Virtuaalivaluutta on tähän asti ollut kaikissa kohtaamissani tapauksissa virtuaaliympäristön ylläpitäjän “omistama”. Virtuaaliraha on siis kytketty vain tiettyyn virtuaaliympäristöön ja sillä on ainoastaan merkitystä sen oman virtuaaliympäristön sisällä. Jos virtuaaliympäristö lakkaa olemasta niin häviää rahakin tai jos virtuaaliympäristö muuttaa luonnettaa niin rahakin muuttaa luonnettaan. Virtuaalivaluutta on myös ollut yksityisen tahon (yleensä kaupallinen yritys) omistama eli he ovat voineet kontrolloida rahaa virtuaaliympäristön kontrolloinnin kautta ja usein myös suoraan manipuloimalla virtuaalivaluutan suhdetta oikeaan rahaan.

On helppo ymmärtää, että tällaisella virtuaalivaluutan ylläpitäjällä on ratkaiseva merkitys valuutan merkitykseen. Ei oikea rahakaan kovin “oikeata” olisi jos sitä tarjoaisi vaikkapa joku suuryritys tai kunta. Olen nyt viime aikoina työstänyt “sosiaalinen vastine”-  ja “sosiaalinen vastinetalous”-käsitteitä (ks. edelliset kirjoitukset). Näissä hypoteettisissa malleissa virtuaalivaluutta ovat svastineet (sosiaalinen vastine -> lyhyemmin svastine) joita ihmiset käyttävät yhteistoiminnassaan. Poikkeuksellista näissä svastineissa on se, että ne eivät ole minkään tietyn tahon omistamia. Niillä ei ole “omaa” virtuaaliympäristöä, eikä niitä voi manipuloida tai kontrolloida mikään yksittäinen taho. Ne ovat tavallaan kaikkien yhteisesti omistamia, mikä antaa niille potentiaalin tulla merkittäväksi kaikenlaisessa ihmisten toiminnassa. Webissä on nyt aivan viimeaikoina tullut sosiaalisen median alueella uusia virtuaalivaluuttoja. Nämä eriytyvät selkeästi pelimaailmojen ja virtuaalimaailmojen virtuaalivaluutoista siinä, että ne liittyvät lähemmin ihmisten “aitoon” toimintaan “oikeassa” elmässä eikä avatarien virtuaaliseen toimintaan virtuaaliympäristöissä. Katsastan seuraavaksi muutamia virtuaalivaluuttoja tai sosiaalisen median arvonvälityssovelluksia, mitä olen itse löytänyt.

Twollar: Twitterin suosion vanavedessä noussut sovellus, jonka idea on hyväntekeväisyyden edistäminen.

• Valuutta: virtuaalinen twollar
• Huomattavaa: Raha suuntautuu lopulta aina hyväntekeväisyyteen, twollareita ei voi vaihtaa rahaksi. Vain hyväntekeväisyystahot voivat myydä twollareita oikeaa rahaa vastaan.
• Käyttö: Kaikki saa alkuun 50 ja sitä voi jakaa hyvin yksinkertaisesti tweeteillä (testasin eilen lähettämällä Juhana2:lle yhden ja perille oli mennyt). Ei transaktiokuluja.
• Merkitys: Koska arvo voi päätyä lopulta vain hyväntekeväisyyteen, niin ei tule muodostumaan suosituksi arvon välittäjäksi sosiaalisen median toimijoiden välille.

TipJoy: tippaussovellus twitteröijille ja netin käyttäjille.

• Valuutta: oikea raha
• Käyttö: Ladattava oikeaa rahaa tipjoy-tilille, jonka jälkeen voi jakaa sitä helposti twitteröijille ja nettisivujen ylläpitäjille (jotka ovat laittaneet tipjoy-widgetin sivuilleen). En testannut vielä käytännössä. Transaktiokulut 3%, kun kotiuttaa saatuja tuloja (jos oikein ymmärsin).
• Merkitys: klassinen mikromaksusysteemi, saatta yleistyäkin jonkun verran, mutta transaktiokulut rajoittavat käyttöä.

