Itselleni mielenkiintoisimmaksi web-talouden alueella on noussut kehitys, jossa ihmisen arkinen ja perustavanlaatuinen taloudellinen toiminta (kuluttaminen, palkka, varallisuus, sosiaalinen pääoma jne.) alkaa muuntua sen joutuessa kosketuksiin webin mahdollistamien uusien toimintatapojen kanssa. Nykyistä tilannetta voidaan kuvata siten, että jäykästi toimintatapojaan muuttava ihminen on uusien web-palvelujen tykistötulen alla. Web-palvelut pyrkivät löytämään toinen toistaan paremman konseptin, joka läpäisisi perustallaajan urautuneen käyttäytymiskuoren. Ihminen haluaa kovasti uusia parempia toimintamalleja taloudelliseen käyttäytymiseensä, mutta arki on niin monen toiminnan juuri ja juuri hallittu kompleksinen kokonaisuus, että sen muuttaminen vaatii usein isonkin mm. mentaalisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kustannuksen. Suositut yhteisölliset palvelut perustuvat siihen, että ne pystyvät muuttamaan käyttäjän toiminnan ja ympäristön suhteen mielekkäämmäksi käyttäjälle. Yhteisölliset palvelut eivät niinkään tarjoa jotain parempaa käyttäjän toimintaan, vaan ne mahdollistavat toimintaympäristön, jossa käyttäjät pystyvät toimimaan vuorovaikutuksessa aiempaa mielekkäämmin. Yhteisöllisestä palvelusta tulee silloin menestys, kun käyttäjä katsoo, että kustannus oman toimintamallin muuttamisesta on pienempi kuin se arvo, jonka hän saa uudesta toimintamallista. Tätä toimintamallin muuntumista on tunnetusti tapahtunut sosiaalisen median alueella eli sosiaalisessa käyttäytymisessä (kommunikaatiossa, tiedonjaossa), mutta jatkossa painopiste tulee olemaan enemmän taloudellisessa toiminnassa.

Länsimaisen ihmisen taloudellista toimintaa on diktaattorimaisin elkein hallinnut raha. Meidän taloudellista toiminnasta häikäisevän suuri osuus on raha-välitteistä. Rahan ylivalta on jopa niin suvereenia, että minkäänlaista muuta taloudellista toimintaa on ollut vaikea edes tiedostaa olevan. Tätä rahan jalansijan kokoa voidaan käyttää esim. havainnollistavana ominaisuutena tulkitessa uusia webin talouteen liittyviä palveluita.

Katsastin hyvin pikaisesti läpi kaksi uutta talouteen liittyvää palvelua tai konseptia nimeltään friendstock ja listia. Ne ovat hyvin erilaisia toiminnaltaan, mutta ovat kuitenkin esimerkillisiä uusien taloudellisten palveluiden esiinmarssia tutkittaessa. Friendstock on facebook-sovellus, jossa facebookkajat ovat osakepörssissä noteraattujana subjekteja. Osakkeita ostetaan ja myydään ristiin rastiin muiden kanssa ja yritetään hilata omaa osakekurssia ylöspäin. Mielenkiinto syntyy sosiaalisesta pelistä, jossa leikillisenä panoksena ovat suosio, maine, verkostot, kaveruus jne. Friendstock on enimmäkseen peli, mutta myös bisnes sovelluksen tekijöille. Friendstockiin voi ostaa boostia oikealla rahalla, mikä paljastaa, että kyseessä on eräänlainen sosiaalinen rahapeli. Useimmat pelaajista eivät käytä rahaa, mutta jotkut käyttävät ostaakseen rahalla sosiaalista “vipuvoimaa”. Sosiaalinen peli on sen verran monimutkainen, että pinnalta ei näy selkeästi missä rahalla ostettu “vipuvoima” vaikuttaa ja missä ei. Tämä malli on hyvin tyypillinen ja sitä käytetään paljon web-peleissä. Malli on yhdenlainen versio Freemium-mallista. Malliin kuuluu se, että kaikki saavat pelata vapaasti, mutta pelaajille on tarjolla jotain pelimaailman sisäistä rahaa vastaan. Jossain taistelupelissä se voi olla parempi ase tai roolipelissä parempi hahmonkyky tms. Rahalla ostetaan siis jotain pelimaailman sisäistä arvoa, jota ei voi viedä pelimaailman ulkopuolelle. Koska joku omistaa pelimaailman ja voi myydä tätä pelimaailman sisäistä arvoa rahalla, niin se tekee mallista suljetun bisneksen. Tämä malli on melko toimiva, koska ollaan lähellä win-win-win tilannetta. Pelin omistaja saa rahaa, rahankäyttäjä saa haluamansa, mutta muut pelaajat saavat vain pelin, joka ei ole täysin oikeudenmukainen. Jos peli on kuitenkin on hyvä ja mielenkiintoinen muillekin kuin rahaa käyttäville pelaajille, niin epäoikeudenmukaisuus ei ole niin tärkeää eli lähes win. Malli säilyy oletettavasti kohtalaisen kannattavana ja tulee ilmenemään lukemattomissa eri muodoissa. Malli ei ole kylläkään erityisen kiinnostava.

