Yksi keskeinen asia tietoviikon jutussa ja lähes kaikessa rahatalouden muutoksen pohdinnassa tulee kerta kerran jälkeen vastaan. Vaihtoehtoisia rahoja tai mitä tahansa perinteisestä rahasta poikkeavaa rahamaista välinettä ajatellaan aina sen tutun rahan mielikuvan kautta. Kuvitellaan, että jos se uusi raha ei ole rahaa niin onhan se kuitenkin samoja periaatteita noudattava väline. Tietoviikon toisessa liitännäisessä jutussa tohtori Ilkka Kieman kommenteista paistaa selvästi läpi, että ennakointi avoimen rahan noususta tehdään sen perusteella, että avoin raha käyttäytyy suurinpiirtein samalla tavalla kuin perinteinen raha:

”Ei tunnu kovin todennäköiseltä, että jokaisella pienelläkin ryhmällä voisi olla oma valuutta.”

Kiema huomauttaa, että rahatalouden kehitys on kulkenut jo pitkään juuri toiseen suuntaan, kohti yhtenäisvaluuttoja.

”Valuutalta halutaan ennen kaikkea luotettavuutta, sitä ettei jokin pieni ryhmä voi keinotella sillä tai muuttaa sen arvoa nopeasti – vaikkapa laskemalla nopeasti paljon rahaa liikkeelle, jolloin seurauksena on hyperinflaatio. Suuntaus yhtenäisvaluuttoihin perustuu juuri tähän”, hän muistuttaa.

Avoin raha on hyvin helppo ottaa vaan yhtenä virtuaalivaluuttana. Tässä tehdään valtava arviointivirhe. Avoimen rahan mahdollinen toimivuus ihmisen yhteistoiminnan välineenä perustuu juuri siihen, että se on aidosti erilainen kuin perinteinen raha. Esimerkiksi avointa rahaa voi luoda kuka tahansa milloin tahansa ja se ei kasva korkoa, eikä sitä voi lainata, eikä sitä lasketa liikkeelle. Muitakin eroja on, mutta jo nämä tekevät siitä merkittävästi erilaisen kuin perinteinen raha.

Olen seurannut pitkään puolueeksi pyrkivän Suomen talousdemokratia ry:n otteita ja heitä vaivaa tämä sama tauti. He näkevät kirkkaasti mikä nykyisessä rahataloudessa on vikana, mutta pyrkivät korjaamaan sitä niin, että perinteinen raha säilyisi suurinpiirtein muuttumattona. Tämä tie ei vie pitkälle. Rahatalous on sellainen kuin se on, sen takia koska se on rakentunut tietynlaisen rahan päälle. Rahatalous on aina sen näköinen kuin rahakin. Perinteistä rahataloutta ei voida merkittävästi muuttaa ilman rahan muuttamista.

Kokeilin tuolloin heinä- ja elokuussa mielessäni erilaisia skenaarioita, miten avoimella rahalla voitaisiin selviytyä erityyppisistä yhteistoiminnan muodoista. Osto/myynti oli helppo, kuten myös palkka. Eläke, sijoittaminen ja perintö onnistuivat myös sekä monet muut. Tällaisest perinteiset konstruktiot eivät pysy samanlaisina, mutta se sama pohjimmainen inhimillinen tarve täyttyy. Näistä pohdiskeluista nousi kaksi mielenkiintoista isoa teemaa: omistaminen ja päätöksenteko. Perinteisellä rahallahan ei tehdä päätöksiä. Siis avoimesti ja virallisesti ei tehdä, mutta käytännössä tehdään. Päätöksentekijöille erityisesti ei saa maksaa hyvien päätöksien tekemisestä, saa kuitenkin olla maksamatta huonojen päätöksien tekemisestä. Liitin pohdintoihin päätöksenteon avoimella rahalla ja se itseasiassa onnistui varsin hyvin. Huomasin, että päätöksenteko ei sovi perinteisen rahan kanssa yhteen, mutta se on jopa luontainen alue avoimen rahan käytössä. Koska avoimen rahan käyttö on suhteita ihmisten välillä ja päätöksenteko on kompromissien löytämistä, joista jää aina jakojäännös (joku saa tahtonsa paremmin toteutumaan kuin toinen), niin avoin raha ja päätöksenteko sopivat ihanteellisesti yhteen.

