pdf-versio (1,4M) täällä ja web-versio täällä

Kokeilin tuolloin heinä- ja elokuussa mielessäni erilaisia skenaarioita, miten avoimella rahalla voitaisiin selviytyä erityyppisistä yhteistoiminnan muodoista. Osto/myynti oli helppo, kuten myös palkka. Eläke, sijoittaminen ja perintö onnistuivat myös sekä monet muut. Tällaisest perinteiset konstruktiot eivät pysy samanlaisina, mutta se sama pohjimmainen inhimillinen tarve täyttyy. Näistä pohdiskeluista nousi kaksi mielenkiintoista isoa teemaa: omistaminen ja päätöksenteko. Perinteisellä rahallahan ei tehdä päätöksiä. Siis avoimesti ja virallisesti ei tehdä, mutta käytännössä tehdään. Päätöksentekijöille erityisesti ei saa maksaa hyvien päätöksien tekemisestä, saa kuitenkin olla maksamatta huonojen päätöksien tekemisestä. Liitin pohdintoihin päätöksenteon avoimella rahalla ja se itseasiassa onnistui varsin hyvin. Huomasin, että päätöksenteko ei sovi perinteisen rahan kanssa yhteen, mutta se on jopa luontainen alue avoimen rahan käytössä. Koska avoimen rahan käyttö on suhteita ihmisten välillä ja päätöksenteko on kompromissien löytämistä, joista jää aina jakojäännös (joku saa tahtonsa paremmin toteutumaan kuin toinen), niin avoin raha ja päätöksenteko sopivat ihanteellisesti yhteen.

Omistaminen ja raha ovat aina olleet tiukasti yhteydessä. Ne ovat tavallaan siamilaiset kaksoset, aina sidoksissa toisiinsa, vaikka vähän eriluonteisia. Yritin löytää avoimelle rahalle ja omistamiselle yhteyden, mutta mielekästä sellaista ei löytynyt. Minulle selvisi, että omistamista ei itse asiassa tarvita mihinkään. Jos avoin raha on käytössä niin sen välineelliset ominaisuudet pystyvät välittämään niin korkeatasoista yhteistoimintaa, ettei omistamista tarvita. Amerikan alkuperäisasukkaillahan taisi olla hankaluuksia käsittää Euroopasta tulevien maanomistamiseen liittyviä käytäntöjä. Mitään ihmiselle luontaista tarvetta ei maanomistukseen liity. Pelkästään rahan luonne tekee sen, että kaikelle mahdolliselle niukalle resurssille täytyy olla tietty identifioitu omistaja.

Omistamisen, päätöksenteon ja muiden isojen teemojen kautta tulin aina samoille alkulähteille. Yhteinen on se termi, mikä tuli aina pohjalta vastaan. Maailmassa on ääretön määrä materiaalisia ja immateriaalisia objekteja ja objekteja voidaa luoda lisää pelkästään nimeämällä niitä. Miksi jokaiselle objektille pitäisi olla omistaja? Miksi objektit pitää nimetä ja muuttaa niukoiksi? No, koska raha on niukkaa niin omistuksenkin pitää olla niukkaa, koska omistaminen ja raha ovat erottamattomat siamilaiset kaksoset. Mietin sitten, entä jos kukaan ei omistaisi mitään, jos omistaminen olisi ylipäätään mahdotonta tai koko käsite kuolisi pois. Tämä ratkaisi tilanteen. Ei objektit tai nimeämättömät asiat maailmasta katoa sen takia, jos niitä ei omista kukaan tai mikään. Koska avoin raha on suhteita rahankäyttäjien välillä ja maailman objektien käyttö tai haltijuus on myös suhteita ihmisten välillä, niin kaiken sen mitä omistaminen tekee nyt, voidaan tehdä avoimella rahalla jatkossa. Yhteiseen kannattaa tutustua esim. valmisteilla olevasta Vasemmistofoorumin julkaisusarjan artikkelista Tutkimusparven wikissä.

