Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
Puheenjohtaja (PJ): “Mitä löysit?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman.”
PJ: “Kerro tästä toisesta maailmasta.”
Vaeltaja: “Se on aivan toisenlainen kuin meidän maailma. Ihmiset siellä näyttävät samanlaisilta kuin meidän maailmassa, mutta heidän yhteiskuntansa on erilainen.”
PJ: “Millä tavalla erilainen?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole kaikkia samoja asioita kuin meillä on.”
PJ: “Mitä heiltä puuttuu?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole rahaa.”
PJ: “Mitä ihmettä, ovatko he kaikki köyhiä?”
Vaeltaja: “Eivät he vaikuttaneet köyhiltä, heillä oli runsautta tarpeeksi. Heillä ei ole myöskään valtioita.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he anarkiassa?”
Vaeltaja: “Eivät näyttäisi elävän, kaikkialla vallitsi järjestys. Heillä ei ole myöskään lakeja.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he ilman moraalia ja antavat rikosten vallita?”
Vaeltaja: “Eivät elä moraalittomuudessa, kaikki näyttivät kunnioittavan toisiansa, enkä nähnyt rikoksia. Heillä ei ollut myöskään yrityksiä.”
PJ: “Mitä ihmettä, eikö heillä ollut tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä?”
Vaeltaja: “Kyllä heillä oli varsin paljon tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä. Heillä ei ollut myöskään hallitusta, eikä kansanedustajia.”
PJ: “Mitä ihmettä, elivätkö he diktatuurissa tai vahvimman johtajan vallanalaisena?
Vaeltaja: “Ei ollut diktatuuria, eikä vahvimman oikeutta. He päättävät yhdessä omista asioistaan.”
PJ: “Tällaista maailmaa ei voi olla olemassa. Olet nähnyt unta utopiasta, jossa kaikki on hyvin ja maailman hallitseminen on vaivatonta. Jatka vaeltamista, äläkä palaa, ennenkuin sinulla on tietoa, jonka voit todistaa.”

Vaeltaja pahastui puheenjohtajan käytöksestä, mutta ei voinut muuta kuin palata Monta-maailmaan hakeakseen todisteita. Hän vaelsi syvälle Monta-maailmaan ja löysi paikallisen asukkaan. Vaeltaja pyysi paikallista asukasta tulemaan Yksi-maailmaan ja kertomaan omasta maailmastaan Yksi-maailman hallitukselle. Asukas suostui ja he kulkivat yhtä matkaa Yksi-maailman keskipisteeseen.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Löysitkö todisteita?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman asukkaan, jonka toin tänne kertomaan, että näkemäni on totta.”
Asukas: “Terveisiä meidän maailmasta.”
PJ: “Terve vaan, toisen maailman asukas. Haluamme kuulla sinulta asioita maailmastasi. Neuvonantajani kuulustelee sinua ja tarkastelee sinun tarinaasi.”
Neuvonantaja (NA): “Kuulimme, että sinun maailmassa ei ole rahaa. Onko tämä totta?”
Asukas: “En tiedä mitä raha on.”
NA: “Raha on jotain, jolla välitetään arvoa ja mahdollistetaan hyödykkeiden vaihdanta.”
Asukas: “Ahaa, meillä välitetään arvoa arvonosoituksilla kuten sanoilla, eleillä, tahdonilmauksilla ja vastaavilla. Hyödykkeitä emme vaihda, vaan tuotamme ja käytämme sen mitä tarvitsemme. Ne, jotka osaavat tuottaa, tuottavat. Ne jotka haluavat käyttää, käyttävät.”
NA: “Mittaatteko te arvoa jotenkin?”
Asukas: “Emme mittaa arvoa.”
NA: “Miten sitten tiedätte, että kuka on saanut ja antanut arvoa sekä mikä on välitetyn arvon määrä?”
Asukas: “Kaikki meistä ilmaisevat itseään, joten tieto arvosta välittyy.”
NA: “Eikö se tarkoita massiivista viestintä kaikilta kaikille onnistuakseen?”
Asukas: “Ei. Ilmaisemme itseämme peilin edessä. Kaikki voivat katsoa peiliin ja nähdä muiden ilmaisun.”
NA: “Mikä tämä peili on?”
Asukas: “Peiliksi sanotaan mitä tahansa, joka heijastaa ilmaisua.”
NA: “No, entäs miten se toimii, että kaikki ottavat ne hyödykkeet mitä tarvitsevat. Eivätkö toiset ota enemmän kuin muut?”
Asukas: “Kyllä ottavat, jos heistä tuntuu siltä, että tarvitsevat enemmän. Hyödykkeiden ottaminen on teko, ja kaikki tietävät, että teot kuuluu ilmaista.”
NA: “Teotkin siis ilmaistaan peilin edessä?”
Asukas: “Kyllä. Tahto ja teot ilmaistaan peilin edessä. Ne ovat kaikki, mitä ihminen pystyy ilmaisemaan. Jos haluaa ilmaista jotain vain tietyille vastaanottajille, niin sitä ei kannata tehdä peilin edessä.”
NA: “Miten mitään voidaan hallita, jos kaikki tahtovat ja tekevät mitä haluavat?”
Asukas: “Ei mitään hallita, eikä mitään tarvitsekaan hallita.”
NA: “En aivan ymmärrä, mutta mennään eteenpäin. Onko teillä valtioita?”
Asukas: “Mitä ovat valtiot?”
NA: “Valtiot ovat hallintoyksiköitä, joiden avulla hallitaan yhteiskuntaa.”
Asukas: “No sitten meillä ei ole valtioita, koska meillä ei hallita mitään.”
NA: “Onko teillä sitten lakeja?”
Asukas: “Mitä ovat lait?”
NA: “Lait ovat ohjeita, jotka kertovat mikä on sallittua ja mikä ei ole sallittua. Sallittuja asioita saa tehdä vapaasti, mutta sallimattomista teoista rangaistaan.”
Asukas: “Meillä ei ole sallittuja ja sallimattomia tekoja. Kaikkea saa tehdä vapaasti, eikä mikään teko ole rangaistava oletusarvoisesti. Ihmiset tietävät mitkä teot ovat kannattavia ja mitkä kannattamattomia, he näkevät peilistä menneisyyteen ja tietävät mitkä teot ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Emme tarvitse lakeja, meillä on vaan neuvoja, joita kerrotaan lähinnä lapsille.
NA: “Mutta jos teillä ei ole lakeja, niin teillä ei ole varmaan oikeuslaitostakaan. Miten voidaan elää ilman oikeutta?”
Asukas: “Mitä on oikeus?”
NA: “Oikeus on totuutta. Oikeus on sitä, että joku taho päättää, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat suhteutuvat tähän oikeaan.”
Asukas: “Meillä on yleensä useita totuuksia, Ihmisillä on omat aivonsa ja kaikki muodostavat itse oman totuutensa. Näin he myös päättävät itse sen, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat liittyvät tähän oikeaan.”
NA: “Hmm, teidän maailma on kyllä aika erilainen. Jos teillä ei ole rahaa, niin et varmaan tiedä mitä ovat henkilöiden muodostamat yhtymät, jotka tavoittelevat rahaa?”
Asukas: “No, en todellakaan.”
NA: “Et varmaankaan tunne myöskään käsitteitä velka, eläke, laina, pankki, verot, pääoma, sijoitus, palkka, sakko, rahoitus, talous, taloudellinen taantuma tai lama?”
Asukas: “En, paitsi pääoma kuulostaa tutulle, onko se sama asia kuin oma pää?”
NA: “No ei ihan, mites esimerkiksi käsitteet patentit, tekijänoikeudet, kilpailu, kaupankäynti, rikollisuus, omistaminen”
Asukas: “Uppo-outoja.”
NA: “Ai joo, koska ei ole lakeja niin ei ole patentteja, rikollisuutta eikä tekijänoikeuksia. Koska ei ole rahaa, niin ei ole kilpailua eikä kaupankäyntiä. Mutta miten omistaminen, eikä teillä ole edes sitä?”
Asukas: “Mitä se omistaminen mahtaa olla?”
NA: “Noh sitä, että joku päättää itsenäisesti maa-alueen, luonnonvarojen, välineiden, talojen tai hyödykkeiden käytöstä.”
Asukas: “Kyllä me päätetään itsenäisesti kaikista asioista, mutta päätökset johtavat tekoihin ja tahto edeltää päätöstä. Teot ja tahdot ilmaisemme peilin kautta, joten päätökset ennemminkin tapahtuvat kuin tulevat keneltäkään. Maata hyödynnämme yhdessä. Luonnonvarojen, välineiden, talojen ja hyödykkeiden kohdalla kaikki tekevät niinkuin haluavat. Jos kokevat tarvitsevansa käyttää niitä, niin sitten käyttävät.”
NA: “Hmm, jokin tässä mättää. Pidetään tauko.”

