Valaiseva löytö wikipedian artikkelissa oli kohta: “Teorian kannalta keskeinen ongelma on, että toimijat eivät paljasta preferenssejään vapaamatkustajan ongelman tilanteessa.” Preferensseistä löytyy mielenkiintoinen artikkeli Wikipediasta myös, joka kertoo: “Mikrotaloustieteessä preferensseillä kuvataan teknisesti ihmisten mieltymyksiä eri vaihtoehtojen suhteen”. Kääntäen vapaamatkustajan ongelma ei siis olisi iso ongelma tai ongelma ollenkaan, jos toimijat ilmaisivat mieltymyksensä. Netissähän tämä tarkoittaisi sitä, että ihmiset tunnustaisivat sen mistä tykkäävät tai eivät tykkää, eivätkä pelkästään rientäisi uudesta tiedosta uuteen tietoon. Arvatkaahan kahdesti mikä tästä minulle tuli mieleen…noh…se on otsikossakin? Sosiaalinen vastineppa hyvinkin.

Olen pitänyt tykkäämisen ja tykkäämättömyyden ilmoittamisen vähäisyyttä netin keskeisenä ongelmana yhteisöllisyyden ja yhteistoiminnan kehittymisessä ennenkin. Valtaosassa webin palveluissa ja toimintaympäristöissä ei ole tukea mieltymyksen helppoon ilmaisuun. Web-sivuille astutaan yleensä yksin, siellä ei ole jälkiä ketä siellä on käynyt aiemmin ja mitä he ovat ajatelleet sivuista. Tyypillisillä sivuilla ei näy myöskään ketä on paikalla juuri nyt. Analogiana voisi ajatella, että mitä eroa on olla yleisössä näytelmän varsinaisessa näytöksessä tai yksin seuraamassa näytelmän kenraaliharjoituksia. Kun näytelmää seurataan muun yleisön kanssa niin tunteet, reaktiot, ajatukset välittyvät yleisön keskuudessa. Jos taas seuraat yksin kenraaliharjoituksia, niin ei ole ketään kenen kanssa yhdessä kohdata seurattava uusi asia. Webissä olet pääsääntöisesti se yksin esitystä seuraava, tuhannet muut silmät ja korvat voivat olla suunnattuna samaan asiaan kuin sinulla, mutta et voi olla niistä tietoinen. Tämä ongelma on webin arkkitehtuurissa, sitä ei ole vain suunniteltu yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tottakai tänä päivänä on lukemattomia web2.0:n hengen mukaisia mm. kommentointi-, keskustelu-, mielipideominaisuuksia, joilla voidaan ilmaista ajatuksia, jotka kohdistuvat johonkin tiettyyn asiaan. Vapaamatkustaja ongelman kannalta nämä modernit yhteisöllisen webin ominaisuudet ovat vaan liian tehottomia. Jos blogikirjoitus on saanut 30 kpl 50 sanan mittaista kommenttia, niin aika työlästä siitä on laskea kommentoijien mieltymyksiä. Jos se onnistuisikin, niin mites sitten se valtaosa käyttäjistä, joka ei kommentteja ole jättänyt.

Sosiaalinen vastine -malli sopii minusta tähän mieltymysten esittämiseen webissä todella hyvin. Se voi olla erittäin nopeasti sekä helposti annettava ja mieltymyksen tehokkaasti esiintuova. Sosiaalinen vastine ei auta tunteiden tai ajatusten rikkaaseen esittämiseen, mutta taloustieteellisesti ajateltuna se olisi aivan uudenlainen työkalu preferenssien ilmentämiseen ja sitä kautta mahdollinen ratkaisu vapaamatkustajan ongelmassa.