monimutkainen, että pinnalta ei näy selkeästi missä rahalla ostettu “vipuvoima” vaikuttaa ja missä ei. Tämä malli on hyvin tyypillinen ja sitä käytetään paljon web-peleissä. Malli on yhdenlainen versio Freemium-mallista. Malliin kuuluu se, että kaikki saavat pelata vapaasti, mutta pelaajille on tarjolla jotain pelimaailman sisäistä rahaa vastaan. Jossain taistelupelissä se voi olla parempi ase tai roolipelissä parempi hahmonkyky tms. Rahalla ostetaan siis jotain pelimaailman sisäistä arvoa, jota ei voi viedä pelimaailman ulkopuolelle. Koska joku omistaa pelimaailman ja voi myydä tätä pelimaailman sisäistä arvoa rahalla, niin se tekee mallista suljetun bisneksen. Tämä malli on melko toimiva, koska ollaan lähellä win-win-win tilannetta. Pelin omistaja saa rahaa, rahankäyttäjä saa haluamansa, mutta muut pelaajat saavat vain pelin, joka ei ole täysin oikeudenmukainen. Jos peli on kuitenkin on hyvä ja mielenkiintoinen muillekin kuin rahaa käyttäville pelaajille, niin epäoikeudenmukaisuus ei ole niin tärkeää eli lähes win. Malli säilyy oletettavasti kohtalaisen kannattavana ja tulee ilmenemään lukemattomissa eri muodoissa. Malli ei ole kylläkään erityisen kiinnostava.

Listia on taas huomattavasti Friendstockia mielenkiintoisempi. Digitalikkossa kuvattiin Listian idea, josta tässä pätkiä:

…Listia on huutokauppapalvelu, joka haluaa olla ilmaisen tavaran eBay. Pisteitä saa jättämällä omia tavaroitaan huutokaupattavaksi ja näillä samaisilla pisteillä voi sitten huutaa tavaroita, joista itse on kiinnostunut. …

…Tulokkaan bisnesmalli perustuu siihen, että puuttuvia pisteitä omiin huutoihinsa voi myös ostaa. Palvelun perustajat ovat myös huomioineet, että montaa ilmaiseksi antavaa motivoi ihan aito hyväntekeväisyys virtuaalipisteiden sijaan. Jokainen huudattaja voi valita hyväntekeväisjärjestön, joka saa 60% ostetuista pisteistä, joita huutoon on käytetty. …

Listia tai muut samalla idealla toimivat palvelut saattavat hyvinkin olla huuto.netin ja muiden rahalla toimivien osto/myynti-palveluiden tappajia. Uutta ja mielenkiintoista Listiassa on käytössä olevat pisteet, joista muodostuu oma virtuaalivaluuttansa. Virtuaalimaailmoissa on ollut virtuaalivaluuttoja jo vuosia, mutta niissä on yleensä kaksi merkittävää eroa verrattuna Listian pisteisiin. Ensimmäinen on se, että Listian pisteet ovat käypä valuutta ihan konkreettiseen materiaaliin. Virtuaalimaailmojen tai verkkopelien omat valuutat ovat luontaisilta ominaisuuksiltaan kiinnitetty kyseiseen virtuaalimaailmaan ja sitä kautta virtuaalisiin hyödykkeisiin. Ihmiselle materiaalinen maailma tulee aina olemaan se perustavin (niin kauan kuin meillä on lihallinen keho), joten materiaalisen maailman valuutat ovat kova juttu aina. Toinen ero on se, että Listian pisteet ovat lähes käyttäjien omia. Ne ovat kytketty rahaan, mutta kuvittelisin, että pisteille muodostuu sellainen arvo, jossa rahalla ei ole juurikaan jalansijaa. Siis niin, että valtaosa käyttäjistä muodostaa Listian kautta talouden, joka ei sisällä rahaa. He eivät millään keinoin pyri vaihtamaan pisteitä rahaan eivätkä osta rahalla pisteitä. Heille pisteet luovat rahataloutta jatkavan/venyttävän talouden osan. Pistetalous ei ole kokonaan käyttäjien oma, koska he eivät voi sanella ehtoja sille miten raha kytkeytyy pisteisiin. Tällainenkin vapaus on uutta, koska tähän mennessä pisteiden tai virtuaalivaluuttojen käytön sääntely on ollut voimakkaampaa.