Jos raha on omistamisen siamilainen kaksonen, niin yhteisen siamilaisen kaksonen on vertainen. Kaikki ne, joilla on yhteistä, ovat vertaisia. Osallistuin pari viikkoa sitten Otavan opiston Työn tulevaisuus -pajaan, jossa pääsin törmäyttämään ajatuksiani yhteistietokunnallisista teemoista (tallenne tietoiskuista). Törmäytykset avasivat omaa mieltäni ja uskoakseni myös muiden mieliä. Sain vinkin aloittaa varsinkin rahaan liittyviä pohdintoja varten ryhmän eDelfoi-yhteisöön. Ehdin perustamaan ryhmän tällä viikolla ja siellä lähti alustukseni pohjalta liikkeelle hienoja keskusteluja. Esim. arvostamani blogiajattelija Ville Venäläinen vastasi kysymykseeni rahanjälkeisestä maailmasta näin:

Rahasta on tullut väline, jolla voi välttää asioista sopimista. Tavallaan ostaa itselleen riippumattomuutta toisista. Se on yksi väline luoda hierarkioita, alistaa tai tulla alistetuksi. Ehkä tämä johtaa toisenlaiseen vuorovaikutussuhteeseen vähän joka asiassa. Rahatalous tekee meidän toisistamme riippuvaiseksi samaan aikaan. Se säätelee meidän kaikkien elämää. Voisko kuitenkin olla että rahaton maailma tekee meidät vielä enemmän toisistamme riipuvaisiksi, kun kaiksesta pitää sopia ja neuvotella?

Villen sanoissa kuvastuu minusta ennenkaikkea rahan ja vertaisuuden mahdoton yhtälö. Miten voimme olla vertaisia ja yhteisten asioiden ympäröimiä, jos raha on ainoa “kieli”, jolla voimme vähemmän tuttujen kanssa kommunikoida? Kommunikointi, viestiminen, sopiminen ja neuvotteleminen ovat ehdottomasti yhteiskunnan tärkeimpiä muodostajia. Chris Kylander vastasi em. foorumilla samaan kysymykseen näin:

On olemassa Parkisonin laki (ei siis p:n tauti) joka sanoo, että yli 67 henkilöä organisaatiossa pyörittää jo itse itseään eli on itseä varten: voidaan helposti ajatella, että paisuttaminen on myös siinä ihan toista luokkaa koska jokainen haara on omansa hallinnoimaan sekä pääasiaa että omia sivuasioitaan. Piiri pieni pyörii ja tästä syntyy kuluttuuri, jota pitää osata seurata.

Tämä kuvaa minustakin rahan luomaa maailmaa todella hyvin. Raha on niukkaa, joten syntyy kilpailua siitä, että kenellä rahaa on. Koska rahasta kilpaillaan ja rahalla saa lähes kaikkea, niin kehittyneimmät organisaatiot syntyvät luonnostaan rahakilpailun ympärille. Tässä on vain se ongelma, että rahasta kilpaileminen tekee ihmiskunnasta taitavan rahan tavoittelijan, mutta itse asia eli hyvinvointi unohtuu. Jos vertaisuus ja valta osuvat mielenkiinnon alueelle niin suosittelen uudessa hienossa Microjournal-palvelussa rakentuvaa mikroartikkelia vertaisvalta sosiaalisessa mediassa.

Minusta ainoa järkevä pitkän tähtäimen vaihtoehto on ohjata maailmanjärjestys sellaiseksi, että siellä ei esiinny perinteistä rahaa ollenkaan. Tällaisen maailman kuvitteleminen on erittäin vaikea tehtävä. Se edellyttää, että tuntemastaan maailmankuvasta sulkee pois kaikki rahaan liittyvät asiat, lisää maailmankuvaan rahaa korvaavat rakenteet ja sitten vielä päättelee mitkä ilmiöt esiintyvät välillisesti rahasta johtuen ja mitkä ilmiöt eivät ilmene välillisesti rahasta johtuen. Tämä maailmankuvan muutos on luultavasti länsimaalaiselle ihmiselle suurempi kuin oli maailmankuvan muutos aurinko-kiertää-maata maa-kiertää-aurinkoa versioon. Raha on välittömästi tai välillisesti läsnä lähes kaikessa merkityksellisessä mitä teemme. Anita Rubin kuvasi (myös em. foorumilla) ajattelulaatikon vaihtamista näin:

Niin monista meidän instituutioistamme, organisaatioistamme ja toimintatavoistamme on tullut itsetarkoituksia, että ainakin minun on sen takia äärimmäisen vaikea mieltää todellisuutta, jossa niitä ei olisi. Mieli rakentaa ikäänkuin automaattisesti uuden itsetarkoituksen sen tietoisesti ajatuskuvasta poistamani tilalle ja uin taas allikossa, vaikka juuri luulin kömpineeni ojasta.

Aloitin Yhteistietokunnalle oman ning-yhteisön, jonne toivoisin kaikkien tästä asiasta kiinnostuneiden liittyvän. Olisi hienoa, jos sinne saataisiin luotua avointa keskustelua ja koota tietoa muiden löydettäväksi. Olen huomannut, että pohdintoihini on aika vaikea kommentoida mitään suuntaan tai toiseen. Uskoisin, että ning-alustasta olisi apua siihen, että saataisiin moniäänistä keskustelua aikaan.