Neuvonantaja pohti asiaa ja kertoi pohdinnoistaan puheenjohtajalle kahden kesken. Vaeltaja päästettiin jatkamaan tehtäviänsä maailman rajoilla ja asukasta kestittiin tauon ajan.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Kertomuksesi oli vakuuttava, mutta siinä on yksi aukko. Kerroit, että ihmisten ilmaisu näkyy peilistä. Tämähän tarkoittaisi sitä, että kaikki tietäisivät kaikista kaiken. Ihminen on yksityinen olento, joka ei halua muiden tietävän hänestä kaikkea. Tämän takia maailmasi ei voi olla todellinen. Onko sinulla sanottavaa puolustukseksi?”
Asukas: “Eihän ihmiset tiedä toisista ihmisistä mitään enemmän kuin ihmiset haluavat itsestään kertoa.”
PJ: “Mutta juurihan sinä äsken sanoit, että peilistä näkee toisten ilmaisun kokonaisuudessaan.”
Asukas: “Niin näkee ilmaisun, mutta se on identiteettien ilmaisua ei ihmisten ilmaisua. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta eivät koskaan sama asia. Ihmisellä on lukuisia identiteettejä, jotta hän voi ilmaista niiden kautta erilaisia asioita, joita ei voida liittää hänen henkilöönsä.”
PJ: “Öhöm, mitäs neuvonantajani sanoo tähän?”
NA: “Tuo oli yllättävä tieto, mutta se tekee kokonaisuudesta aukottoman.”
PJ: “Hmm, siksikö teidän maailman nimi on Monta, koska teillä on kaikkea monta?”
Asukas: “Niin kai, kaikilla ihmisillä on yksi tietoisuus, mutta kaikkea muuta meillä on monta. Totuuksia, identiteettejä, tekoja, tahtoja, ilmaisuja ja tulevaisuuksia. Teillä näyttäisi olevan toisinpäin. Te pyritte yhteen totuuteen, yhteen oikeuteen, yhteen lakiin, yhteen hallintoon, yhteen identiteettiin, yhteen tulevaisuuteen, yhteen päätökseen, yhteen rahaan.”
PJ: “Neuvonantajani, mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa meidän maailmalle?”
NA: “Tämä tarkoittaa isointa murrosta koskaan, tehtävää on paljon. Lähes kaikki tunnistettavat konstruktiot yhteiskunnassamme, joko häviävät tai muuttavat muotoaan. Tulee olemaan väärinymmärryksiä, ristiriitoja, hetkittäistä sekasortoa ja vastarintaa, mutta lopulta kaikki kääntyy hyväksi.”

Satu jatkuu osassa 2…. (2-osaa odotellessa kannattaa tsekata edellinen postaus, jossa on kuvattu Monta-maailman käyttämä mekanismi)

Sain tällaisen valmiiksi ja pitää laittaa heti jakoon, koska sain mielestäni usean kuukauden pohdinnat kiteytettyä yhteen nippuun. Tämä teoria on pelkistetty äärimmilleen, joten ei välttämättä sano mitään heti. Tulen selventämään ja antamaan esimerkkejä.

Toinen ongelma rahatalouden käsittelyssä on valtava skaala. Taloussanomat (via Lars Österman) kirjoittaa 100000 miljardista, jotka ovat hävinneet. Siis jonnekin on hävinnyt noin kuusi isoa loton päävoittoa jokaista suomalaista ihmistä kohti! Tai, jos saisit palkkaa 5000$ jokaisesta uloshengityksestäsi, niin saisit summan kokoon n. 4000 vuodessa! Minusta tämä tuntuu niin isolta luvulta, että ei riitä pää alkuunkaan. Sen sijaan suljen asian pois mielestäni. Tämä on juuri se ongelma, me kaikki suljemme asian pois mielestämme, emmekä voi käsitellä sitä ollenkaan. Tuntuu vaaralliselta, että yhteiskunta pyörii sellaisen asian varassa, jota kukaan ei pysty ymmärtämään ihan biologisista syistä.

Nämä kaksi ongelmaa ehkäisevät hyvin tehokkaasti yhteiskunnallisen keskustelun rahasta välineenä. Rahasta puhutaan paljon, mutta esillä oleva puhe ei kyseenalaista rahan välineellistä luonnetta. Jos joku kyseenalaistaa rahan, niin hän puheenvuoronsa helposti lokeroidaan hörhö-osastolle ja ohitetaan. Viime päivinä olen kuitenkin yllätyksekseni huomannut muutaman tärkeän puheenvuoron. Arhinmäki ehdotti kansanpankkia viikko sitten. Arhinmäen kansanpankki ei varsinaisesti muuttaisi rahaa välineenä, mutta loisi kuitenkin pienen vivahteen rahan käyttökulttuuriin. Radikaalimman puheenvuoron käytti Antti J. Sipilä Vihreän langan mielipidepalstalla 14.8. (en löytänyt sähköistä versiota). Hän puhuu paljon samasta asiasta myös Sinnemäen blogin kommentissa. Sipilä ehdottaa Vihreässä langassa vaihtoehtona keskuspankkien lakkauttamista, josta olen täysin samaa mieltä. Sipilä puhuu laajasti kestämättömästä rahapolitiikasta, mistä myös en voisi olla enemmän samaa mieltä. Sipilä sai vastineen uusimmassa Vihreässä langassa 21.8. Heikki Sairaselta (mielipidepalsta), joka nosti esille sen, että Sipilä ei esittänyt perustetta keskuspankkien lakkauttamiseen. Sairanen kirjoitti: “… Mihin maksimivoiton tavoittelu kvartaalettain katoaisi ilman keskuspankkeja? …” Sairanen viittaa Sipilän vähäisiin perusteisiin tokaisulla: “… Monopoli on sama peli, vaikka sitä pelaisi oravannahoilla. …” Ymmärtääkseni Sairanen viittaa siihen, että jos nykyinen valtion raha lakkautettaisiin ja sijalle tulisi toinen raha, niin mikään ei muuttuisi.

Sairasen esittämän kaltaiset oravannahka-kommentit kielivät minusta sellaisesta ajattelusta, että rahan välineellisille ominaisuuksille ei nähdä vaihtoehtoja. Monopoli on kyllä sama peli oravannahoilla kuin euroilla. Mutta, jos oravannahkoja olisi tummia ja vaaleita, joita ei voisi värjätä, niin Monopoli olisi eri peli. Kaksi toisistaan välittömästi riippumatonta rahaa riittää jo luomaan erilaisen rahatalouden. Tummaa oravannahkaa voitaisiin käyttää vaikkapa ekotaloudessa ja vaalea kapitalistisessa markkinataloudessa tai ihan miten vaan. Joka tapauksessa pelkästään se, että olisi kaksi erilaista rahaa, muuttaisi taloutta aivan merkittävästi. Toinen välineellinen ominaisuus rahassa on se mitä sille tapahtuu ajan kuluessa. Nykyinen raha kasvaa korkoa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Monopolissa käytettävät oravannahat voisivat vaikka menettää arvoaan suhteessa aikaan, sillä kyllähän tuholaiset oravannahkaankin käyvät. Kyllä siinä taktikointi hotellien rakentamisessa ja katujen ostossa muuttuisi, jos hallussa olevien oravannahkojen arvo tipahtaisi vaikka 20% jokaisella kierroksella (ja vankilakäynnillä 30%).