Ennustaisin, että seuraavat kolme edistysaskelta Listian viitoittamalla uralla tulevat olemaan erikoistuneet pistetaloudet, vapaasti kelluva pistetalous ja itsenäiset pistetaloudet. Erikoistuneella pistetaloudella tarkoitan sitä, samassa pistetaloudessa on useita erillisiä pisteitä käytössä. Listian esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että olisi elektroniikkapisteet, urheilutavarapisteet ja dvd-pisteet jne. Toisin sanoen jokainen erillinen hyödykekategoria saa oman pistevaluuttansa. Vapaasti kelluvalla pistetaloudella tarkoitan taas sitä, että rahaa ei ole kiinteästi kytketty pistesysteemiin. Pistevaluutta pääsee tavallaan kellumaan ilman, että se olisi ankkuroitu kiinteästi rahan arvoon. Ei siis ole mitään pysyvää vaihtosuhdetta pisteiden ja rahan välillä vaan vaihtosuhde elää koko ajan riippuen esim. kokonaisvaihtovolyymista. Kolmas askel on sitten ehkä pidemmän kurotuksen takana, mutta se on sitten sitäkin mullistavampi. Itsenäisellä pistetaloudella tarkoitan sitä, että pisteillä ei ole linkitystä rahaan, vaan ne muodostavat rahasta riippumattoman pistetalouden. Tällöin palveluntarjoajan asema muuttuu niin, että sen tulot koostuvat esim. pistesysteemin käyttömaksuista, eivätkä pisteiden myynnistä. Käyttäjät käyttävät pisteitä niinkuin tahtovat sekä missä tahtovat ja palveluntarjoaja ei tarjoakaan pisteiden käyttöympäristöä vaan itse pistesysteemin eli huolehtii pistesysteemin liittyvästä vakaudesta ja tietoturvasta.

Näiden askeleiden seuraajat vievätkin sitten jo pistesysteemin lähelle avointa rahaa (openmoney), josta saat kuvaa katsomalla esim. hienot havainnollistusvideot täältä (kymmenkunta videota yhteensä tällä hetkellä). Sosiaalinen vastine eli svastine on sitten näille pistesysteemeille rinnakkainen kehityskulku, jossa pisteet eivät ole sidottu niinkään materiaan tai palveluihin vaan niiden käyttäjän identiteettiin. Tästä lisää seuraavissa kirjoituksissa.

“Free” kertoo lähinnä siitä, minkälaiseen talousmalliin ollaan internetissä tultu ja minkälaisessa roolissa free eli ilmainen on näissä internetin talousmalleissa. Minulla oli isot ennakko-odotukset kirjasta ja ne pitivät paikkansa. Koko kirjan mindset eli se näkökulma, josta kirjoittaja ajatuksineen tulee ja minkälaisena hän maailman näkee on, ikävä kyllä, pahasti rajoittunut, ja sitä myötä väärä. Osasin odottaa tätä, kun luin yhden ainoan tweetin ja lisäsin siihen oman arvion tilanteesta. Kyseinen tweetti on zippy314 eli Eric Harris-Braunin kirjoittama kesäkuun lopusta, jossa hän viittaa myös Malcolm Gladwellin kirjoittamaan kirja-arvioon:

Gladwell vs. Anderson on “free”: http://tr.im/qj3K Both wrong w/ arguments based on a single centralized tradable currency #metacurrency

Minulle tuo kyseinen tweetti kertoi sen, että Gladwell sekä Anderson tulevat siitä näkökulmasta, että nykyinen vallitseva raha on ainoa mahdollinen raha, mitä voidaan käyttää. Tweetti kertoi myös sen, että tämä lähtöoletus vinouttaa kaikki heidän argumentit. Andersonin kirja ja Gladwellin kommentit ovat sikäli hyviä, että ne kertovat minkälainen maailma on ollut ja juuri nyt on yhden ainoan rahan vallitessa. Mutta heidän ajatusmallinsa rajoittuu siihen yhteen ainoaan keskitetysti hallittuun rahaan, joka luo taloudesta tietynlaisen. Tämä on surullista, koska juuri ne hyvät innovatiiviset ajatukset olisivat tämän ajattelumallin rajojen ulkopuolella. Andersonin kirjan nimi on ilmainen, jolla hän tarkoittaa 0-maksua, siis sitä, että maksun koko on nolla. Siis yhdellä rahalla mitattuna tulos on nolla. Hän ei huomioi ollenkaan sitä, että muilla vaihtoehtoisilla rahoilla mittaustulos voisi olla nollasta eroava. Toisin sanoen hän pyörii sen ympärillä, että tarkoittaako nolla rahaa samaa kuin arvoton. Hänellä on taustalla oletus, että raha on sama asia kuin arvo. Tämä ei pidä paikkaansa. Raha on väline arvon välittämiseen tai osoittamiseen. Rahan käyttäjä pyrkii siihen, että hän osoittaisi rahalla sen arvon, joka hänen mielestä on oikea. Mutta yleensä rahan käyttäjä ei pysty tätä tekemään, koska käytettävä väline ei sovellu hänen arvon välittämiseensä.