Omistaminen ja raha ovat aina olleet tiukasti yhteydessä. Ne ovat tavallaan siamilaiset kaksoset, aina sidoksissa toisiinsa, vaikka vähän eriluonteisia. Yritin löytää avoimelle rahalle ja omistamiselle yhteyden, mutta mielekästä sellaista ei löytynyt. Minulle selvisi, että omistamista ei itse asiassa tarvita mihinkään. Jos avoin raha on käytössä niin sen välineelliset ominaisuudet pystyvät välittämään niin korkeatasoista yhteistoimintaa, ettei omistamista tarvita. Amerikan alkuperäisasukkaillahan taisi olla hankaluuksia käsittää Euroopasta tulevien maanomistamiseen liittyviä käytäntöjä. Mitään ihmiselle luontaista tarvetta ei maanomistukseen liity. Pelkästään rahan luonne tekee sen, että kaikelle mahdolliselle niukalle resurssille täytyy olla tietty identifioitu omistaja.

Omistamisen, päätöksenteon ja muiden isojen teemojen kautta tulin aina samoille alkulähteille. Yhteinen on se termi, mikä tuli aina pohjalta vastaan. Maailmassa on ääretön määrä materiaalisia ja immateriaalisia objekteja ja objekteja voidaa luoda lisää pelkästään nimeämällä niitä. Miksi jokaiselle objektille pitäisi olla omistaja? Miksi objektit pitää nimetä ja muuttaa niukoiksi? No, koska raha on niukkaa niin omistuksenkin pitää olla niukkaa, koska omistaminen ja raha ovat erottamattomat siamilaiset kaksoset. Mietin sitten, entä jos kukaan ei omistaisi mitään, jos omistaminen olisi ylipäätään mahdotonta tai koko käsite kuolisi pois. Tämä ratkaisi tilanteen. Ei objektit tai nimeämättömät asiat maailmasta katoa sen takia, jos niitä ei omista kukaan tai mikään. Koska avoin raha on suhteita rahankäyttäjien välillä ja maailman objektien käyttö tai haltijuus on myös suhteita ihmisten välillä, niin kaiken sen mitä omistaminen tekee nyt, voidaan tehdä avoimella rahalla jatkossa. Yhteiseen kannattaa tutustua esim. valmisteilla olevasta Vasemmistofoorumin julkaisusarjan artikkelista Tutkimusparven wikissä.

Jos raha on omistamisen siamilainen kaksonen, niin yhteisen siamilaisen kaksonen on vertainen. Kaikki ne, joilla on yhteistä, ovat vertaisia. Osallistuin pari viikkoa sitten Otavan opiston Työn tulevaisuus -pajaan, jossa pääsin törmäyttämään ajatuksiani yhteistietokunnallisista teemoista (tallenne tietoiskuista). Törmäytykset avasivat omaa mieltäni ja uskoakseni myös muiden mieliä. Sain vinkin aloittaa varsinkin rahaan liittyviä pohdintoja varten ryhmän eDelfoi-yhteisöön. Ehdin perustamaan ryhmän tällä viikolla ja siellä lähti alustukseni pohjalta liikkeelle hienoja keskusteluja. Esim. arvostamani blogiajattelija Ville Venäläinen vastasi kysymykseeni rahanjälkeisestä maailmasta näin:

Rahasta on tullut väline, jolla voi välttää asioista sopimista. Tavallaan ostaa itselleen riippumattomuutta toisista. Se on yksi väline luoda hierarkioita, alistaa tai tulla alistetuksi. Ehkä tämä johtaa toisenlaiseen vuorovaikutussuhteeseen vähän joka asiassa. Rahatalous tekee meidän toisistamme riippuvaiseksi samaan aikaan. Se säätelee meidän kaikkien elämää. Voisko kuitenkin olla että rahaton maailma tekee meidät vielä enemmän toisistamme riipuvaisiksi, kun kaiksesta pitää sopia ja neuvotella?

Villen sanoissa kuvastuu minusta ennenkaikkea rahan ja vertaisuuden mahdoton yhtälö. Miten voimme olla vertaisia ja yhteisten asioiden ympäröimiä, jos raha on ainoa “kieli”, jolla voimme vähemmän tuttujen kanssa kommunikoida? Kommunikointi, viestiminen, sopiminen ja neuvotteleminen ovat ehdottomasti yhteiskunnan tärkeimpiä muodostajia. Chris Kylander vastasi em. foorumilla samaan kysymykseen näin:

On olemassa Parkisonin laki (ei siis p:n tauti) joka sanoo, että yli 67 henkilöä organisaatiossa pyörittää jo itse itseään eli on itseä varten: voidaan helposti ajatella, että paisuttaminen on myös siinä ihan toista luokkaa koska jokainen haara on omansa hallinnoimaan sekä pääasiaa että omia sivuasioitaan. Piiri pieni pyörii ja tästä syntyy kuluttuuri, jota pitää osata seurata.