Minun neuvoni yhteiskunnalle olisi käyttää ajatteluresurssit tien suunnitteluksi pois valtiollisen rahan käytöstä. Rahassa välineenä ei ole mitään vikaa. Se on ehkäpä tärkein väline yhteiskunnalle. Väline on vaan vääränlainen ja välineitä on liian vähän (siis vain yksi). Itselleni valtiollisen (eli nykyisenkaltaisen) rahan välineellisten ongelmien syvällisempi ymmärrys oli ehkä tärkein oivallus aikuiselämässäni. Olen pyrkinyt etsimään analogiaa rahan toiminnasta, jotta voisin lähestyä muita rahapohdinnoillani. Mielestäni olen saanut yhden vähintään kohtalaisen kehitettyä ja kerron sen nyt tässä. Tarinassa on numeroituja merkkejä, jotka olen selittänyt myöhemmin.

Raha on pallopelien pallo

Kuvittele joukko eri-ikäisiä lapsia leikkimässä ulkona (1). Yhdellä vanhemmista lapsista on jalkapallo (2) ja hän ehdottaa, että lapset pelaisivat yhdessä jalkapalloa (3). Muut suostuvat ja peli alkaa (4). Kaikki nauttivat pelistä aluksi (5), mutta sitten yksi pienemmistä lapsista sanoo, että hän ei halua pelata, koska jalkapallo on niin iso ja raskas (6). Hän poistuu pelistä ja hetken kuluttua muutama muukin pieni lapsi poistuu pelistä osin samoista syistä. Jonkun mielestä peli oli liian rajua (7). Pienet lapset aloittavat oman kopittelupelin heittelemällä pienempää palloa (8). Isommat lapset jatkavat jalkapallon pelaamista ja yksi lapsista ehdottaa, että pelissä voisi olla sellainen sääntö, että päällä tehty maali lasketaan kahtena (9). Muut pelaajat suostuvat tähän, jotta peli jatkuisi (10). Päällä tehdään useita maaleja ja osa lapsista haluaisi siirtyä takaisin alkuperäisiin sääntöihin (11). Heille vastataan, että saavat mennä pelaamaan erilleen, jos haluavat pelata ilman uutta sääntöä. He eivät sitä voi kuitenkaan tehdä, koska kenelläkään ei ole toista jalkapalloa (12). Pelin tauotessa yksi lapsista kertoo, kuinka hänen ulkomaalainen serkkunsa osaa pelata amerikkalaista jalkapalloa soikealla pallolla. Monet lapset huokaavat innostuksesta, että kuinka hienoa olisikaan päästä kokeilemaan amerikkalaista jalkapalloa (13). Pelin jatkuessa, naapurikorttelin öykkärilapset ryntäävät pelin keskelle ja ottavat pallon. Öykkärit pelaavat jalkapallolla hetken, tuhoten samalla läheisen kukkapenkin (14).

1. Toimijoilla on yhteinen toiminta eli yhteistalous
2. Yhdellä toimijalla on väline yhteistoimintaan eli raha
3. Ehdotetaan, että muodostettaisiin rahatalous
4. Kaikki suostuvat yhteiseen rahatalouteen
5. Mikä tahansa rahatalous on aluksi parempi kuin ei rahataloutta ollenkaan
6. Käytössä oleva raha ei sovellu yhdelle toimijoista, koska käytetty väline on vääränlainen hänen toimintaansa
7. Käytössä oleva rahatalous ei sovellu yhdelle toimijoista, koska välineen muodostama rahatalous on vääränlainen hänen toimintaansa
8. Osa toimijoista perustaa oman rahatalouden, jossa on vaihtoehtoinen raha
9. Yksi toimijoista haluaa muuttaa rahatalouden sääntöjä suosiollisemmaksi
10. Muut toimijat eivät kieltäydy, vaikka haluaisivat, koska silloin rahatalous romahtaisi
11. Osa toimijoista haluaisi muuttaa rahatalouden säännöt tasa-arvoisemmaksi, mutta valta ei ole heillä
12. Rahataloudesta ei voi erota, koska ei ole vaihtoehtoa vallitsevalle rahalle
13. Toimijoiden toiminta rahataloudessa on rajoittunutta, koska he joutuvat ilmaisemaan itseään vain yhden rahan kautta
14. Epätoivotut toimijat voivat ottaa rahan käyttöön ja käyttävät sitä välineenä negatiivisessa toiminnassa

Tälle tarinalle ei pitäisi olla vaikea kuvitella ihanteellista ratkaisua. Sellainen voisi olla, vaikka kaikkien lapsien vienti välinevarastolle, jossa on kaikenlaisia pelivälineitä. Lapset muodostaisivat mieleisiään pelejä mieleistensä pelikavereiden kanssa ja aina välillä pelaajia ja pelejä vaihdettaisiin niin, että kaikki pääsevät ilmaisemaan itseään eri pelaajien kanssa ja eri pelien kautta. Naapurikorttelin öykkäritkin kutsuttaisiin mukaan. Rahataloudessa tämä tarkottaisi, että kuka tahansa saisi perustaa halutunlaisen rahatalouden ja kutsua sinne muita rahan käyttäjiä. Monet (elleivät kaikki) rahankäyttäjistä käyttäisivät useita rahoja aina tilanteen mukaan. Raha ei loppuisi koskaan silloin, kun sitä tarvitsisi. Kukaan ei pääsisi käyttämään valtaa rahan avulla, koska vaihtoehtoisia rahoja olisi aina saatavilla. Ei voi olla köyhyyttä, koska rahaan on aina pääsy. Ei voi olla työttömyyttä, koska aina löytyy mieluisa rahatalous, johon osallistua. Ei voi olla lamaa, koska rahan käyttöä ei säädellä ulkopuolelta. Ammattirikollisuus menettäisi insentiivinsä, jos heille ei olisi tarjolla “niukkaa” rahaa ja vähentäisivät rikollista toimintaansa, jos heille olisi sopiva raha, jonka kautta ilmaista itseään.

Mikään ei estä ihmiskuntaa tai osaa siitä siirtymään vaihtoehtoisiin rahatalouksiin. Jo nykyisissä vaihtoehtoisissa rahatalouksissa on kehitetty rahankäyttömenetelmiä, joissa voidaan käyttää, jopa tuhansia rahoja helposti (ainakin teknisesti helposti). Meiltä ei puutu teknologiaa eikä keksintöjä vain kokemusta, jota ei voi saada muutenkuin kokeilemalla. Uskon vakaasti, että vaihtoehtoisten rahatalouksien käyttöönotto olisi nykyajan tärkein innovaatio ihmiskunnalle ja potentiaalisin ratkaisumalli sellaisiin ongelmiin kuten lamat, köyhyys, epäoikeudenmukaisuus, ihmisoikeusloukkaukset, sodat, luonnon ylikuormitus ja luonnonresurssien vääristynyt jakautuminen.

