Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
Puheenjohtaja (PJ): “Mitä löysit?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman.”
PJ: “Kerro tästä toisesta maailmasta.”
Vaeltaja: “Se on aivan toisenlainen kuin meidän maailma. Ihmiset siellä näyttävät samanlaisilta kuin meidän maailmassa, mutta heidän yhteiskuntansa on erilainen.”
PJ: “Millä tavalla erilainen?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole kaikkia samoja asioita kuin meillä on.”
PJ: “Mitä heiltä puuttuu?”
Vaeltaja: “Heillä ei ole rahaa.”
PJ: “Mitä ihmettä, ovatko he kaikki köyhiä?”
Vaeltaja: “Eivät he vaikuttaneet köyhiltä, heillä oli runsautta tarpeeksi. Heillä ei ole myöskään valtioita.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he anarkiassa?”
Vaeltaja: “Eivät näyttäisi elävän, kaikkialla vallitsi järjestys. Heillä ei ole myöskään lakeja.”
PJ: “Mitä ihmettä, elävätkö he ilman moraalia ja antavat rikosten vallita?”
Vaeltaja: “Eivät elä moraalittomuudessa, kaikki näyttivät kunnioittavan toisiansa, enkä nähnyt rikoksia. Heillä ei ollut myöskään yrityksiä.”
PJ: “Mitä ihmettä, eikö heillä ollut tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä?”
Vaeltaja: “Kyllä heillä oli varsin paljon tuotantoa ja erikoistuneita työtehtäviä. Heillä ei ollut myöskään hallitusta, eikä kansanedustajia.”
PJ: “Mitä ihmettä, elivätkö he diktatuurissa tai vahvimman johtajan vallanalaisena?
Vaeltaja: “Ei ollut diktatuuria, eikä vahvimman oikeutta. He päättävät yhdessä omista asioistaan.”
PJ: “Tällaista maailmaa ei voi olla olemassa. Olet nähnyt unta utopiasta, jossa kaikki on hyvin ja maailman hallitseminen on vaivatonta. Jatka vaeltamista, äläkä palaa, ennenkuin sinulla on tietoa, jonka voit todistaa.”

Vaeltaja pahastui puheenjohtajan käytöksestä, mutta ei voinut muuta kuin palata Monta-maailmaan hakeakseen todisteita. Hän vaelsi syvälle Monta-maailmaan ja löysi paikallisen asukkaan. Vaeltaja pyysi paikallista asukasta tulemaan Yksi-maailmaan ja kertomaan omasta maailmastaan Yksi-maailman hallitukselle. Asukas suostui ja he kulkivat yhtä matkaa Yksi-maailman keskipisteeseen.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Löysitkö todisteita?”
Vaeltaja: “Löysin toisen maailman asukkaan, jonka toin tänne kertomaan, että näkemäni on totta.”
Asukas: “Terveisiä meidän maailmasta.”
PJ: “Terve vaan, toisen maailman asukas. Haluamme kuulla sinulta asioita maailmastasi. Neuvonantajani kuulustelee sinua ja tarkastelee sinun tarinaasi.”
Neuvonantaja (NA): “Kuulimme, että sinun maailmassa ei ole rahaa. Onko tämä totta?”
Asukas: “En tiedä mitä raha on.”
NA: “Raha on jotain, jolla välitetään arvoa ja mahdollistetaan hyödykkeiden vaihdanta.”
Asukas: “Ahaa, meillä välitetään arvoa arvonosoituksilla kuten sanoilla, eleillä, tahdonilmauksilla ja vastaavilla. Hyödykkeitä emme vaihda, vaan tuotamme ja käytämme sen mitä tarvitsemme. Ne, jotka osaavat tuottaa, tuottavat. Ne jotka haluavat käyttää, käyttävät.”
NA: “Mittaatteko te arvoa jotenkin?”
Asukas: “Emme mittaa arvoa.”
NA: “Miten sitten tiedätte, että kuka on saanut ja antanut arvoa sekä mikä on välitetyn arvon määrä?”