Listia on taas huomattavasti Friendstockia mielenkiintoisempi. Digitalikkossa kuvattiin Listian idea, josta tässä pätkiä:

…Listia on huutokauppapalvelu, joka haluaa olla ilmaisen tavaran eBay. Pisteitä saa jättämällä omia tavaroitaan huutokaupattavaksi ja näillä samaisilla pisteillä voi sitten huutaa tavaroita, joista itse on kiinnostunut. …

…Tulokkaan bisnesmalli perustuu siihen, että puuttuvia pisteitä omiin huutoihinsa voi myös ostaa. Palvelun perustajat ovat myös huomioineet, että montaa ilmaiseksi antavaa motivoi ihan aito hyväntekeväisyys virtuaalipisteiden sijaan. Jokainen huudattaja voi valita hyväntekeväisjärjestön, joka saa 60% ostetuista pisteistä, joita huutoon on käytetty. …

Listia tai muut samalla idealla toimivat palvelut saattavat hyvinkin olla huuto.netin ja muiden rahalla toimivien osto/myynti-palveluiden tappajia. Uutta ja mielenkiintoista Listiassa on käytössä olevat pisteet, joista muodostuu oma virtuaalivaluuttansa. Virtuaalimaailmoissa on ollut virtuaalivaluuttoja jo vuosia, mutta niissä on yleensä kaksi merkittävää eroa verrattuna Listian pisteisiin. Ensimmäinen on se, että Listian pisteet ovat käypä valuutta ihan konkreettiseen materiaaliin. Virtuaalimaailmojen tai verkkopelien omat valuutat ovat luontaisilta ominaisuuksiltaan kiinnitetty kyseiseen virtuaalimaailmaan ja sitä kautta virtuaalisiin hyödykkeisiin. Ihmiselle materiaalinen maailma tulee aina olemaan se perustavin (niin kauan kuin meillä on lihallinen keho), joten materiaalisen maailman valuutat ovat kova juttu aina. Toinen ero on se, että Listian pisteet ovat lähes käyttäjien omia. Ne ovat kytketty rahaan, mutta kuvittelisin, että pisteille muodostuu sellainen arvo, jossa rahalla ei ole juurikaan jalansijaa. Siis niin, että valtaosa käyttäjistä muodostaa Listian kautta talouden, joka ei sisällä rahaa. He eivät millään keinoin pyri vaihtamaan pisteitä rahaan eivätkä osta rahalla pisteitä. Heille pisteet luovat rahataloutta jatkavan/venyttävän talouden osan. Pistetalous ei ole kokonaan käyttäjien oma, koska he eivät voi sanella ehtoja sille miten raha kytkeytyy pisteisiin. Tällainenkin vapaus on uutta, koska tähän mennessä pisteiden tai virtuaalivaluuttojen käytön sääntely on ollut voimakkaampaa.

Ennustaisin, että seuraavat kolme edistysaskelta Listian viitoittamalla uralla tulevat olemaan erikoistuneet pistetaloudet, vapaasti kelluva pistetalous ja itsenäiset pistetaloudet. Erikoistuneella pistetaloudella tarkoitan sitä, samassa pistetaloudessa on useita erillisiä pisteitä käytössä. Listian esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että olisi elektroniikkapisteet, urheilutavarapisteet ja dvd-pisteet jne. Toisin sanoen jokainen erillinen hyödykekategoria saa oman pistevaluuttansa. Vapaasti kelluvalla pistetaloudella tarkoitan taas sitä, että rahaa ei ole kiinteästi kytketty pistesysteemiin. Pistevaluutta pääsee tavallaan kellumaan ilman, että se olisi ankkuroitu kiinteästi rahan arvoon. Ei siis ole mitään pysyvää vaihtosuhdetta pisteiden ja rahan välillä vaan vaihtosuhde elää koko ajan riippuen esim. kokonaisvaihtovolyymista. Kolmas askel on sitten ehkä pidemmän kurotuksen takana, mutta se on sitten sitäkin mullistavampi. Itsenäisellä pistetaloudella tarkoitan sitä, että pisteillä ei ole linkitystä rahaan, vaan ne muodostavat rahasta riippumattoman pistetalouden. Tällöin palveluntarjoajan asema muuttuu niin, että sen tulot koostuvat esim. pistesysteemin käyttömaksuista, eivätkä pisteiden myynnistä. Käyttäjät käyttävät pisteitä niinkuin tahtovat sekä missä tahtovat ja palveluntarjoaja ei tarjoakaan pisteiden käyttöympäristöä vaan itse pistesysteemin eli huolehtii pistesysteemin liittyvästä vakaudesta ja tietoturvasta.