Kachingle: Kuukausimaksullinen tippaussovellus (kirjoitin helmikuussa jo tästä)

• Valuutta: oikea raha
• Huomattavaa: Ei avattu vielä muille kuin pilottikäyttäjille. Voi verrata Yle:n mediamaksuun, mutta tämä ei ole pakollinen ja kohdistuu käyttäjän haluamalla tavalla.
• Käyttö: Kachingle tilittää käyttäjän web-sivuhistorian ja toiveiden mukaisesti ansioituneille sivuille tipin, joka on kuukausittainen vakiosumma. Transaktiokuluista en löytänyt tietoa.
• Merkitys: web-sivuhistorian mukainen arvon erittely automaattisesti voi olla vaikeaa. Voi olla ehkä hieman monimutkainen, kun hypen alussa simppelimmät pääsevät aina helpommin framille

Contenture: Kuukausimaksullinen tippaus- ja “voitelu”sovellus

• Valuutta: oikea raha
• Huomattavaa: Väittää omaavansa mullistavan tekniikan mikromaksujen sujuvoittamiseen. Voi myös käyttää tippauksen lisäksi “voiteluun” eli poistamaan sivuilta mainoksia.
• Käyttö: Kuukausittainen summa tilitetään vieraiduille sivuille automaattisesti. Transaktiokulut 20%!
• Merkitys: Voi olla teknisesti toimivampi kuin kachingle, mutta transaktiokulut ovat valtavat, joten epäilen tämänkin suosiota.

Znak-it: Pääsymaksusovellus

• Valuutta: virtuaalinen znak
• Huomattavaa: ei jälkeenpäin tippausta vaan etukäteismaksu, jotta pääsee sisältöön käsiksi. Znak:eja voi ostaa suoraan oikealla rahalla
• Käyttö: sivuille asennetaa znak-it-järjestelmä, joka antaa pääsyn eriteltyihin sisältöihin znak-maksuja vastaan. En löytänyt tietoa transaktiokuluista.
• Merkitys: systeemi näyttää esittelyn perusteella aika vaivalloiselta, voi olla, että menee liiaksi sisällöntarjoaja – sisällönkäyttäjä -väliseksi rahan liikutteluksi, joka tarkoittaa yksipuolista znakien käyttöä ja sitä myötä vähäistä käyttöä.

Monet näistä sovelluksista kaatuvat turhanpäiväiseen kolikoiden pyörittämiseen, jota Clay Shirky kuvaa termillä “nickel and dimed”. Tälläisessa toiminnassa on se vika, että valuutan ylläpitäjä haluaa vain ja ainostaan supistaa netin käyttäjien toiminnan välittömäksi sisällön tarjoajien ja sisällön käyttäjien rahanvaihdoksi. Tällöin virtuaalivaluutoilla on vain pinnallinen hämäävä tarkoitus, ne toimivat kuin raha ja ovat sisällöntarjoajan kontrollissa, vaikka niillä olisi kuinka pieni arvo tai erikoinen nimi hyvänsä.

Näen kuitenkin, että webissä ollaan parina viime vuotena menty iso harppaus kohti webin käyttäjien omaa virtuaalivaluuttaa, jonka luonnetta ja käyttäytymistä eivät kaupalliset yritykset sanele. Valtavan määrän käyttäjiä tavoittavissa yhteisöpalveluissa, kuten facebook (facebookin rahasta täällä aiemmin ja uutinen)  ja hi5 on jo käytössä omat sisäiset valuutat, jotka toimivat palvelun omissa kaupallisissa tarkoituksissa (hi5:sta en tarkemmin tunne, mutta näin uskoisin asian olevan). Nämä isot yhteisöpalvelut tutustuttavat netin käyttäjät virtuaalivaluuttoihin, jonka jälkeen on pienempi kynnys alkaa käyttämään erikoisempia ja ei niin perinteistä rahaa muistuttavia virtuaalivaluuttoja.