Isosti vastaan tuli open money, eli free money, eli paikallisraha. Olin törmännyt kirjoituksiin tästä vaihtoehtorahasta jossain aikaisemminkin, mutta olin ajatellut, että se on jotain marginaalitouhuilua. Tämä vaihtoehtorahan, jota voisi kutsua myös vaikka omaksi rahaksi, idea on yksinkertaisen nerokas: rahaa on aina siellä missä sitä tarvitaan. Rahan toiminnan logiikka on pirun vaikea sisäistää, mutta kun siitä saa otteen, niin ymmärtää esim. miksi lama on idioottia. Mietippä, että miksi raha, joka on vaihdannan väline loppuu usein paikallisesti. On ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä töitä ja vaihtaa hyödykkeitä ja palveluita, mutta kun kenellekään ei ole rahaa niin pitää jäädä työttömäksi ja alkaa kurjistelemaan. Raha on vain mennyt jonnekin ja koko homma seisoo, vaikka työteliäitä ihmisiä löytyisi joka kadun kulmasta. Miksi ihmeessä? No kun raha on niukkaa ja se on jossain muualla kuin missä sitä tarvittaisiin. Perinteinen raha on siis ihan surkea ratkaisu kannattelemaan koko taloutta yksinään, mutta pahapa sitä rahaa on mennä ihan tuosta vaan tuunailemaan.

Paikallisrahaa on sovellettu jo useiden vuosikymmenien aikana useissa maissa vaihtelevin tuloksin. Ymmärtääkseni perinteisen rahatalouden ehdoilla tehdyt lait (lähinnä verotukseen liittyvät) ovat merkittävin este paikallisrahan yleistymisessä. Konservatiiviset ja kankeat lait eivät kyllä ole mikään yllätys tietoyhteiskunnan lainsäädäntöä tunteville. Katsoin yhden tunnetuimman paikallisrahamallin (LETS) kehittäjän Michael Lintonin esityksen videolta (kai suurinpiirtein sama video myös täällä), jota suosittelen niille, joita enemmän kiinnostaa. Jos tuntuu äkkiseltään oudolta, että miten joku sellainen asia kuin raha, liittyy esim. tietoyhteiskuntaan, sosiaalisen mediaan tai teknologiseen tulevaisuuteen, niin Lintonin heitto “Money is the ultimate social network” kertoo aika paljon.

Kusti kyseli aiemmin hyviä kysymyksiä, joita ratkaistessa kannattaisi perehtyä paikallisraha-teemaan. Se voisi olla varsin hyvä ratkaisu valuutaksi ja sitä puuhaillaan web-puolella ihan jonkun verran maailmalla. Rekisteröidyin Openmoney-yhteisöön ja siellä on mielenkiintoisia keskusteluja (esim. vastaavan oloinen kehitelmä kuin kassi) openmoneyn web-ratkaisuista. Siellä on myös kokenutta paikallisrahakaartia keskustelemassa (mm. Linton). Kustin kysymykset ja virtuaaliseen paikallisrahaan perustuvat vastaukset:

- miten valuutan arvo määräytyy? miten tämä arvo saadaan kommunikoitua siten, että kaikki käyttäjät ymmärtävät sen samalla tavalla?

Valuutan käyttäjien vaihdanta määrää arvon valuutalle. Valuutan arvoa ei hallita “ylhäältä”, koska ei ole tahoa joka laskisi valuuttaa liikkeelle.

- miten estetään huijaaminen? (esim. feikkitilien luonti ja rahan siirtäminen tililtä toiselle)

Varsinaista rahaa ei oikeastaan ole vaan tilin saldoja, jotka ovat miinuksella tai plussalla, joten rahaa ei voi varastaa. Feikkitileillä pystyy varmaankin huijaamaan, mutta tätä varten pitäisi olla jotenkin autentikoitu/tunnustettu identiteetti, joka poistaisi ongelman.

- miten systeemiin tulee uutta rahaa? jos sitä ei tule, raha voi kertyä vain tietyille henkilöille, jolloin talous jähmettyy. jos valuuttaa tulee lisää, sen arvo inflatoituu helposti

Systeemiin “tulee” uutta rahaa, kun joku tekee vaihdantaa eli myy tai ostaa, mutta kokonaisrahan määrä systeemissä on aina nolla, koska on yhtä paljon negatiivisia ja positiivisia saldoja. Rahan kiertämisen ylläpito ei ole ollenkaan ongelma, koska kuka tahansa voi tehdä vaihdantaa milloin tahansa, eikä hänen tarvitse odottaa, että hänellä (tai ostajalla) olisi rahaa.