Anderson puhuu siis aivan oikeista relevanteista asioista, mutta hänen päättelynsä jumiutuu raiteille, joiden päässä ei ole oivallusta. Hän kohottaa ilmaisuuden hienoksi malliksi, mutta ei pysty aukaisemaan sitä, miksi se näyttäytyy niin monimuotoisena taloudessa. Tämä johtuu siitä, että absoluuttista ilmaisuutta eli arvottomuutta ei esiinny taloudessa. Jos jokin on aidosti arvoton, se ei kuulu talouteen, koska sillä ei ole vaikutusta mihinkään. Talous perustuu talouden toimijoiden osoittamaan ja välittämään arvoon ja kaikki arvoton on näkymätöntä taloudelle.

Andersonin käyttämää käsitettä ilmaisuus ei ole reaalimaailman taloudessa olemassa. Hänen ilmaisuus asuu vallitsevan yhden rahan mallin luomassa keinotekoisessa rahataloudessa, joka ei pysty välittämään ihmisten arvoja hyvin. Tilanne on analoginen sille kuin aiemmin uskottiin eetterin olemassaoloon. Eetterin pohjalta voitiin tehdä fysikaalisia päätelmiä ja lakeja, vaikkakaan eetteriä ei ole (ainakin nykyisin uskotaan niin). Ilmaisuus on yhden suljetun rahan malliin liittyvä käsite, jota ei oikeasti ole olemassa samalla tavalla kuin eetterin tiheyttäkään ei ole olemassa, koska eetteri ei ole realisuutta. Unohda siis ilmaisuus, sen syvällisempi pohdiskelu ei johda mihinkään sen hienompaan kuin eetterin tiheydenkään syvällinen pohdiskelu johtaa. Mieti mitä on arvo ja miten sitä voidaan osoittaa/välittää/tunnistaa käyttämättä nykyisenkaltaista rahaa.

Tiedemies on kirjoitellut kesän aikana aivan loistavia IPR-kriittisiä blogahduksia (eka, toka, kolmas, neljäs, viides, kuudes). Suosittelen ehdottomasti ja kannattaa katsoa myös kommentit (osa eksyy aiheesta, mutta osa on ihan asiaa). Noiden kirjoitusten pohjalta olen varmistunut, että ainoa vaihtoehto kehittää ihmisten yhteistoimintaa on muokata rahan olemusta talouden muodostajana. Raha ja immateriaalioikeudet ovat niin syvällisesti toisiinsa sidottuja, että pelkästään toiseen iskemällä niitä ei voi hetkauttaa. Jos yrität sormeilla immateriaalioikeuksia toimivampaan suuntaa, niin rahan valta (immateriaalioikeuksiin perustava bisnes) iskee valtaisalla suojelevalla voimalla sormeilijat maahan. Mutta, jos rahan valtaan onnistutaan vaikuttamaan sormeilemalla rahan luonnetta, niin silloin rahan valta on voimaton taistelemaan vastaan.

Rahan voima perustuu sen virtaukseen, vähän niin kuin joen voima perustuu veden virtaukseen. Virtauksen “rakennetta” ei voi muuttaa “keinotekoisesti”, virtauksen suuntaa voi muuttaa, mutta virtauksen luonne muodostuu aina lopulta virtaavan elementin ja vaikuttavien (luonnon)voimien suhteesta. Kaikki rahan virtaukseen kohdistuvat säätelevät toimet ovat tehottomia verrattuna vaihtoehtoihin, jotka olisi saavutettavissa rahan luonnetta muuttamalla. Tekijänoikeus, patentit ja muut immateriaalioikeudet ovat kaikki rakennettu nojaamaan rahan nykyiseen rakenteeseen, jos raha muuntuu toisenlaiseksi, niin immateriaalioikeudet jäävät ilman tukea ja niiden on pakko muuntua rahan perässä. Jos immateriaalioikeudet eivät tyydytä ja haluat tehdä asialle jotain, niin suuntaa katseesi rahaan ja muihin arvonvälitysartefakteihin, ratkaisu on siellä.