Tämä kuvaa minustakin rahan luomaa maailmaa todella hyvin. Raha on niukkaa, joten syntyy kilpailua siitä, että kenellä rahaa on. Koska rahasta kilpaillaan ja rahalla saa lähes kaikkea, niin kehittyneimmät organisaatiot syntyvät luonnostaan rahakilpailun ympärille. Tässä on vain se ongelma, että rahasta kilpaileminen tekee ihmiskunnasta taitavan rahan tavoittelijan, mutta itse asia eli hyvinvointi unohtuu. Jos vertaisuus ja valta osuvat mielenkiinnon alueelle niin suosittelen uudessa hienossa Microjournal-palvelussa rakentuvaa mikroartikkelia vertaisvalta sosiaalisessa mediassa.

Minusta ainoa järkevä pitkän tähtäimen vaihtoehto on ohjata maailmanjärjestys sellaiseksi, että siellä ei esiinny perinteistä rahaa ollenkaan. Tällaisen maailman kuvitteleminen on erittäin vaikea tehtävä. Se edellyttää, että tuntemastaan maailmankuvasta sulkee pois kaikki rahaan liittyvät asiat, lisää maailmankuvaan rahaa korvaavat rakenteet ja sitten vielä päättelee mitkä ilmiöt esiintyvät välillisesti rahasta johtuen ja mitkä ilmiöt eivät ilmene välillisesti rahasta johtuen. Tämä maailmankuvan muutos on luultavasti länsimaalaiselle ihmiselle suurempi kuin oli maailmankuvan muutos aurinko-kiertää-maata maa-kiertää-aurinkoa versioon. Raha on välittömästi tai välillisesti läsnä lähes kaikessa merkityksellisessä mitä teemme. Anita Rubin kuvasi (myös em. foorumilla) ajattelulaatikon vaihtamista näin:

Niin monista meidän instituutioistamme, organisaatioistamme ja toimintatavoistamme on tullut itsetarkoituksia, että ainakin minun on sen takia äärimmäisen vaikea mieltää todellisuutta, jossa niitä ei olisi. Mieli rakentaa ikäänkuin automaattisesti uuden itsetarkoituksen sen tietoisesti ajatuskuvasta poistamani tilalle ja uin taas allikossa, vaikka juuri luulin kömpineeni ojasta.

Aloitin Yhteistietokunnalle oman ning-yhteisön, jonne toivoisin kaikkien tästä asiasta kiinnostuneiden liittyvän. Olisi hienoa, jos sinne saataisiin luotua avointa keskustelua ja koota tietoa muiden löydettäväksi. Olen huomannut, että pohdintoihini on aika vaikea kommentoida mitään suuntaan tai toiseen. Uskoisin, että ning-alustasta olisi apua siihen, että saataisiin moniäänistä keskustelua aikaan.

Itselleni mielenkiintoisimmaksi web-talouden alueella on noussut kehitys, jossa ihmisen arkinen ja perustavanlaatuinen taloudellinen toiminta (kuluttaminen, palkka, varallisuus, sosiaalinen pääoma jne.) alkaa muuntua sen joutuessa kosketuksiin webin mahdollistamien uusien toimintatapojen kanssa. Nykyistä tilannetta voidaan kuvata siten, että jäykästi toimintatapojaan muuttava ihminen on uusien web-palvelujen tykistötulen alla. Web-palvelut pyrkivät löytämään toinen toistaan paremman konseptin, joka läpäisisi perustallaajan urautuneen käyttäytymiskuoren. Ihminen haluaa kovasti uusia parempia toimintamalleja taloudelliseen käyttäytymiseensä, mutta arki on niin monen toiminnan juuri ja juuri hallittu kompleksinen kokonaisuus, että sen muuttaminen vaatii usein isonkin mm. mentaalisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kustannuksen. Suositut yhteisölliset palvelut perustuvat siihen, että ne pystyvät muuttamaan käyttäjän toiminnan ja ympäristön suhteen mielekkäämmäksi käyttäjälle. Yhteisölliset palvelut eivät niinkään tarjoa jotain parempaa käyttäjän toimintaan, vaan ne mahdollistavat toimintaympäristön, jossa käyttäjät pystyvät toimimaan vuorovaikutuksessa aiempaa mielekkäämmin. Yhteisöllisestä palvelusta tulee silloin menestys, kun käyttäjä katsoo, että kustannus oman toimintamallin muuttamisesta on pienempi kuin se arvo, jonka hän saa uudesta toimintamallista. Tätä toimintamallin muuntumista on tunnetusti tapahtunut sosiaalisen median alueella eli sosiaalisessa käyttäytymisessä (kommunikaatiossa, tiedonjaossa), mutta jatkossa painopiste tulee olemaan enemmän taloudellisessa toiminnassa.