Nyt kun poistut tämän blogin ääreltä, niin käyppä kurkkaamassa astiakaappiin tai työkalupakkiin. Jos asut “normaali” taloudessa, niin sinulla ei ole astiakaapissa pelkästään 50 haarukkaa, eikä mitään muuta. Eikä sinulla ole myöskään työkalupakissa pelkästään 50 vatupassia, eikä mitään muuta. Miksi sinulla pitäisi olla kukkarossa 50 samanlaista rahaa eikä ollenkaan muunlaisia rahoja? Kaikenlisäksi joku keskuspankki on päättänyt, että sinulla on haarukoita ja vatupasseja, vaikka haluaisit, että sinulla olisi myös juomalaseja ja vasaroita. Rahataloudessa tulee olla useita erilaisia rahoja ja sinun pitää saada itse päättää minkälaisia rahoja haluat käyttää.

Onneksi asian äärellä on muitakin ja onneksi myös huomattavasti sanavalmiimpia. Vasta tänään löysin itse Douglas Rushkoffin. Hän on hyvin suorapuheinen ja hänellä on painavaa asiaa murroksesta, johon ihmiskunta on tulossa juuri nyt. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan, sen perusteella mitä tähän kirjoitukseen upotetuista videoista katsoin. Hänen sanomisistaan ymmärsin esim. että Obaman päämäärä on tosiasiassa (tai ainakin toivon että olisi) aloittaa perinteisen edustuksellisen vallan alasajo. Obaman viesti “me pystymme” tavoittelee lopulta hallinnon ja lainsäädännön muokkaamista aikakauteen, jossa valta on “meillä” eikä valtiolla. Tätä ei tietysti voi suoraan sanoa konservatiivisille amerikkalaisille, joilla menisi heti pasmat sekaisin. Rushkoff kertoilee kutkuttavasti myös miten korporatismi keksittiin jo keskiajalla ja miten ihmisten mieliin syöpynyt mielikuva yhdestä ainoasta rahasta on aristokraattien itsekkyyden tuhoisaa perintöä. Kannattaa huomata, miten vakuuttunut Rushkoff on siitä, että nyt eletään hyvin mielenkiintoista aikaa. Hän välttää hehkuttamasta, että kaikki muuttuu, koska hän tietää, että muutokseen ei tarvita kovaäänistä aktivismia. Nykyinen systeemi on rakentunut “tyhjän” päälle ja nurinkurisessa tilanteessa aivan kuin tuotantofirma, joka on ulkoistanut kaiken ja yrittää tulla läpinäkyvämmäksi. Jos ikkunasta näkyy sisälle niin pitäisi olla jotain oikeasti arvokasta näytettävää, ei saa näkyä tyhjyyttä eikä mätää (ks. esim. Kevan ikkunoista sisään).

Tiedemies on kirjoitellut kesän aikana aivan loistavia IPR-kriittisiä blogahduksia (eka, toka, kolmas, neljäs, viides, kuudes). Suosittelen ehdottomasti ja kannattaa katsoa myös kommentit (osa eksyy aiheesta, mutta osa on ihan asiaa). Noiden kirjoitusten pohjalta olen varmistunut, että ainoa vaihtoehto kehittää ihmisten yhteistoimintaa on muokata rahan olemusta talouden muodostajana. Raha ja immateriaalioikeudet ovat niin syvällisesti toisiinsa sidottuja, että pelkästään toiseen iskemällä niitä ei voi hetkauttaa. Jos yrität sormeilla immateriaalioikeuksia toimivampaan suuntaa, niin rahan valta (immateriaalioikeuksiin perustava bisnes) iskee valtaisalla suojelevalla voimalla sormeilijat maahan. Mutta, jos rahan valtaan onnistutaan vaikuttamaan sormeilemalla rahan luonnetta, niin silloin rahan valta on voimaton taistelemaan vastaan.

Rahan voima perustuu sen virtaukseen, vähän niin kuin joen voima perustuu veden virtaukseen. Virtauksen “rakennetta” ei voi muuttaa “keinotekoisesti”, virtauksen suuntaa voi muuttaa, mutta virtauksen luonne muodostuu aina lopulta virtaavan elementin ja vaikuttavien (luonnon)voimien suhteesta. Kaikki rahan virtaukseen kohdistuvat säätelevät toimet ovat tehottomia verrattuna vaihtoehtoihin, jotka olisi saavutettavissa rahan luonnetta muuttamalla. Tekijänoikeus, patentit ja muut immateriaalioikeudet ovat kaikki rakennettu nojaamaan rahan nykyiseen rakenteeseen, jos raha muuntuu toisenlaiseksi, niin immateriaalioikeudet jäävät ilman tukea ja niiden on pakko muuntua rahan perässä. Jos immateriaalioikeudet eivät tyydytä ja haluat tehdä asialle jotain, niin suuntaa katseesi rahaan ja muihin arvonvälitysartefakteihin, ratkaisu on siellä.

Tuomas Nevanlinna kirjoittaa kolumnissaan “…Perustulo tai muut radikaalit sosiaalipoliittiset uudistukset ovat vaihtoehtoja. Patentti- ja tekijänoikeuslakien syvällekäyvä uudistaminen on vaihtoehto. …” Minusta ainoa radikaalisuudessaan riittävä (aidosti vasemmiston pelastava) sosiaalipoliittinen uudistus vasemmistolle on sosiaalinen vastineen tai vastaavan avoimen arvonvälitysmekanismin laajamittainen käyttöönotto. Tällä ratkaisulla patentti- ja tekijänoikeuslait uudistuisivat samalla ilman niihin kohdennettuja erityisratkaisuja.

Sitten niihin luvattuihin sosiaalisen vastineen max. 100 merkin kuvauksiin:

I: Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta. (julkaistu jo aiemmin)

II: Se on hyväksyntä tai paheksunta, siitä mitä teit tai tulet tekemään.

III: Sitä et voi säästää, lainata tai sijoittaa. Vain antaa tai ottaa vastaan.

IV: Se syntyy sinusta ja sinulta, ei tule muualta eikä ehtojen kanssa.

V: Sen matka alkaa sinusta ja päättyy toisiin. Se matkaa jättäen jäljen.

Näen svastineen merkittävimmiksi ominaisuuksi (sekalaisessa järjestyksessä) seuraavia:

1. Svastineen käyttö ei edellytä käyttöä koskevia sääntöjä.
2. Svastine on virtuaalinen. Svastineella itsellään ei ole fyysistä ilmentymää, eikä sitä ole sidottu fyysiseen materiaaliin.
3. Svastine ei ole vaihdannan väline siinä mielessä kuin raha on. Svastine ei toimi tehokkaasti välittömänä maksuvälineenä.
4. Svastine on julkinen. Julkisuus tarkoittaa tässä sitä, että tieto svastineesta pyritään saamaan mahdollisimman monen henkilön tietoisuuteen.
5. Svastineen luoja voi olla kuka tahansa.
6. Svastineen luonti tarkoittaa svastineen kirjaamista julkiseksi.
7. Svastineen luonti ei ole rajoitettua.
8. Svastineen arvottaminen, luominen tai käyttö ei ole luvanvaraista.
9. Svastineet ovat uniikkeja. Jokainen svastine on tunnistettavissa itsenäisenä ja muista svastineista erottuvana, jos se on ylipäätään tunnistettavissa.
10. Svastineen arvo on subjektiivinen.
11. Svastineen arvo on suhteellinen.
12. Svastine voi tuhoutua. Jos tieto svastineesta poistuu ja svastineen olemassaoloa ei tunnusteta, niin svastine on tuhoutunut.
13. Svastineen voi väärentää. Jos svastine luodaan jonkun toisen nimissä, niin silloin svastine on väärennetty.
14. Svastineella on antaja.
15. Svastineen antaja ei voi muuttua.
16. Svastineen antajan identiteetti ei tarvitse olla julkinen. Nimimerkit voivat luoda svastineita.
17. Svastineella on saaja
18. Svastineen saaja ei voi muuttua.
19. Svastineella ei ole omistajaa. Svastine ei ole kenenkään omistuksessa eikä se ole kenenkään “hallussa” niinkuin raha.
20. Svastine on parempi, jos sillä on positiivinen tai negatiivinen laskennallinen mitta

Listasin tarkoituksella pelkästään svastineen ominaisuuksia enkä sosiaalisen vastinetalouden piirteitä, koska ne ovat monimutkaisempia. Vastinetaloutta pohdin kyllä parhaani mukaan seuraavissa kirjoituksissa. Svastineesta on hyvin vaikea saada “otetta”, koska se ei lähtökohtaisesti “ole jotain”, vaan se on sitä mitä siitä yhdessä tehdään. Svastineen olemus tarkentuu vasta, kun sitä käytetään. Sinä voit luoda svastinetta niin paljon kuin kykenet ja voit ottaa sitä vastaan niin paljon kuin sitä sinulle annetaan. Svastine on olemassa vasta, kun sen olemassaolosta tiedetään. Svastineella ei ole itsessään arvoa, jos sille ei ole annettu arvoa muiden taholta. Se on siis oman arvostuksen dokumentointia muille, jotta muut voivat arvostaa arvonantoasi. Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta.