Näiden askeleiden seuraajat vievätkin sitten jo pistesysteemin lähelle avointa rahaa (openmoney), josta saat kuvaa katsomalla esim. hienot havainnollistusvideot täältä (kymmenkunta videota yhteensä tällä hetkellä). Sosiaalinen vastine eli svastine on sitten näille pistesysteemeille rinnakkainen kehityskulku, jossa pisteet eivät ole sidottu niinkään materiaan tai palveluihin vaan niiden käyttäjän identiteettiin. Tästä lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Näen svastineen merkittävimmiksi ominaisuuksi (sekalaisessa järjestyksessä) seuraavia:

1. Svastineen käyttö ei edellytä käyttöä koskevia sääntöjä.
2. Svastine on virtuaalinen. Svastineella itsellään ei ole fyysistä ilmentymää, eikä sitä ole sidottu fyysiseen materiaaliin.
3. Svastine ei ole vaihdannan väline siinä mielessä kuin raha on. Svastine ei toimi tehokkaasti välittömänä maksuvälineenä.
4. Svastine on julkinen. Julkisuus tarkoittaa tässä sitä, että tieto svastineesta pyritään saamaan mahdollisimman monen henkilön tietoisuuteen.
5. Svastineen luoja voi olla kuka tahansa.
6. Svastineen luonti tarkoittaa svastineen kirjaamista julkiseksi.
7. Svastineen luonti ei ole rajoitettua.
8. Svastineen arvottaminen, luominen tai käyttö ei ole luvanvaraista.
9. Svastineet ovat uniikkeja. Jokainen svastine on tunnistettavissa itsenäisenä ja muista svastineista erottuvana, jos se on ylipäätään tunnistettavissa.
10. Svastineen arvo on subjektiivinen.
11. Svastineen arvo on suhteellinen.
12. Svastine voi tuhoutua. Jos tieto svastineesta poistuu ja svastineen olemassaoloa ei tunnusteta, niin svastine on tuhoutunut.
13. Svastineen voi väärentää. Jos svastine luodaan jonkun toisen nimissä, niin silloin svastine on väärennetty.
14. Svastineella on antaja.
15. Svastineen antaja ei voi muuttua.
16. Svastineen antajan identiteetti ei tarvitse olla julkinen. Nimimerkit voivat luoda svastineita.
17. Svastineella on saaja
18. Svastineen saaja ei voi muuttua.
19. Svastineella ei ole omistajaa. Svastine ei ole kenenkään omistuksessa eikä se ole kenenkään “hallussa” niinkuin raha.
20. Svastine on parempi, jos sillä on positiivinen tai negatiivinen laskennallinen mitta

Listasin tarkoituksella pelkästään svastineen ominaisuuksia enkä sosiaalisen vastinetalouden piirteitä, koska ne ovat monimutkaisempia. Vastinetaloutta pohdin kyllä parhaani mukaan seuraavissa kirjoituksissa. Svastineesta on hyvin vaikea saada “otetta”, koska se ei lähtökohtaisesti “ole jotain”, vaan se on sitä mitä siitä yhdessä tehdään. Svastineen olemus tarkentuu vasta, kun sitä käytetään. Sinä voit luoda svastinetta niin paljon kuin kykenet ja voit ottaa sitä vastaan niin paljon kuin sitä sinulle annetaan. Svastine on olemassa vasta, kun sen olemassaolosta tiedetään. Svastineella ei ole itsessään arvoa, jos sille ei ole annettu arvoa muiden taholta. Se on siis oman arvostuksen dokumentointia muille, jotta muut voivat arvostaa arvonantoasi. Se syntyy sympatiasta, elää empatiasta ja kuolee unohduksesta.