Tuomas Nevanlinna kirjoittaa kolumnissaan “…Perustulo tai muut radikaalit sosiaalipoliittiset uudistukset ovat vaihtoehtoja. Patentti- ja tekijänoikeuslakien syvällekäyvä uudistaminen on vaihtoehto. …” Minusta ainoa radikaalisuudessaan riittävä (aidosti vasemmiston pelastava) sosiaalipoliittinen uudistus vasemmistolle on sosiaalinen vastineen tai vastaavan avoimen arvonvälitysmekanismin laajamittainen käyttöönotto. Tällä ratkaisulla patentti- ja tekijänoikeuslait uudistuisivat samalla ilman niihin kohdennettuja erityisratkaisuja.

Sitten niihin luvattuihin sosiaalisen vastineen max. 100 merkin kuvauksiin:

I: Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta. (julkaistu jo aiemmin)

II: Se on hyväksyntä tai paheksunta, siitä mitä teit tai tulet tekemään.

III: Sitä et voi säästää, lainata tai sijoittaa. Vain antaa tai ottaa vastaan.

IV: Se syntyy sinusta ja sinulta, ei tule muualta eikä ehtojen kanssa.

V: Sen matka alkaa sinusta ja päättyy toisiin. Se matkaa jättäen jäljen.

Näen svastineen merkittävimmiksi ominaisuuksi (sekalaisessa järjestyksessä) seuraavia:

1. Svastineen käyttö ei edellytä käyttöä koskevia sääntöjä.
2. Svastine on virtuaalinen. Svastineella itsellään ei ole fyysistä ilmentymää, eikä sitä ole sidottu fyysiseen materiaaliin.
3. Svastine ei ole vaihdannan väline siinä mielessä kuin raha on. Svastine ei toimi tehokkaasti välittömänä maksuvälineenä.
4. Svastine on julkinen. Julkisuus tarkoittaa tässä sitä, että tieto svastineesta pyritään saamaan mahdollisimman monen henkilön tietoisuuteen.
5. Svastineen luoja voi olla kuka tahansa.
6. Svastineen luonti tarkoittaa svastineen kirjaamista julkiseksi.
7. Svastineen luonti ei ole rajoitettua.
8. Svastineen arvottaminen, luominen tai käyttö ei ole luvanvaraista.
9. Svastineet ovat uniikkeja. Jokainen svastine on tunnistettavissa itsenäisenä ja muista svastineista erottuvana, jos se on ylipäätään tunnistettavissa.
10. Svastineen arvo on subjektiivinen.
11. Svastineen arvo on suhteellinen.
12. Svastine voi tuhoutua. Jos tieto svastineesta poistuu ja svastineen olemassaoloa ei tunnusteta, niin svastine on tuhoutunut.
13. Svastineen voi väärentää. Jos svastine luodaan jonkun toisen nimissä, niin silloin svastine on väärennetty.
14. Svastineella on antaja.
15. Svastineen antaja ei voi muuttua.
16. Svastineen antajan identiteetti ei tarvitse olla julkinen. Nimimerkit voivat luoda svastineita.
17. Svastineella on saaja
18. Svastineen saaja ei voi muuttua.
19. Svastineella ei ole omistajaa. Svastine ei ole kenenkään omistuksessa eikä se ole kenenkään “hallussa” niinkuin raha.
20. Svastine on parempi, jos sillä on positiivinen tai negatiivinen laskennallinen mitta

Listasin tarkoituksella pelkästään svastineen ominaisuuksia enkä sosiaalisen vastinetalouden piirteitä, koska ne ovat monimutkaisempia. Vastinetaloutta pohdin kyllä parhaani mukaan seuraavissa kirjoituksissa. Svastineesta on hyvin vaikea saada “otetta”, koska se ei lähtökohtaisesti “ole jotain”, vaan se on sitä mitä siitä yhdessä tehdään. Svastineen olemus tarkentuu vasta, kun sitä käytetään. Sinä voit luoda svastinetta niin paljon kuin kykenet ja voit ottaa sitä vastaan niin paljon kuin sitä sinulle annetaan. Svastine on olemassa vasta, kun sen olemassaolosta tiedetään. Svastineella ei ole itsessään arvoa, jos sille ei ole annettu arvoa muiden taholta. Se on siis oman arvostuksen dokumentointia muille, jotta muut voivat arvostaa arvonantoasi. Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta.