Valaiseva löytö wikipedian artikkelissa oli kohta: “Teorian kannalta keskeinen ongelma on, että toimijat eivät paljasta preferenssejään vapaamatkustajan ongelman tilanteessa.” Preferensseistä löytyy mielenkiintoinen artikkeli Wikipediasta myös, joka kertoo: “Mikrotaloustieteessä preferensseillä kuvataan teknisesti ihmisten mieltymyksiä eri vaihtoehtojen suhteen”. Kääntäen vapaamatkustajan ongelma ei siis olisi iso ongelma tai ongelma ollenkaan, jos toimijat ilmaisivat mieltymyksensä. Netissähän tämä tarkoittaisi sitä, että ihmiset tunnustaisivat sen mistä tykkäävät tai eivät tykkää, eivätkä pelkästään rientäisi uudesta tiedosta uuteen tietoon. Arvatkaahan kahdesti mikä tästä minulle tuli mieleen…noh…se on otsikossakin? Sosiaalinen vastineppa hyvinkin.

Olen pitänyt tykkäämisen ja tykkäämättömyyden ilmoittamisen vähäisyyttä netin keskeisenä ongelmana yhteisöllisyyden ja yhteistoiminnan kehittymisessä ennenkin. Valtaosassa webin palveluissa ja toimintaympäristöissä ei ole tukea mieltymyksen helppoon ilmaisuun. Web-sivuille astutaan yleensä yksin, siellä ei ole jälkiä ketä siellä on käynyt aiemmin ja mitä he ovat ajatelleet sivuista. Tyypillisillä sivuilla ei näy myöskään ketä on paikalla juuri nyt. Analogiana voisi ajatella, että mitä eroa on olla yleisössä näytelmän varsinaisessa näytöksessä tai yksin seuraamassa näytelmän kenraaliharjoituksia. Kun näytelmää seurataan muun yleisön kanssa niin tunteet, reaktiot, ajatukset välittyvät yleisön keskuudessa. Jos taas seuraat yksin kenraaliharjoituksia, niin ei ole ketään kenen kanssa yhdessä kohdata seurattava uusi asia. Webissä olet pääsääntöisesti se yksin esitystä seuraava, tuhannet muut silmät ja korvat voivat olla suunnattuna samaan asiaan kuin sinulla, mutta et voi olla niistä tietoinen. Tämä ongelma on webin arkkitehtuurissa, sitä ei ole vain suunniteltu yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tottakai tänä päivänä on lukemattomia web2.0:n hengen mukaisia mm. kommentointi-, keskustelu-, mielipideominaisuuksia, joilla voidaan ilmaista ajatuksia, jotka kohdistuvat johonkin tiettyyn asiaan. Vapaamatkustaja ongelman kannalta nämä modernit yhteisöllisen webin ominaisuudet ovat vaan liian tehottomia. Jos blogikirjoitus on saanut 30 kpl 50 sanan mittaista kommenttia, niin aika työlästä siitä on laskea kommentoijien mieltymyksiä. Jos se onnistuisikin, niin mites sitten se valtaosa käyttäjistä, joka ei kommentteja ole jättänyt.

Sosiaalinen vastine -malli sopii minusta tähän mieltymysten esittämiseen webissä todella hyvin. Se voi olla erittäin nopeasti sekä helposti annettava ja mieltymyksen tehokkaasti esiintuova. Sosiaalinen vastine ei auta tunteiden tai ajatusten rikkaaseen esittämiseen, mutta taloustieteellisesti ajateltuna se olisi aivan uudenlainen työkalu preferenssien ilmentämiseen ja sitä kautta mahdollinen ratkaisu vapaamatkustajan ongelmassa.

Virtuaalivaluutta on tähän asti ollut kaikissa kohtaamissani tapauksissa virtuaaliympäristön ylläpitäjän “omistama”. Virtuaaliraha on siis kytketty vain tiettyyn virtuaaliympäristöön ja sillä on ainoastaan merkitystä sen oman virtuaaliympäristön sisällä. Jos virtuaaliympäristö lakkaa olemasta niin häviää rahakin tai jos virtuaaliympäristö muuttaa luonnettaa niin rahakin muuttaa luonnettaan. Virtuaalivaluutta on myös ollut yksityisen tahon (yleensä kaupallinen yritys) omistama eli he ovat voineet kontrolloida rahaa virtuaaliympäristön kontrolloinnin kautta ja usein myös suoraan manipuloimalla virtuaalivaluutan suhdetta oikeaan rahaan.

On helppo ymmärtää, että tällaisella virtuaalivaluutan ylläpitäjällä on ratkaiseva merkitys valuutan merkitykseen. Ei oikea rahakaan kovin “oikeata” olisi jos sitä tarjoaisi vaikkapa joku suuryritys tai kunta. Olen nyt viime aikoina työstänyt “sosiaalinen vastine”-  ja “sosiaalinen vastinetalous”-käsitteitä (ks. edelliset kirjoitukset). Näissä hypoteettisissa malleissa virtuaalivaluutta ovat svastineet (sosiaalinen vastine -> lyhyemmin svastine) joita ihmiset käyttävät yhteistoiminnassaan. Poikkeuksellista näissä svastineissa on se, että ne eivät ole minkään tietyn tahon omistamia. Niillä ei ole “omaa” virtuaaliympäristöä, eikä niitä voi manipuloida tai kontrolloida mikään yksittäinen taho. Ne ovat tavallaan kaikkien yhteisesti omistamia, mikä antaa niille potentiaalin tulla merkittäväksi kaikenlaisessa ihmisten toiminnassa. Webissä on nyt aivan viimeaikoina tullut sosiaalisen median alueella uusia virtuaalivaluuttoja. Nämä eriytyvät selkeästi pelimaailmojen ja virtuaalimaailmojen virtuaalivaluutoista siinä, että ne liittyvät lähemmin ihmisten “aitoon” toimintaan “oikeassa” elmässä eikä avatarien virtuaaliseen toimintaan virtuaaliympäristöissä. Katsastan seuraavaksi muutamia virtuaalivaluuttoja tai sosiaalisen median arvonvälityssovelluksia, mitä olen itse löytänyt.

Twollar: Twitterin suosion vanavedessä noussut sovellus, jonka idea on hyväntekeväisyyden edistäminen.

• Valuutta: virtuaalinen twollar
• Huomattavaa: Raha suuntautuu lopulta aina hyväntekeväisyyteen, twollareita ei voi vaihtaa rahaksi. Vain hyväntekeväisyystahot voivat myydä twollareita oikeaa rahaa vastaan.
• Käyttö: Kaikki saa alkuun 50 ja sitä voi jakaa hyvin yksinkertaisesti tweeteillä (testasin eilen lähettämällä Juhana2:lle yhden ja perille oli mennyt). Ei transaktiokuluja.
• Merkitys: Koska arvo voi päätyä lopulta vain hyväntekeväisyyteen, niin ei tule muodostumaan suosituksi arvon välittäjäksi sosiaalisen median toimijoiden välille.