Asukas: “Kaikki meistä ilmaisevat itseään, joten tieto arvosta välittyy.”
NA: “Eikö se tarkoita massiivista viestintä kaikilta kaikille onnistuakseen?”
Asukas: “Ei. Ilmaisemme itseämme peilin edessä. Kaikki voivat katsoa peiliin ja nähdä muiden ilmaisun.”
NA: “Mikä tämä peili on?”
Asukas: “Peiliksi sanotaan mitä tahansa, joka heijastaa ilmaisua.”
NA: “No, entäs miten se toimii, että kaikki ottavat ne hyödykkeet mitä tarvitsevat. Eivätkö toiset ota enemmän kuin muut?”
Asukas: “Kyllä ottavat, jos heistä tuntuu siltä, että tarvitsevat enemmän. Hyödykkeiden ottaminen on teko, ja kaikki tietävät, että teot kuuluu ilmaista.”
NA: “Teotkin siis ilmaistaan peilin edessä?”
Asukas: “Kyllä. Tahto ja teot ilmaistaan peilin edessä. Ne ovat kaikki, mitä ihminen pystyy ilmaisemaan. Jos haluaa ilmaista jotain vain tietyille vastaanottajille, niin sitä ei kannata tehdä peilin edessä.”
NA: “Miten mitään voidaan hallita, jos kaikki tahtovat ja tekevät mitä haluavat?”
Asukas: “Ei mitään hallita, eikä mitään tarvitsekaan hallita.”
NA: “En aivan ymmärrä, mutta mennään eteenpäin. Onko teillä valtioita?”
Asukas: “Mitä ovat valtiot?”
NA: “Valtiot ovat hallintoyksiköitä, joiden avulla hallitaan yhteiskuntaa.”
Asukas: “No sitten meillä ei ole valtioita, koska meillä ei hallita mitään.”
NA: “Onko teillä sitten lakeja?”
Asukas: “Mitä ovat lait?”
NA: “Lait ovat ohjeita, jotka kertovat mikä on sallittua ja mikä ei ole sallittua. Sallittuja asioita saa tehdä vapaasti, mutta sallimattomista teoista rangaistaan.”
Asukas: “Meillä ei ole sallittuja ja sallimattomia tekoja. Kaikkea saa tehdä vapaasti, eikä mikään teko ole rangaistava oletusarvoisesti. Ihmiset tietävät mitkä teot ovat kannattavia ja mitkä kannattamattomia, he näkevät peilistä menneisyyteen ja tietävät mitkä teot ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Emme tarvitse lakeja, meillä on vaan neuvoja, joita kerrotaan lähinnä lapsille.
NA: “Mutta jos teillä ei ole lakeja, niin teillä ei ole varmaan oikeuslaitostakaan. Miten voidaan elää ilman oikeutta?”
Asukas: “Mitä on oikeus?”
NA: “Oikeus on totuutta. Oikeus on sitä, että joku taho päättää, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat suhteutuvat tähän oikeaan.”
Asukas: “Meillä on yleensä useita totuuksia, Ihmisillä on omat aivonsa ja kaikki muodostavat itse oman totuutensa. Näin he myös päättävät itse sen, mikä on oikein ja miten menneet tapahtumat liittyvät tähän oikeaan.”
NA: “Hmm, teidän maailma on kyllä aika erilainen. Jos teillä ei ole rahaa, niin et varmaan tiedä mitä ovat henkilöiden muodostamat yhtymät, jotka tavoittelevat rahaa?”
Asukas: “No, en todellakaan.”
NA: “Et varmaankaan tunne myöskään käsitteitä velka, eläke, laina, pankki, verot, pääoma, sijoitus, palkka, sakko, rahoitus, talous, taloudellinen taantuma tai lama?”
Asukas: “En, paitsi pääoma kuulostaa tutulle, onko se sama asia kuin oma pää?”
NA: “No ei ihan, mites esimerkiksi käsitteet patentit, tekijänoikeudet, kilpailu, kaupankäynti, rikollisuus, omistaminen”
Asukas: “Uppo-outoja.”