Kertoilen kolmesta kuvitellusta tyypistä, joilla on eri roolit ja siitä miten he käyttäytyvät arvonannon webissä. Yritän saada esille miten arvon osoittaminen ja sosiaalinen vastine rakentavat aiemmasta poikkeavaa toimintaa ja luovat uudenlaista yhteistoimintaa. Kaikki näiden tyyppien toiminnan luomat hyödykkeet ovat ei-kilpailevia (non rival) eli niistä voi hyötyä rajaton määrä ihmisiä (teoriassa).

Kaikki muutokset vallitsevaan yhteiskunnan tilaan, mitä seuraavassa esitän, perustuvat internetin monipuolisempaan hyödyntämiseen. Toisin sanoen internetiä (tai muita verkkoja) käytetään yhä monipuolisemmin ihmisten sosiaalisessa toiminnassa. Tätä uutta webin aikakautta olen kutsunut “arvonannon web”-termillä (ks. edelliset kirjoitukset arvonannon web -kategoriasta), koska keskeisin muutos liittyy webin käyttäjien julkiseen arvon antamiseen ja ilmaisemiseen.

Roolit:
Julkkis on henkilö johon kohdistuu huomiota ilman alituista huomiotaherättävää toimintaa. Huomio ja sen kohdistuminen ovat tärkeitä osatekijöitä sosiaalisessa vastinetaloudessa. Ihminen kykenee antamaan huomiota vain rajallisen määrän, joten se on tavallaan kilpailua aiheuttava luonnonvara sosiaalisessa vastinetaloudessa. Ihmiset kaipaavat yhteisöönsä Julkkiksia näyttämään esimerkkiä siitä miten elämäää eletään (myös tekemään inhimillisiä virheitä muiden puolesta) ja toisaalta myös toimimaan samaistumisen kohteena. Voidaan myös ajatella, että lähes jokainen meistä on jonkun julkkis (lapsen vanhempi on lapsen Julkkis jne.)

Tuottaja on henkilö joka tuottaa immateriaalisia kulttuurihyödykkeitä (tekstiä, ääntä, kuvaa yms.). Tuottaja voi toimia vain omaksi ilokseen tai sitten korvausta vastaan (yleensä tiedostomaton sekoitus näitä). Jokainen ihminen tuottaa immateriaalisia kulttuurihyödykkeitä elämänsä aikana, mutta yleensä niitä ei julkisteta.

Aktivisti on henkilö, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan, mutta hänellä ei ole muodollista valtaa toteuttaa tai mahdollisuuksia ehdottaa haluamiansa muutoksia. Jokainen meistä on vähintään “sammutettu” aktivisti eli henkilö jolla ei ole mielekkäitä ja tyydyttäviä väyliä tai välineitä vaikuttamiseen.

Tähän asti:
Julkkikset ovat syntyneet erilaisten medioiden kautta (kerrotut tarinat, lehdet, tv jne.). Julkkikset ovat usein varakkaita, koska he ovat arvokkaita huomionvetäjiä kaupallisille toimijoille.

Tuottajien ja heidän tuottamiensa hyödykkeiden kuluttajien välinen suhde on tyypillisesti perustunut rahaan. Kuluttajat ovat erilaisin käytäntein maksaneet fyysisien tallenteiden muodossa saamistaan hyödykkeistä.

Aktivistit ovat pyrkineet kiinnittämään huomiota epäkohtiin mahdollisimman huomiotaherättävällä toiminnallaan tai pyrkineet suoralla toiminnalla (joskus laiton tai epäsovinnainen) saamaan aikaan muutoksen.

Muutos tulossa:
Julkkisten keräämä huomio tulee aiempaa läpinäkyvämmäksi ja mitattavammaksi. Tästä seuraa se, että julkkiksiin huomiota kohdentavat voivat paremmin hallinnoida antamaansa huomiota. Tämä liittyy oleellisesti muutokseen, jossa mainostajat eivät pyri väkisin saamaan huomiota vaan mainostajat ja kuluttajat (huomionosoittajat) käyvät kauppaa huomion osoittamisesta.

Tuottajien ja kuluttajien suhde ei perustu ensisijaisesti rahaan vaan sosiaaliseen vastinetalouteen.

Aktivisteille avautuu uusia väyliä päästä osallistumaan päätöksentekoon, koska he saavat sosiaalisten vastineiden avulla huomion kohdennettua paremmin sekä myös pääsevät konsensukseen samanmielisten kanssa tehokkaammin.