Länsimaisen ihmisen taloudellista toimintaa on diktaattorimaisin elkein hallinnut raha. Meidän taloudellista toiminnasta häikäisevän suuri osuus on raha-välitteistä. Rahan ylivalta on jopa niin suvereenia, että minkäänlaista muuta taloudellista toimintaa on ollut vaikea edes tiedostaa olevan. Tätä rahan jalansijan kokoa voidaan käyttää esim. havainnollistavana ominaisuutena tulkitessa uusia webin talouteen liittyviä palveluita.

Katsastin hyvin pikaisesti läpi kaksi uutta talouteen liittyvää palvelua tai konseptia nimeltään friendstock ja listia. Ne ovat hyvin erilaisia toiminnaltaan, mutta ovat kuitenkin esimerkillisiä uusien taloudellisten palveluiden esiinmarssia tutkittaessa. Friendstock on facebook-sovellus, jossa facebookkajat ovat osakepörssissä noteraattujana subjekteja. Osakkeita ostetaan ja myydään ristiin rastiin muiden kanssa ja yritetään hilata omaa osakekurssia ylöspäin. Mielenkiinto syntyy sosiaalisesta pelistä, jossa leikillisenä panoksena ovat suosio, maine, verkostot, kaveruus jne. Friendstock on enimmäkseen peli, mutta myös bisnes sovelluksen tekijöille. Friendstockiin voi ostaa boostia oikealla rahalla, mikä paljastaa, että kyseessä on eräänlainen sosiaalinen rahapeli. Useimmat pelaajista eivät käytä rahaa, mutta jotkut käyttävät ostaakseen rahalla sosiaalista “vipuvoimaa”. Sosiaalinen peli on sen verran monimutkainen, että pinnalta ei näy selkeästi missä rahalla ostettu “vipuvoima” vaikuttaa ja missä ei. Tämä malli on hyvin tyypillinen ja sitä käytetään paljon web-peleissä. Malli on yhdenlainen versio Freemium-mallista. Malliin kuuluu se, että kaikki saavat pelata vapaasti, mutta pelaajille on tarjolla jotain pelimaailman sisäistä rahaa vastaan. Jossain taistelupelissä se voi olla parempi ase tai roolipelissä parempi hahmonkyky tms. Rahalla ostetaan siis jotain pelimaailman sisäistä arvoa, jota ei voi viedä pelimaailman ulkopuolelle. Koska joku omistaa pelimaailman ja voi myydä tätä pelimaailman sisäistä arvoa rahalla, niin se tekee mallista suljetun bisneksen. Tämä malli on melko toimiva, koska ollaan lähellä win-win-win tilannetta. Pelin omistaja saa rahaa, rahankäyttäjä saa haluamansa, mutta muut pelaajat saavat vain pelin, joka ei ole täysin oikeudenmukainen. Jos peli on kuitenkin on hyvä ja mielenkiintoinen muillekin kuin rahaa käyttäville pelaajille, niin epäoikeudenmukaisuus ei ole niin tärkeää eli lähes win. Malli säilyy oletettavasti kohtalaisen kannattavana ja tulee ilmenemään lukemattomissa eri muodoissa. Malli ei ole kylläkään erityisen kiinnostava.

Listia on taas huomattavasti Friendstockia mielenkiintoisempi. Digitalikkossa kuvattiin Listian idea, josta tässä pätkiä:

…Listia on huutokauppapalvelu, joka haluaa olla ilmaisen tavaran eBay. Pisteitä saa jättämällä omia tavaroitaan huutokaupattavaksi ja näillä samaisilla pisteillä voi sitten huutaa tavaroita, joista itse on kiinnostunut. …

…Tulokkaan bisnesmalli perustuu siihen, että puuttuvia pisteitä omiin huutoihinsa voi myös ostaa. Palvelun perustajat ovat myös huomioineet, että montaa ilmaiseksi antavaa motivoi ihan aito hyväntekeväisyys virtuaalipisteiden sijaan. Jokainen huudattaja voi valita hyväntekeväisjärjestön, joka saa 60% ostetuista pisteistä, joita huutoon on käytetty. …