TipJoy: tippaussovellus twitteröijille ja netin käyttäjille.

• Valuutta: oikea raha
• Käyttö: Ladattava oikeaa rahaa tipjoy-tilille, jonka jälkeen voi jakaa sitä helposti twitteröijille ja nettisivujen ylläpitäjille (jotka ovat laittaneet tipjoy-widgetin sivuilleen). En testannut vielä käytännössä. Transaktiokulut 3%, kun kotiuttaa saatuja tuloja (jos oikein ymmärsin).
• Merkitys: klassinen mikromaksusysteemi, saatta yleistyäkin jonkun verran, mutta transaktiokulut rajoittavat käyttöä.

Kachingle: Kuukausimaksullinen tippaussovellus (kirjoitin helmikuussa jo tästä)

• Valuutta: oikea raha
• Huomattavaa: Ei avattu vielä muille kuin pilottikäyttäjille. Voi verrata Yle:n mediamaksuun, mutta tämä ei ole pakollinen ja kohdistuu käyttäjän haluamalla tavalla.
• Käyttö: Kachingle tilittää käyttäjän web-sivuhistorian ja toiveiden mukaisesti ansioituneille sivuille tipin, joka on kuukausittainen vakiosumma. Transaktiokuluista en löytänyt tietoa.
• Merkitys: web-sivuhistorian mukainen arvon erittely automaattisesti voi olla vaikeaa. Voi olla ehkä hieman monimutkainen, kun hypen alussa simppelimmät pääsevät aina helpommin framille

Contenture: Kuukausimaksullinen tippaus- ja “voitelu”sovellus

• Valuutta: oikea raha
• Huomattavaa: Väittää omaavansa mullistavan tekniikan mikromaksujen sujuvoittamiseen. Voi myös käyttää tippauksen lisäksi “voiteluun” eli poistamaan sivuilta mainoksia.
• Käyttö: Kuukausittainen summa tilitetään vieraiduille sivuille automaattisesti. Transaktiokulut 20%!
• Merkitys: Voi olla teknisesti toimivampi kuin kachingle, mutta transaktiokulut ovat valtavat, joten epäilen tämänkin suosiota.

Znak-it: Pääsymaksusovellus

• Valuutta: virtuaalinen znak
• Huomattavaa: ei jälkeenpäin tippausta vaan etukäteismaksu, jotta pääsee sisältöön käsiksi. Znak:eja voi ostaa suoraan oikealla rahalla
• Käyttö: sivuille asennetaa znak-it-järjestelmä, joka antaa pääsyn eriteltyihin sisältöihin znak-maksuja vastaan. En löytänyt tietoa transaktiokuluista.
• Merkitys: systeemi näyttää esittelyn perusteella aika vaivalloiselta, voi olla, että menee liiaksi sisällöntarjoaja – sisällönkäyttäjä -väliseksi rahan liikutteluksi, joka tarkoittaa yksipuolista znakien käyttöä ja sitä myötä vähäistä käyttöä.

Monet näistä sovelluksista kaatuvat turhanpäiväiseen kolikoiden pyörittämiseen, jota Clay Shirky kuvaa termillä “nickel and dimed”. Tälläisessa toiminnassa on se vika, että valuutan ylläpitäjä haluaa vain ja ainostaan supistaa netin käyttäjien toiminnan välittömäksi sisällön tarjoajien ja sisällön käyttäjien rahanvaihdoksi. Tällöin virtuaalivaluutoilla on vain pinnallinen hämäävä tarkoitus, ne toimivat kuin raha ja ovat sisällöntarjoajan kontrollissa, vaikka niillä olisi kuinka pieni arvo tai erikoinen nimi hyvänsä.

Näen kuitenkin, että webissä ollaan parina viime vuotena menty iso harppaus kohti webin käyttäjien omaa virtuaalivaluuttaa, jonka luonnetta ja käyttäytymistä eivät kaupalliset yritykset sanele. Valtavan määrän käyttäjiä tavoittavissa yhteisöpalveluissa, kuten facebook (facebookin rahasta täällä aiemmin ja uutinen)  ja hi5 on jo käytössä omat sisäiset valuutat, jotka toimivat palvelun omissa kaupallisissa tarkoituksissa (hi5:sta en tarkemmin tunne, mutta näin uskoisin asian olevan). Nämä isot yhteisöpalvelut tutustuttavat netin käyttäjät virtuaalivaluuttoihin, jonka jälkeen on pienempi kynnys alkaa käyttämään erikoisempia ja ei niin perinteistä rahaa muistuttavia virtuaalivaluuttoja.

Jos tätä lukee startupia suunnittelevat tai sosiaalisen median sovellustuotannon alalla toimivat henkilöt, niin suosittelen mitä jyrkimmin lähteä miettimään miten voisi toimia virtuaalivaluutta, jota ei kontrolloisi mikään yksittäinen taho. Näkisin, että sellainen olisi helppoa toteuttaa esim. twitterin päälle (twollarin tyyliin) ja sen suosio voisi olla aivan valtava. Kerron lisää, joten kysykää (tai kerron kyllä muutenkin seuraavissa kirjoituksissa).

Kertoilen kolmesta kuvitellusta tyypistä, joilla on eri roolit ja siitä miten he käyttäytyvät arvonannon webissä. Yritän saada esille miten arvon osoittaminen ja sosiaalinen vastine rakentavat aiemmasta poikkeavaa toimintaa ja luovat uudenlaista yhteistoimintaa. Kaikki näiden tyyppien toiminnan luomat hyödykkeet ovat ei-kilpailevia (non rival) eli niistä voi hyötyä rajaton määrä ihmisiä (teoriassa).

Kaikki muutokset vallitsevaan yhteiskunnan tilaan, mitä seuraavassa esitän, perustuvat internetin monipuolisempaan hyödyntämiseen. Toisin sanoen internetiä (tai muita verkkoja) käytetään yhä monipuolisemmin ihmisten sosiaalisessa toiminnassa. Tätä uutta webin aikakautta olen kutsunut “arvonannon web”-termillä (ks. edelliset kirjoitukset arvonannon web -kategoriasta), koska keskeisin muutos liittyy webin käyttäjien julkiseen arvon antamiseen ja ilmaisemiseen.

Roolit:
Julkkis on henkilö johon kohdistuu huomiota ilman alituista huomiotaherättävää toimintaa. Huomio ja sen kohdistuminen ovat tärkeitä osatekijöitä sosiaalisessa vastinetaloudessa. Ihminen kykenee antamaan huomiota vain rajallisen määrän, joten se on tavallaan kilpailua aiheuttava luonnonvara sosiaalisessa vastinetaloudessa. Ihmiset kaipaavat yhteisöönsä Julkkiksia näyttämään esimerkkiä siitä miten elämäää eletään (myös tekemään inhimillisiä virheitä muiden puolesta) ja toisaalta myös toimimaan samaistumisen kohteena. Voidaan myös ajatella, että lähes jokainen meistä on jonkun julkkis (lapsen vanhempi on lapsen Julkkis jne.)

Tuottaja on henkilö joka tuottaa immateriaalisia kulttuurihyödykkeitä (tekstiä, ääntä, kuvaa yms.). Tuottaja voi toimia vain omaksi ilokseen tai sitten korvausta vastaan (yleensä tiedostomaton sekoitus näitä). Jokainen ihminen tuottaa immateriaalisia kulttuurihyödykkeitä elämänsä aikana, mutta yleensä niitä ei julkisteta.