Esimerkki:
Julkkis menee kahvilaan (nimeltä x) ja ostaa capuccinon. Hän kirjoittaa julkisen tilaviestin, jossa hän kertoo, että hänellä on ollut tänään hyvä päivä ja aikoo seuraavaksi käydä urheilemassa käyttäen lenkkarivalmistajan y lenkkareita. Kymmenentuhatta julkkiksen toimia seuraavaa lukee viestin ja kaksisataa kirjoittaa kommentteja tai muuten asiayhteyteen liittyviä julkisia viestejä. Tuhat julkkiksen tilaviestin lukijaa lähettävät positiivisen sosiaalisen vastineen julkkikselle siitä hyvästä, että hän kertoi omasta olemisestaan. Julkkis on tehnyt sopimuksen x:n ja y: kanssa, että he maksavat hänelle sosiaalisten vastineiden lukumäärän mukaan palkkion. Hänelle luovutetaan myöhemmin valtion taholta palkinto siitä hyvästä, että on edistänyt kansalaisten tietämystä liikunnan merkityksestä terveyden ylläpidossa. Palkinnon saajat perustuvat pääasiassa kerättyjen sosiaalisten vastineiden määrään.

Tuottaja tekee suomenkielistä musiikkia ja luovuttaa sen vapaaseen ei-kaupalliseen käyttöön. Musiikin kuuntelijat lähettävät Tuottajalle sosiaalisia vastineita. Tuottaja hakee taiteilija-apurahaa, joita myönnetään suorassa suhteessa kerättyihin sosiaalisiin vastineisiin. Kaikessa musiikin julkisessa soitossa (radiot, julkiset tilat, tapahtumat) käytetään hyväksi sosiaalista vastinetaloutta, jonka avulla tiedetään, mitä musiikin kuuntelijat arvostavat.

Aktivisti on suunnitellut kahlitsevansa itsensä puuhun vastustaakseen metsänhakkuuta. Hän julkaisee suunnitelmansa ja pyytää osoittamaan arvoa sille. Suunnitelmaa vastustaa (antaa negatiivisen arvon) 150 henkilöä ja kannattaa (antaa positiivisen arvon) 400 henkilöä, joten hän päättää toteuttaa suunnitelman. Kun hän on toteuttanut suunnitelmansa osa positiivisen sosiaalisen vastineen antajista lähettää hänelle rahaa korvaukseksi aiheutuneista kuluista (likaantuneet vaatteet ja yhden päivän ruoat).

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden ydinkohde:
Julkkiksilla: teot ja kokemukset
Tuottajilla: kulttuurihyödyke
Aktivistilla: muutoksen tavoite tai elämänarvo

Sosiaalisen vastineen merkitys:
Julkkiksille kohdistuva: myötäelämisen/samanmielisyyden näyttäminen
Tuottajalle kohdistuva: hyvitys kulttuurihyödykkeen tuottamisesta
Aktivistille kohdistuva: tavoitteen/asian kannattaminen (ts. vaikuttamisteko)

Vastineen linkittyminen rahaan:
Julkkis: huomiota haluavat (mainostajat, lobbarit)
Tuottaja: Tuottajia tukevat tahot rahoittavat tuottajaa suhteessa kerättyihin sosiaalisiin vastineisiin tai suora rahallinen vastine
Aktivisti: Yhteiskunnallista vaikuttamista tukevat tahot rahoittavat aktivistia suhteessa sosiaalisiin vastineisiin tai suora rahallinen vastine

Aikoinaan oli pelkkä web (kutsutaan nykyään web 1.0:ksi), kun ei vielä tiedetty, että webiin viitatessa täytyy käyttää täsmentävää liitettä jälkeen tai eteen lisättynä. Sitten tuli web 2.0 ja sosiaalinen media, joista ensimmäinen kuvaa välinettä ja jälkimmäinen ihmisten toimintaa. Webiä alettiin oikeasti käyttää oikeisiin asioihin (muuhun kuin tiedonhakuun). Kun keksittiin web 2.0, niin alettiin jo hihkumaan web 3.0:aa, jonka on useimmiten väitetty olevan semanttinen web eli merkityksellinen web. Minä olen nyt hyvin hyvin varma, että seuraava webin ja sen käyttötavan versio on arvonannon web (credit web englanniksi). Voihan sille yleistyä joku muukin nimitys, mutta jotenkin se kuitenkin tulee liittymään sosiaaliseen arvostukseen, jota ilmennetään krediittien tai joidenkin muiden digitaalisten keinotekoisten arvon ilmentäjien kautta. Semanttinen web tulee myös aikoinaan, mutta sitä ennen webin kehitystä ehditään viedä pari askelta jonkun muuan asian ollessa huomionkohteena.