Jos tätä lukee startupia suunnittelevat tai sosiaalisen median sovellustuotannon alalla toimivat henkilöt, niin suosittelen mitä jyrkimmin lähteä miettimään miten voisi toimia virtuaalivaluutta, jota ei kontrolloisi mikään yksittäinen taho. Näkisin, että sellainen olisi helppoa toteuttaa esim. twitterin päälle (twollarin tyyliin) ja sen suosio voisi olla aivan valtava. Kerron lisää, joten kysykää (tai kerron kyllä muutenkin seuraavissa kirjoituksissa).

tule, vaisuuden pidempiaikaiset lukijat tietävät, miten paljon olen vaahdonnut mikromaksuista ja niiden problematiikasta. Nyt olen viimeisen noin kuukauden ajan yrittänyt porautua mikromaksamisen teoreettisiin ongelmiin ja tässä viikko tai pari sitten minulla meinasi jäädä kaikki muut asiat kesken, kun pohdinnasta putosi pohja pois. Älysin, että ei hemmetti, ei tässä ole kyse jostain blogikirjoituksesta tai podcast-jaksosta maksamisesta, vaan ihan jostain muusta (itseasiassa sadoista tai tuhansista muista merkittävistä asioista). Mutta mistä kyse sitten on? Yritän aukaista, mutta en luultavasti onnistu kovin hyvin, koska asia on aivan tajuttoman iso ja arkijärjenvastainen. Yritin kirjoittaa tätä samaa aihetta toisella lähestymistavalla tänne tule, vaisuuteen ja olin 1100. sanan paikkeilla, kun huomasin, että olin siihen mennessä vasta pehmitellyt lukijaa ottamaan vastaan itse asiaa, enkä siinäkään ollut vielä lopussa. Noh, nyt kuitenkin yritän aloittaa pitkän pitkän aiheen. Tulee äärimmäistä abstraktointia mitäänsanomattomilla esimerkeillä, mutta jatkossa sitten palailen asiaan aina, kun vaan ehdin.

Ihminen käyttää valtaa. Teoriassa kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan jollakin yksinkertaisella tai monimutkaisella tavalla. Koska ihminen on sosiaalinen olento, niin ihminen pyrkii käymään neuvotteluja tai yhteistä sopimista, siitä mikä olisi toivottavaa toimintaa. Tästä syystä meillä on valtiot, lait, oikeudet, säännöt, käytännöt, tavat jne. Muuten me emme tietäisi, mitä meidän kannattaa tehdä, jotta muut ihmiset vastaisivat omalla toiminnallaan toimintaamme haluamallamme tavalla (teet jotain hyvää ja saat kiitosta, teet jotain huonoa ja sinua rangaistaan tai paheksutaan). Eikö olekin tähän asti selvää? Meillä on siis yhteiskunnallisia sosiaalisia välineitä (em. lait, käytännöt, ohjeet jne.) jotka ohjaavat toimintaamme yleisesti hyväksyttyyn suuntaan. Tämä on varmaan kaikkien mielestä juuri niin kuin asian pitää ollakin. Mutta mitäs, jos nämä kaikki välineet eivät olekaan tehokkaita? Tämän löysin ongelman ytimeksi. Kaikki nämä välineet ovat toimintatavaltaan ajalta ennen verkottunutta ihmistä. Ne ovat toimivia, mutta eivät tehokkaita, jos tiedetään, että ihminen pystyy voimakkaasti verkottumaan muiden ihmisten kanssa. Vika on siinä, että nykyiset sosiaaliset välineet ovat rakentuneet sillä oletuksella, että ihminen ei pysty viestimään nopeasti ja vaivattomasti. Kaikista eri sosiaalista välineistä voidaan rakentaa tulevaisuudessa versio, jotka on suunniteltu sillä oletuksella, että ihminen kykenee välittämään tietoa nopeasti, vaivattomasti ja merkityksettömän pienillä kustannuksilla.

Olen havainnut viime vuosina satoja isompia tai pienempiä puutteita tietoyhteiskunnan toiminnassa (lainsäädäntö ei pysy perässä tietoteknologian kehityksessä, immateriaalisten hyödykkeiden levittämistä ei tueta, juuri mistään ei voi maksaa järkevästi internetissä, valta on keskittynyt omaa etuaan ajaville vaikka joukkovoima tietäisi paremmin, tieteenteossa ei olla yhteisöllisiä, yritykset ja kansalaiset ovat vastapuolia jne.). Ongelmat tunnetaan, mutta niille haetaan erillisiä kohdennettuja ratkaisuja (jos edes ylipäätään haetaan). Minä väitän, että ratkaisut ovat johdettavissa yhteen ainoaan asiaan. Se on yhteiskunnallisten sosiaalisten välineiden kehittäminen sellaiseksi, että niiden ydin on 24/7 verkottunut ihminen eli nettikansalainen.