Listia tai muut samalla idealla toimivat palvelut saattavat hyvinkin olla huuto.netin ja muiden rahalla toimivien osto/myynti-palveluiden tappajia. Uutta ja mielenkiintoista Listiassa on käytössä olevat pisteet, joista muodostuu oma virtuaalivaluuttansa. Virtuaalimaailmoissa on ollut virtuaalivaluuttoja jo vuosia, mutta niissä on yleensä kaksi merkittävää eroa verrattuna Listian pisteisiin. Ensimmäinen on se, että Listian pisteet ovat käypä valuutta ihan konkreettiseen materiaaliin. Virtuaalimaailmojen tai verkkopelien omat valuutat ovat luontaisilta ominaisuuksiltaan kiinnitetty kyseiseen virtuaalimaailmaan ja sitä kautta virtuaalisiin hyödykkeisiin. Ihmiselle materiaalinen maailma tulee aina olemaan se perustavin (niin kauan kuin meillä on lihallinen keho), joten materiaalisen maailman valuutat ovat kova juttu aina. Toinen ero on se, että Listian pisteet ovat lähes käyttäjien omia. Ne ovat kytketty rahaan, mutta kuvittelisin, että pisteille muodostuu sellainen arvo, jossa rahalla ei ole juurikaan jalansijaa. Siis niin, että valtaosa käyttäjistä muodostaa Listian kautta talouden, joka ei sisällä rahaa. He eivät millään keinoin pyri vaihtamaan pisteitä rahaan eivätkä osta rahalla pisteitä. Heille pisteet luovat rahataloutta jatkavan/venyttävän talouden osan. Pistetalous ei ole kokonaan käyttäjien oma, koska he eivät voi sanella ehtoja sille miten raha kytkeytyy pisteisiin. Tällainenkin vapaus on uutta, koska tähän mennessä pisteiden tai virtuaalivaluuttojen käytön sääntely on ollut voimakkaampaa.

Ennustaisin, että seuraavat kolme edistysaskelta Listian viitoittamalla uralla tulevat olemaan erikoistuneet pistetaloudet, vapaasti kelluva pistetalous ja itsenäiset pistetaloudet. Erikoistuneella pistetaloudella tarkoitan sitä, samassa pistetaloudessa on useita erillisiä pisteitä käytössä. Listian esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että olisi elektroniikkapisteet, urheilutavarapisteet ja dvd-pisteet jne. Toisin sanoen jokainen erillinen hyödykekategoria saa oman pistevaluuttansa. Vapaasti kelluvalla pistetaloudella tarkoitan taas sitä, että rahaa ei ole kiinteästi kytketty pistesysteemiin. Pistevaluutta pääsee tavallaan kellumaan ilman, että se olisi ankkuroitu kiinteästi rahan arvoon. Ei siis ole mitään pysyvää vaihtosuhdetta pisteiden ja rahan välillä vaan vaihtosuhde elää koko ajan riippuen esim. kokonaisvaihtovolyymista. Kolmas askel on sitten ehkä pidemmän kurotuksen takana, mutta se on sitten sitäkin mullistavampi. Itsenäisellä pistetaloudella tarkoitan sitä, että pisteillä ei ole linkitystä rahaan, vaan ne muodostavat rahasta riippumattoman pistetalouden. Tällöin palveluntarjoajan asema muuttuu niin, että sen tulot koostuvat esim. pistesysteemin käyttömaksuista, eivätkä pisteiden myynnistä. Käyttäjät käyttävät pisteitä niinkuin tahtovat sekä missä tahtovat ja palveluntarjoaja ei tarjoakaan pisteiden käyttöympäristöä vaan itse pistesysteemin eli huolehtii pistesysteemin liittyvästä vakaudesta ja tietoturvasta.

Näiden askeleiden seuraajat vievätkin sitten jo pistesysteemin lähelle avointa rahaa (openmoney), josta saat kuvaa katsomalla esim. hienot havainnollistusvideot täältä (kymmenkunta videota yhteensä tällä hetkellä). Sosiaalinen vastine eli svastine on sitten näille pistesysteemeille rinnakkainen kehityskulku, jossa pisteet eivät ole sidottu niinkään materiaan tai palveluihin vaan niiden käyttäjän identiteettiin. Tästä lisää seuraavissa kirjoituksissa.