Arvonannon web tarkoittaa sitä, että webin palvelut ja käyttötavat yleistyvät voimakkaasti tukemaan tiedon ja toiminnan arvottamista rahatalouteen liitettyjen krediittien avulla. Webin käyttäjälle tulee rutiininomaiseksi osoittaa antamansa arvostus tietoa tai webin käyttäjän toimintaa kohtaan. Tieto voi olla mitä tahansa ja toiminta voi olla myös mitä tahansa, jo tapahtunutta tai vasta suunnitteilla olevaa. Arvon näyttämisen välineeksi muodostuvat krediitit tai vastineet, joiden tehtävänä on ekspikoida annettu arvostus. Krediittien tai vastineiden laajamittaisen käytön myötä muodostuu ensiksi yksittäisiä talouksia omine sääntöineen sekä käytäntöineen ja myöhemmin yksi globaali krediitti- tai vastinetalous, jossa vallitsee kaikille yhtäläiset käytännöt. Rahatalous tulee olemaan kytköksissä vastinetalouteen ja tämä kytkös tulee olemaan luultavasti alkuun voimakkaassa myllerryksessä. Arvonannon web mahdollistaa uudenlaisen aiempaa tehokkaamman ja vaikuttavamman tavan toimia yhdessä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti.

Ensimmäinen kohtaamani selkeä merkki tällaisesta arvonannon webistä (tähän viittasin ensimmäisellä rivillä) oli kokeilu Facebookin statuspäivityksien arvon osoittamisesta (via Tanja Aitamurto). Facebookin kokeilussa kuvio menee niin, että käyttäjä voi ostaa facebookilta krediittejä osoittaakseen arvoa kaverin statuspäivitykselle, linkeille tai vastaaville. Krediitit siirtyvät arvon osoittamisen myötä ja niitä voidaan jakaa eteenpäin tai käyttää virtuaalitavara-kaupassa. Äkkiseltäänhän tämä krediittivaihto tuntuu ihan typerälle touhulle. Ostaa oikealla rahalla leikkirahaa, jota voi jakaa kavereille. Että siis mitenkä, saatat kysyä, mutta pyydän pysähtymään miettimään tätä. Jos tämä krediittikaupan perusteet luodaan väärin, niin se menee ihan leikkimiseksi, mutta jos perusteet ovat kohdillaan niin minä olen varma, että tämä on webin puhutuin ilmiö vuosikymmenen vaihteessa ja jopa merkittävin yhteiskunnallinen ja sosiaalinen innovaatio 2010-luvulla.

Palaan tuohon facebookin krediitti-tapaukseen, siinä on muutama asia oikein ja muutama väärin.

Oikein:

• krediittejä voidaan kohdistaa erilaisiin asioihin (statuspäivitykseen, linkkeihin ja nähtävästi moneen muuhunkin). Optimaalista olisi se, että käyttäjä voisi itse muodostaa kohdistimen, jolla osoittaa arvoa, eikä niin että palveluntarjoaja rajoittaisi mahdollisuuksia kohdistamiseen.
• krediittien arvo on kytketty rahaan. Tämä tarvitaan välttämättä.

väärin:

• raha voi kulkea vain palveluntarjoajalle. Tämän ymmärtää kaupallisen toimijan pilottiluontoisen tapauksen ollessa kyseessä, mutta tämä estää aidon avoimen krediittitalouden syntymisen. Tämä johtaa siihen, että kyseessä on lähinnä vain palveluntarjoajan ja käyttäjän välisestä kaupankäynnistä.
• krediittien arvolla on lukittu suhde rahan arvoon. Tämä johtaa siihen, että krediitit käyttäytyvät kuin raha, mikä ei ole tarkoitus.
• Krediittejä pitää omistaa ennenkuin niitä voi käyttää. Tästä seuraa mm. se, että käyttäjällä pitää olla varaa arvostaa, mikä estää aidon sosiaalisen vastinetalouden synnyn. Vastinetalouden perustavia ideoita on se, että kuka tahansa voi osoittaa arvoa halutessaan.

Puuttuu:

• Mainostajat eivät ole kuviossa mukana. Vastinetalouden kasvattamisessa merkittävässä osassa tulevat olemaan mainostajat eli ne tahot jotka haluavat huomiota. Heille ei ole tässä tapauksessa mielekästä roolia.