NA: “Ai joo, koska ei ole lakeja niin ei ole patentteja, rikollisuutta eikä tekijänoikeuksia. Koska ei ole rahaa, niin ei ole kilpailua eikä kaupankäyntiä. Mutta miten omistaminen, eikä teillä ole edes sitä?”
Asukas: “Mitä se omistaminen mahtaa olla?”
NA: “Noh sitä, että joku päättää itsenäisesti maa-alueen, luonnonvarojen, välineiden, talojen tai hyödykkeiden käytöstä.”
Asukas: “Kyllä me päätetään itsenäisesti kaikista asioista, mutta päätökset johtavat tekoihin ja tahto edeltää päätöstä. Teot ja tahdot ilmaisemme peilin kautta, joten päätökset ennemminkin tapahtuvat kuin tulevat keneltäkään. Maata hyödynnämme yhdessä. Luonnonvarojen, välineiden, talojen ja hyödykkeiden kohdalla kaikki tekevät niinkuin haluavat. Jos kokevat tarvitsevansa käyttää niitä, niin sitten käyttävät.”
NA: “Hmm, jokin tässä mättää. Pidetään tauko.”

Neuvonantaja pohti asiaa ja kertoi pohdinnoistaan puheenjohtajalle kahden kesken. Vaeltaja päästettiin jatkamaan tehtäviänsä maailman rajoilla ja asukasta kestittiin tauon ajan.

Tapahtui Yksi-maailman keskipisteessä:
PJ: “Kertomuksesi oli vakuuttava, mutta siinä on yksi aukko. Kerroit, että ihmisten ilmaisu näkyy peilistä. Tämähän tarkoittaisi sitä, että kaikki tietäisivät kaikista kaiken. Ihminen on yksityinen olento, joka ei halua muiden tietävän hänestä kaikkea. Tämän takia maailmasi ei voi olla todellinen. Onko sinulla sanottavaa puolustukseksi?”
Asukas: “Eihän ihmiset tiedä toisista ihmisistä mitään enemmän kuin ihmiset haluavat itsestään kertoa.”
PJ: “Mutta juurihan sinä äsken sanoit, että peilistä näkee toisten ilmaisun kokonaisuudessaan.”
Asukas: “Niin näkee ilmaisun, mutta se on identiteettien ilmaisua ei ihmisten ilmaisua. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta eivät koskaan sama asia. Ihmisellä on lukuisia identiteettejä, jotta hän voi ilmaista niiden kautta erilaisia asioita, joita ei voida liittää hänen henkilöönsä.”
PJ: “Öhöm, mitäs neuvonantajani sanoo tähän?”
NA: “Tuo oli yllättävä tieto, mutta se tekee kokonaisuudesta aukottoman.”
PJ: “Hmm, siksikö teidän maailman nimi on Monta, koska teillä on kaikkea monta?”
Asukas: “Niin kai, kaikilla ihmisillä on yksi tietoisuus, mutta kaikkea muuta meillä on monta. Totuuksia, identiteettejä, tekoja, tahtoja, ilmaisuja ja tulevaisuuksia. Teillä näyttäisi olevan toisinpäin. Te pyritte yhteen totuuteen, yhteen oikeuteen, yhteen lakiin, yhteen hallintoon, yhteen identiteettiin, yhteen tulevaisuuteen, yhteen päätökseen, yhteen rahaan.”
PJ: “Neuvonantajani, mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa meidän maailmalle?”
NA: “Tämä tarkoittaa isointa murrosta koskaan, tehtävää on paljon. Lähes kaikki tunnistettavat konstruktiot yhteiskunnassamme, joko häviävät tai muuttavat muotoaan. Tulee olemaan väärinymmärryksiä, ristiriitoja, hetkittäistä sekasortoa ja vastarintaa, mutta lopulta kaikki kääntyy hyväksi.”

Satu jatkuu osassa 2…. (2-osaa odotellessa kannattaa tsekata edellinen postaus, jossa on kuvattu Monta-maailman käyttämä mekanismi)