Aktivisti on henkilö, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan, mutta hänellä ei ole muodollista valtaa toteuttaa tai mahdollisuuksia ehdottaa haluamiansa muutoksia. Jokainen meistä on vähintään “sammutettu” aktivisti eli henkilö jolla ei ole mielekkäitä ja tyydyttäviä väyliä tai välineitä vaikuttamiseen.

Tähän asti:
Julkkikset ovat syntyneet erilaisten medioiden kautta (kerrotut tarinat, lehdet, tv jne.). Julkkikset ovat usein varakkaita, koska he ovat arvokkaita huomionvetäjiä kaupallisille toimijoille.

Tuottajien ja heidän tuottamiensa hyödykkeiden kuluttajien välinen suhde on tyypillisesti perustunut rahaan. Kuluttajat ovat erilaisin käytäntein maksaneet fyysisien tallenteiden muodossa saamistaan hyödykkeistä.

Aktivistit ovat pyrkineet kiinnittämään huomiota epäkohtiin mahdollisimman huomiotaherättävällä toiminnallaan tai pyrkineet suoralla toiminnalla (joskus laiton tai epäsovinnainen) saamaan aikaan muutoksen.

Muutos tulossa:
Julkkisten keräämä huomio tulee aiempaa läpinäkyvämmäksi ja mitattavammaksi. Tästä seuraa se, että julkkiksiin huomiota kohdentavat voivat paremmin hallinnoida antamaansa huomiota. Tämä liittyy oleellisesti muutokseen, jossa mainostajat eivät pyri väkisin saamaan huomiota vaan mainostajat ja kuluttajat (huomionosoittajat) käyvät kauppaa huomion osoittamisesta.

Tuottajien ja kuluttajien suhde ei perustu ensisijaisesti rahaan vaan sosiaaliseen vastinetalouteen.

Aktivisteille avautuu uusia väyliä päästä osallistumaan päätöksentekoon, koska he saavat sosiaalisten vastineiden avulla huomion kohdennettua paremmin sekä myös pääsevät konsensukseen samanmielisten kanssa tehokkaammin.

Esimerkki:
Julkkis menee kahvilaan (nimeltä x) ja ostaa capuccinon. Hän kirjoittaa julkisen tilaviestin, jossa hän kertoo, että hänellä on ollut tänään hyvä päivä ja aikoo seuraavaksi käydä urheilemassa käyttäen lenkkarivalmistajan y lenkkareita. Kymmenentuhatta julkkiksen toimia seuraavaa lukee viestin ja kaksisataa kirjoittaa kommentteja tai muuten asiayhteyteen liittyviä julkisia viestejä. Tuhat julkkiksen tilaviestin lukijaa lähettävät positiivisen sosiaalisen vastineen julkkikselle siitä hyvästä, että hän kertoi omasta olemisestaan. Julkkis on tehnyt sopimuksen x:n ja y: kanssa, että he maksavat hänelle sosiaalisten vastineiden lukumäärän mukaan palkkion. Hänelle luovutetaan myöhemmin valtion taholta palkinto siitä hyvästä, että on edistänyt kansalaisten tietämystä liikunnan merkityksestä terveyden ylläpidossa. Palkinnon saajat perustuvat pääasiassa kerättyjen sosiaalisten vastineiden määrään.

Tuottaja tekee suomenkielistä musiikkia ja luovuttaa sen vapaaseen ei-kaupalliseen käyttöön. Musiikin kuuntelijat lähettävät Tuottajalle sosiaalisia vastineita. Tuottaja hakee taiteilija-apurahaa, joita myönnetään suorassa suhteessa kerättyihin sosiaalisiin vastineisiin. Kaikessa musiikin julkisessa soitossa (radiot, julkiset tilat, tapahtumat) käytetään hyväksi sosiaalista vastinetaloutta, jonka avulla tiedetään, mitä musiikin kuuntelijat arvostavat.

Aktivisti on suunnitellut kahlitsevansa itsensä puuhun vastustaakseen metsänhakkuuta. Hän julkaisee suunnitelmansa ja pyytää osoittamaan arvoa sille. Suunnitelmaa vastustaa (antaa negatiivisen arvon) 150 henkilöä ja kannattaa (antaa positiivisen arvon) 400 henkilöä, joten hän päättää toteuttaa suunnitelman. Kun hän on toteuttanut suunnitelmansa osa positiivisen sosiaalisen vastineen antajista lähettää hänelle rahaa korvaukseksi aiheutuneista kuluista (likaantuneet vaatteet ja yhden päivän ruoat).

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden ydinkohde:
Julkkiksilla: teot ja kokemukset
Tuottajilla: kulttuurihyödyke
Aktivistilla: muutoksen tavoite tai elämänarvo

Sosiaalisen vastineen merkitys:
Julkkiksille kohdistuva: myötäelämisen/samanmielisyyden näyttäminen
Tuottajalle kohdistuva: hyvitys kulttuurihyödykkeen tuottamisesta
Aktivistille kohdistuva: tavoitteen/asian kannattaminen (ts. vaikuttamisteko)

Vastineen linkittyminen rahaan:
Julkkis: huomiota haluavat (mainostajat, lobbarit)
Tuottaja: Tuottajia tukevat tahot rahoittavat tuottajaa suhteessa kerättyihin sosiaalisiin vastineisiin tai suora rahallinen vastine
Aktivisti: Yhteiskunnallista vaikuttamista tukevat tahot rahoittavat aktivistia suhteessa sosiaalisiin vastineisiin tai suora rahallinen vastine

Aikoinaan oli pelkkä web (kutsutaan nykyään web 1.0:ksi), kun ei vielä tiedetty, että webiin viitatessa täytyy käyttää täsmentävää liitettä jälkeen tai eteen lisättynä. Sitten tuli web 2.0 ja sosiaalinen media, joista ensimmäinen kuvaa välinettä ja jälkimmäinen ihmisten toimintaa. Webiä alettiin oikeasti käyttää oikeisiin asioihin (muuhun kuin tiedonhakuun). Kun keksittiin web 2.0, niin alettiin jo hihkumaan web 3.0:aa, jonka on useimmiten väitetty olevan semanttinen web eli merkityksellinen web. Minä olen nyt hyvin hyvin varma, että seuraava webin ja sen käyttötavan versio on arvonannon web (credit web englanniksi). Voihan sille yleistyä joku muukin nimitys, mutta jotenkin se kuitenkin tulee liittymään sosiaaliseen arvostukseen, jota ilmennetään krediittien tai joidenkin muiden digitaalisten keinotekoisten arvon ilmentäjien kautta. Semanttinen web tulee myös aikoinaan, mutta sitä ennen webin kehitystä ehditään viedä pari askelta jonkun muuan asian ollessa huomionkohteena.

Arvonannon web tarkoittaa sitä, että webin palvelut ja käyttötavat yleistyvät voimakkaasti tukemaan tiedon ja toiminnan arvottamista rahatalouteen liitettyjen krediittien avulla. Webin käyttäjälle tulee rutiininomaiseksi osoittaa antamansa arvostus tietoa tai webin käyttäjän toimintaa kohtaan. Tieto voi olla mitä tahansa ja toiminta voi olla myös mitä tahansa, jo tapahtunutta tai vasta suunnitteilla olevaa. Arvon näyttämisen välineeksi muodostuvat krediitit tai vastineet, joiden tehtävänä on ekspikoida annettu arvostus. Krediittien tai vastineiden laajamittaisen käytön myötä muodostuu ensiksi yksittäisiä talouksia omine sääntöineen sekä käytäntöineen ja myöhemmin yksi globaali krediitti- tai vastinetalous, jossa vallitsee kaikille yhtäläiset käytännöt. Rahatalous tulee olemaan kytköksissä vastinetalouteen ja tämä kytkös tulee olemaan luultavasti alkuun voimakkaassa myllerryksessä. Arvonannon web mahdollistaa uudenlaisen aiempaa tehokkaamman ja vaikuttavamman tavan toimia yhdessä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti.