Sitten takaisin rahaan, josta juttu alkoi. Tuntemamme raha on täydellinen esimerkki siitä, miten meille erittäin tärkeä väline on kehittymätön sosiaalisilta ominaisuuksiltaan. Tässä esimerkkejä mitkä rahassa mättävät: Maksatko kaverille, jos hän on tehnyt jotain mistä pidät? Maksatko kunnanvaltuuston edustajalle siitä, että hän ajoi asiaasi? Maksatko tutulle, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan kahvilassa? Maksatko uutisesta nettisivulla? Maksatko siitä, että brasialainen maanviljelijä ei hakkaa sademetsää matalaksi? Maksatko siitä, että joku auttaa mummon kadun yli? Maksatko siitä, että mielenosoittaja jaksaa kannatella kylttiä eduskuntatalon edessä? Veikkaan, että et maksa. Minä haluaisin maksaa, mutta miksi se ei ole tavanmukaista, sopivaa tai haluttua? Koska raha on väärä vastine noihin asioihin. Miksi mielenosoittajan pitäisi päästä ostamaan kaupasta jokin materiaalinen hyödyke rahalla, joka on minulta pois. Tässä on puolet rahan ongelmasta: se ei sovellu useimpiin sosiaalisiin tilanteisiin joissa sovitaan yhteisistä toimintatavoista, vaikka juuri sellaisiin tilanteisiin meillä pitäisi olla vastine. Raha on tarkoitettu kilpailevien (rival) hyödykkeiden vastineeksi, missä roolissa se toimii hyvin. Toinen puoli rahan ongelmaa on se, että se ei näy ulospäin. Jos sinä maksat tyypille, joka kertoo mielenkiintoista tarinaa kahvilassa, niin minä en tiedä siitä. Minun mielestä kaikkien ei tarvitsi maksaa tyypille, mutta koska en tiedä kuka maksaa, niin asia jää siihen, eikä kukaan maksa.

Mitä tästä sitten seuraa? Raha ei ole yksinään riittävä. Tarvitaan vastine, joka on läpinäkyvä ja joka ei ole vastineen antajalta pois. Tällaiseen vastinetalouteen internet on erittäin sopiva väline, koska vastineen pitää olla informaatiota, se ei saa olla materiaalista. Uskon, että tällainen vastinetalous on tunnistettavissa vielä tänä tai ensi vuonna ja sillä on potentiaalia laajeta erittäin merkittäväksi globaaliksi ilmiöksi muutamassa viikossa sopivan alun saadessaan. Palaan tämän vastineen yksityiskohtiin lähiaikoina. Uskon tällaisella sosiaalisella vastineella olevan radikaaleja vaikutuksia yhteiskuntaan laajalla rintamalla, oikeastaan kaikkeen mihin liittyy vallankäyttö (hallinto, oikeudet, päätöksenteko), rahan käyttö ei-kilpailevien (non rival) hyödykkeiden vastineena (esim. immateriaaliset kulttuurihyödykkeet, osa palvelutoiminnasta) tai sosiaaliseen toimintaan (kaikkeen missä annetaan positiivista tai negatiivista arvoa kanssaihmisten toiminnalle).

Loppupäätelmä siitä, että miksi mikromaksut eivät ole yleistyneet on, että niissä maksuna yritetään käyttää rahaa. Tarve on saada jotain helposti siirreltävää vastinetta tiedolle ja siihen ei perinteinen raha koskaan tule olemaan vastaus. Mikromaksut rahalla voivat kyllä yleistyä nykyisestä tilanteesta, mutta menestymään ne eivät tule.

Jos joku sai jotain selvää, niin kommentoi ihmeessä. Minulla on tästä mielessä kymmeniä käytännön esimerkkejä (eri abstraktiotasoilta), joihin palaan heti, kun on aikaa kirjoittaa. tule,vaisuus-wikissä lisää sosiaalisesta vastineesta.