Uskon, että moni lukija odottaa edelleen, että väännettäisiin rautalangasta, että mikä tässä arvon osoittamisessa voisi olla niin mullistavaa. Minä en osaa sitä edelleenkään hyvin sanoin kuvata, mutta heitän yhdenlaisen tiivistyksen. Tulen tämän asian ympärillä pörräämään vielä kauan ja uskon, että muiltakin suunnilta tähän herätään myös.

Otetaan pari asiaa, jotka ovat arvonannon webin ytimessä, mutta eivät pääse nyky-yhteiskunnassa vapaasti vaikuttamaan.

• Ihminen voi ja haluaa antaa arvon kaikelle minkä kokee ymmärtävänsä. Pienille ja isoille asioille. Joku ei tykkää siitä, että lähikaupassa ei ole tiettyä jäätelömerkkiä myynnissä ja toinen ei tykkää siitä, että Yhdysvallat on tehnyt liian vähän ympäristön hyväksi. Ihmisen onnellisuus on riippuvainen siitä, miten hän kokee, että mielipiteitään eli arvon osoittamistaan kuunnellaan. Jos ihminen kokee, että hänen tykkäämiset ja tykkäämättömyydet huomioidaan niin hän on onnellisempi.

• Ihmisten sosiaalinen toiminta perustuu omien arvojen ja muiden arvojen väliseen vuorovaikutukseen, joka vaatii arvojen ilmentämisen.
• Yhteiset päätökset tulisi tehdä ihmisten arvojen mukaisesti. Mitä paremmin yhteiskunnalliset päätökset ja valinnat osuvat ihmisten arvoihin, niin sitä paremmin yhteiskunta toimii.

Mikään näistä asioista ei toteudu hyvin nykywebissä. Ihminen ei pysty tehokkaasti osoittamaan sitä mitä hän arvostaa. Ihminen ei pysty tehokkaasti toimimaan sosiaalisesti, koska ei ole tehokkaita tapoja ilmentää arvostusta. Ihminen ei koe, että yhteisiä päätöksiä tehtäisiin hänen arvonsa huomioiden. Kaikkiin näihin asioita pystytään kehittämään merkittävästi viemällä webiä edellä kuvattuun arvonannon webin suuntaan. Mitään erityistä teknistä kehitystä ei tarvita, niinkuin ei tarvittu sosiaalista mediaakaan varten. Missään nimessä ei ole kyse ei ole teknisistä asioista vaan ennenkaikken ihmisten välisen toiminnan, päätöksenteon ja rahan merkityksen muuttumisesta. Ilmiön laajuus on aivan valtava, siitä ei jää paitsi juuri kukaan. Listausta keiden kannattaa olla ainakin hereillä arvonannon webin tullessa:

• Mainostaminen. Mainostajat siirtyvät maksamaan huomioiduksi tulemisesta eli kuluttajat huomioivat mainoksia silloin, kun saavat siitä sopivaksi kokemansa vastineen.
• Edustuksellinen vallankäyttö. Kansalaiset eivät sitoudu edustajiin äänestämällä vaan edustajat toimivat kansalaisten arvojen välittäjinä.
• Kaupallinen toiminta. Kansalaiset osallistuvat suoraan yritysten toimintaan osoittamalla arvostustaan, jota yritykset toiminnallaan mukailevat.
• Päätöksenteko. Päätöksiä tehdään kansalaisten osoittamien arvojen perusteella ilman stabiileja päätöksenteko-organisaatioita.
• Immateriaalinen hyödyke. Immateriaalinen hyödykkeet vapautuvat kaikkien saataville ja tekijöitä palkitaan vastinetalouden kautta eikä rahallisesti.
• Kuluttaminen. Yhteisölliset arvon osoittamiset kontrolloivat kuluttamisen muotoja, eikä markkinatalous.

Ihan ensimmäisenä kannattaa olla hereillä sosiaalisen webin kehittäjäyritysten. Tässä olisi ihan varma sauma palvelulle, jonka avulla webin käyttäjät pääsevät osoittamaan arvostustaan. Facebookin kokeilussa on monta asiaa pielessä, mutta tuo kokeilu osoittaa, että ihan hirmu kaukana ei enää olla. Nyt olisi ehkäpä noin vuosi aikaa tulla markkinoille tällaisella palvelulla, jos meinaa ehtiä ennenkuin isot pelurit (facebook, google) ovat saaneet arvon osoittamisen lisättyä omiin palveluihinsa riittävän toimivasti, jolloin pienemmiltä yrittäjiltä vaaditaan jo ihmeellisyyksiä käyttäjämassojen keräämiseksi. Jos joku tarvitsee konsultointia tähän liittyen, niin saa ottaa yhteyttä.