Ensimmäinen kohtaamani selkeä merkki tällaisesta arvonannon webistä (tähän viittasin ensimmäisellä rivillä) oli kokeilu Facebookin statuspäivityksien arvon osoittamisesta (via Tanja Aitamurto). Facebookin kokeilussa kuvio menee niin, että käyttäjä voi ostaa facebookilta krediittejä osoittaakseen arvoa kaverin statuspäivitykselle, linkeille tai vastaaville. Krediitit siirtyvät arvon osoittamisen myötä ja niitä voidaan jakaa eteenpäin tai käyttää virtuaalitavara-kaupassa. Äkkiseltäänhän tämä krediittivaihto tuntuu ihan typerälle touhulle. Ostaa oikealla rahalla leikkirahaa, jota voi jakaa kavereille. Että siis mitenkä, saatat kysyä, mutta pyydän pysähtymään miettimään tätä. Jos tämä krediittikaupan perusteet luodaan väärin, niin se menee ihan leikkimiseksi, mutta jos perusteet ovat kohdillaan niin minä olen varma, että tämä on webin puhutuin ilmiö vuosikymmenen vaihteessa ja jopa merkittävin yhteiskunnallinen ja sosiaalinen innovaatio 2010-luvulla.

Palaan tuohon facebookin krediitti-tapaukseen, siinä on muutama asia oikein ja muutama väärin.

Oikein:

• krediittejä voidaan kohdistaa erilaisiin asioihin (statuspäivitykseen, linkkeihin ja nähtävästi moneen muuhunkin). Optimaalista olisi se, että käyttäjä voisi itse muodostaa kohdistimen, jolla osoittaa arvoa, eikä niin että palveluntarjoaja rajoittaisi mahdollisuuksia kohdistamiseen.
• krediittien arvo on kytketty rahaan. Tämä tarvitaan välttämättä.

väärin:

• raha voi kulkea vain palveluntarjoajalle. Tämän ymmärtää kaupallisen toimijan pilottiluontoisen tapauksen ollessa kyseessä, mutta tämä estää aidon avoimen krediittitalouden syntymisen. Tämä johtaa siihen, että kyseessä on lähinnä vain palveluntarjoajan ja käyttäjän välisestä kaupankäynnistä.
• krediittien arvolla on lukittu suhde rahan arvoon. Tämä johtaa siihen, että krediitit käyttäytyvät kuin raha, mikä ei ole tarkoitus.
• Krediittejä pitää omistaa ennenkuin niitä voi käyttää. Tästä seuraa mm. se, että käyttäjällä pitää olla varaa arvostaa, mikä estää aidon sosiaalisen vastinetalouden synnyn. Vastinetalouden perustavia ideoita on se, että kuka tahansa voi osoittaa arvoa halutessaan.

Puuttuu:

• Mainostajat eivät ole kuviossa mukana. Vastinetalouden kasvattamisessa merkittävässä osassa tulevat olemaan mainostajat eli ne tahot jotka haluavat huomiota. Heille ei ole tässä tapauksessa mielekästä roolia.

Uskon, että moni lukija odottaa edelleen, että väännettäisiin rautalangasta, että mikä tässä arvon osoittamisessa voisi olla niin mullistavaa. Minä en osaa sitä edelleenkään hyvin sanoin kuvata, mutta heitän yhdenlaisen tiivistyksen. Tulen tämän asian ympärillä pörräämään vielä kauan ja uskon, että muiltakin suunnilta tähän herätään myös.

Otetaan pari asiaa, jotka ovat arvonannon webin ytimessä, mutta eivät pääse nyky-yhteiskunnassa vapaasti vaikuttamaan.

• Ihminen voi ja haluaa antaa arvon kaikelle minkä kokee ymmärtävänsä. Pienille ja isoille asioille. Joku ei tykkää siitä, että lähikaupassa ei ole tiettyä jäätelömerkkiä myynnissä ja toinen ei tykkää siitä, että Yhdysvallat on tehnyt liian vähän ympäristön hyväksi. Ihmisen onnellisuus on riippuvainen siitä, miten hän kokee, että mielipiteitään eli arvon osoittamistaan kuunnellaan. Jos ihminen kokee, että hänen tykkäämiset ja tykkäämättömyydet huomioidaan niin hän on onnellisempi.

• Ihmisten sosiaalinen toiminta perustuu omien arvojen ja muiden arvojen väliseen vuorovaikutukseen, joka vaatii arvojen ilmentämisen.
• Yhteiset päätökset tulisi tehdä ihmisten arvojen mukaisesti. Mitä paremmin yhteiskunnalliset päätökset ja valinnat osuvat ihmisten arvoihin, niin sitä paremmin yhteiskunta toimii.

Mikään näistä asioista ei toteudu hyvin nykywebissä. Ihminen ei pysty tehokkaasti osoittamaan sitä mitä hän arvostaa. Ihminen ei pysty tehokkaasti toimimaan sosiaalisesti, koska ei ole tehokkaita tapoja ilmentää arvostusta. Ihminen ei koe, että yhteisiä päätöksiä tehtäisiin hänen arvonsa huomioiden. Kaikkiin näihin asioita pystytään kehittämään merkittävästi viemällä webiä edellä kuvattuun arvonannon webin suuntaan. Mitään erityistä teknistä kehitystä ei tarvita, niinkuin ei tarvittu sosiaalista mediaakaan varten. Missään nimessä ei ole kyse ei ole teknisistä asioista vaan ennenkaikken ihmisten välisen toiminnan, päätöksenteon ja rahan merkityksen muuttumisesta. Ilmiön laajuus on aivan valtava, siitä ei jää paitsi juuri kukaan. Listausta keiden kannattaa olla ainakin hereillä arvonannon webin tullessa:

• Mainostaminen. Mainostajat siirtyvät maksamaan huomioiduksi tulemisesta eli kuluttajat huomioivat mainoksia silloin, kun saavat siitä sopivaksi kokemansa vastineen.
• Edustuksellinen vallankäyttö. Kansalaiset eivät sitoudu edustajiin äänestämällä vaan edustajat toimivat kansalaisten arvojen välittäjinä.
• Kaupallinen toiminta. Kansalaiset osallistuvat suoraan yritysten toimintaan osoittamalla arvostustaan, jota yritykset toiminnallaan mukailevat.
• Päätöksenteko. Päätöksiä tehdään kansalaisten osoittamien arvojen perusteella ilman stabiileja päätöksenteko-organisaatioita.
• Immateriaalinen hyödyke. Immateriaalinen hyödykkeet vapautuvat kaikkien saataville ja tekijöitä palkitaan vastinetalouden kautta eikä rahallisesti.
• Kuluttaminen. Yhteisölliset arvon osoittamiset kontrolloivat kuluttamisen muotoja, eikä markkinatalous.

Ihan ensimmäisenä kannattaa olla hereillä sosiaalisen webin kehittäjäyritysten. Tässä olisi ihan varma sauma palvelulle, jonka avulla webin käyttäjät pääsevät osoittamaan arvostustaan. Facebookin kokeilussa on monta asiaa pielessä, mutta tuo kokeilu osoittaa, että ihan hirmu kaukana ei enää olla. Nyt olisi ehkäpä noin vuosi aikaa tulla markkinoille tällaisella palvelulla, jos meinaa ehtiä ennenkuin isot pelurit (facebook, google) ovat saaneet arvon osoittamisen lisättyä omiin palveluihinsa riittävän toimivasti, jolloin pienemmiltä yrittäjiltä vaaditaan jo ihmeellisyyksiä käyttäjämassojen keräämiseksi. Jos joku tarvitsee konsultointia tähän liittyen, niin saa ottaa yhteyttä.