Svastineen tarkoitus on sujuvoittaa, tehostaa ja monipuolistaa ihmisten yhteistoimintaa. Svastine on jonkun henkilön tai tahon antama julkinen arvonosoitus jollekin tiedolle, teolle tai tapahtumalle (mille tahansa sanoin kuvattavalle asialle, josta on löydettävissä aktiivinen toimija/omistaja/tekijä/vastuullinen yms.). Svastine kertoo antajan ajatuksista suhteessa svastineen kohteeseen. Oleellista on, että svastine on julkinen ja sen kohde sekä antaja ovat tunnistettavissa. Esimerkiksi minä voisin tässä antaa svastineen Juhanalle hänen hienoista parvitoimintaa käsittelevistä blogikirjoituksista. Olen kiitollinen näistä monista kirjoituksista. Nyt tämän kirjoituksen lukija tietää, että minä olen kiitollinen Juhanan blogikirjoituksista. Vähimmäisvaatimukset svastineelle siis täyttyivät niukasti (julkisuus, tunnistettava kohde ja antaja). Tämä on kuitenkin aika kömpelö svastine, koska mm. svastineella ei ole yksiselitteistä kohdetta, eikä svastineella ole täsmällistä sijaintia, josta sen sisältö voitaisiin tarkasti ja automaattisesti löytää. Svastine tarvitsee siis tehokasta käyttöä varten useita erilaisia ominaisuuksia, joista tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa.

Svastineella on useita eriluonteisia käyttötapoja, joissa svastineen muoto vaihtelee. Tässä kirjoituksessa tarkastelen svastineen käyttötapaa, jossa svastine kohdistuu immateriaaliseen teokseen. Käytän jatkossa seuraavanlaista esimerkkiä helpottamassa asian mieltämistä:

Tuukka Tuottaja on säveltäjä/muusikko, joka haluaisi tulla toimeen säveltämällä ja tekemällä musiikkia, josta itse pitää. Tuukka haluaa, että hänen musiikkinsa olisivat kenen tahansa käytettävissä kunhan vaan hän saisi jotain vastinetta toiminnastaan.

Tämä esimerkki on yksinkertaisempia sosiaalisen vastinetalouden eri muodoista. Sosiaalisen vastinetalouden perusolettamus on, että kaikki julkinen tieto (immateriaaliset hyödykkeet) on kaikkien saavutettavissa verkossa ja vapaasti käytettävissä ei-kaupallisessa tarkoituksessa. Sosiaalisen vastinetalouden piirissä olevat immateriaaliset hyödykkeet ovat indeksoitu ja dokumentoitu standardin mukaisesti.

Tuukka on vielä tuntematon muusikko ja eikä hänellä ole tarkkoja rahallisia tulostavoitteita. Tuukka on päättänyt käyttää alkuun bisnesmallia, joka on yleinen sosiaalisessa vastinetaloudessa eli ladattuja svastineita. Hän tekee yhden biisin ja laittaa äänityksen yleisten käytäntöjen mukaisesti julkiseksi verkkoon. Lisenssi kertoo mm. hänen toivomuksensa ansaita rahaa biisillä.

Ladattu svastine tarkoittaa svastinetta, johon on sisällytetty svastineen antajan päättämä määrä rahaa.

Tuuukka asettaa veroprosentiksi 15%, joka on yleisten käytäntöjen mukaan suositeltava tuntemattomille (ei vakiintunutta kuulijakuntaa) artisteille.

Ladatuilla svastineilla kerätty rahamäärä on aina julkinen ja siitä tilitetään automaattisesti valtiolle menevä vero. Veron määrä on immateriaalisen hyödykkeen omistajan päätettävissä (verolla on jokin minimiprosentti). Veroprosenttia voi korottaa myöhemmin, muttei alentaa.

Tuukan biisi saa Tuukan kollegoilta kehuja ja he osoittavat lataamattomia svastineita biisiin. Biisiä ladataan paljon ja se alkaa saada suosiota, joka näkyy kuuntelijoilta tulevina svastineina. Osa kuuntelijoista lähettää Tuukalle ladattuja svastineita, koska he kokevat biisin olleen heille tärkeä.

Kaikki ladattujen svastineiden sisältämä raha näkyy ajantasaisena tietona biisin julkisissa tiedoissa. Tämä tieto ohjaa uusia kuuntelijoita arvioimaan, että “kuuluuko” Tuukan saada lisää rahaa biisin takia. Myös käytetty veroprosentti kertoo kuulijoille artistin ajatuksista liittyen teoksilla tienaamiseen. Lataamattomat svastineet eivät sisällä rahaa ja ne ovat yleisin svastineiden muoto.

Tuukka tekee uuden biisin, ensimmäisen biisin saaman suosion innoittamana. Hän julkaisee sen ja päättää nostaa veroprosenttia, jotta biisien suosio ei laskisi sen takia, että hänen ajateltaisiin ajattelevan vain rahaa. Hän seuraa biisin menestystä immateriaalisten hyödykkeiden vertailulistoilta.

Sosiaalisen vastinetalouden tärkeimpiä työkaluja ovat erilaiset listaukset, jotka kuvaavat dataa liittyen svastineisiin. Ihmisten huomion kohdentuminen on erittäin tärkeä elementti vastinetaloudessa ja huomion kohdentumista voi seurata svastineisiin liittyvän tiedon (määrä, mihin osoittavat, lataukset, antajat, saajat jne.) perusteella.