Yksi keskeinen asia tietoviikon jutussa ja lähes kaikessa rahatalouden muutoksen pohdinnassa tulee kerta kerran jälkeen vastaan. Vaihtoehtoisia rahoja tai mitä tahansa perinteisestä rahasta poikkeavaa rahamaista välinettä ajatellaan aina sen tutun rahan mielikuvan kautta. Kuvitellaan, että jos se uusi raha ei ole rahaa niin onhan se kuitenkin samoja periaatteita noudattava väline. Tietoviikon toisessa liitännäisessä jutussa tohtori Ilkka Kieman kommenteista paistaa selvästi läpi, että ennakointi avoimen rahan noususta tehdään sen perusteella, että avoin raha käyttäytyy suurinpiirtein samalla tavalla kuin perinteinen raha:

”Ei tunnu kovin todennäköiseltä, että jokaisella pienelläkin ryhmällä voisi olla oma valuutta.”

Kiema huomauttaa, että rahatalouden kehitys on kulkenut jo pitkään juuri toiseen suuntaan, kohti yhtenäisvaluuttoja.

”Valuutalta halutaan ennen kaikkea luotettavuutta, sitä ettei jokin pieni ryhmä voi keinotella sillä tai muuttaa sen arvoa nopeasti – vaikkapa laskemalla nopeasti paljon rahaa liikkeelle, jolloin seurauksena on hyperinflaatio. Suuntaus yhtenäisvaluuttoihin perustuu juuri tähän”, hän muistuttaa.

Avoin raha on hyvin helppo ottaa vaan yhtenä virtuaalivaluuttana. Tässä tehdään valtava arviointivirhe. Avoimen rahan mahdollinen toimivuus ihmisen yhteistoiminnan välineenä perustuu juuri siihen, että se on aidosti erilainen kuin perinteinen raha. Esimerkiksi avointa rahaa voi luoda kuka tahansa milloin tahansa ja se ei kasva korkoa, eikä sitä voi lainata, eikä sitä lasketa liikkeelle. Muitakin eroja on, mutta jo nämä tekevät siitä merkittävästi erilaisen kuin perinteinen raha.

Olen seurannut pitkään puolueeksi pyrkivän Suomen talousdemokratia ry:n otteita ja heitä vaivaa tämä sama tauti. He näkevät kirkkaasti mikä nykyisessä rahataloudessa on vikana, mutta pyrkivät korjaamaan sitä niin, että perinteinen raha säilyisi suurinpiirtein muuttumattona. Tämä tie ei vie pitkälle. Rahatalous on sellainen kuin se on, sen takia koska se on rakentunut tietynlaisen rahan päälle. Rahatalous on aina sen näköinen kuin rahakin. Perinteistä rahataloutta ei voida merkittävästi muuttaa ilman rahan muuttamista.

Itselleni mielenkiintoisimmaksi web-talouden alueella on noussut kehitys, jossa ihmisen arkinen ja perustavanlaatuinen taloudellinen toiminta (kuluttaminen, palkka, varallisuus, sosiaalinen pääoma jne.) alkaa muuntua sen joutuessa kosketuksiin webin mahdollistamien uusien toimintatapojen kanssa. Nykyistä tilannetta voidaan kuvata siten, että jäykästi toimintatapojaan muuttava ihminen on uusien web-palvelujen tykistötulen alla. Web-palvelut pyrkivät löytämään toinen toistaan paremman konseptin, joka läpäisisi perustallaajan urautuneen käyttäytymiskuoren. Ihminen haluaa kovasti uusia parempia toimintamalleja taloudelliseen käyttäytymiseensä, mutta arki on niin monen toiminnan juuri ja juuri hallittu kompleksinen kokonaisuus, että sen muuttaminen vaatii usein isonkin mm. mentaalisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kustannuksen. Suositut yhteisölliset palvelut perustuvat siihen, että ne pystyvät muuttamaan käyttäjän toiminnan ja ympäristön suhteen mielekkäämmäksi käyttäjälle. Yhteisölliset palvelut eivät niinkään tarjoa jotain parempaa käyttäjän toimintaan, vaan ne mahdollistavat toimintaympäristön, jossa käyttäjät pystyvät toimimaan vuorovaikutuksessa aiempaa mielekkäämmin. Yhteisöllisestä palvelusta tulee silloin menestys, kun käyttäjä katsoo, että kustannus oman toimintamallin muuttamisesta on pienempi kuin se arvo, jonka hän saa uudesta toimintamallista. Tätä toimintamallin muuntumista on tunnetusti tapahtunut sosiaalisen median alueella eli sosiaalisessa käyttäytymisessä (kommunikaatiossa, tiedonjaossa), mutta jatkossa painopiste tulee olemaan enemmän taloudellisessa toiminnassa.

Länsimaisen ihmisen taloudellista toimintaa on diktaattorimaisin elkein hallinnut raha. Meidän taloudellista toiminnasta häikäisevän suuri osuus on raha-välitteistä. Rahan ylivalta on jopa niin suvereenia, että minkäänlaista muuta taloudellista toimintaa on ollut vaikea edes tiedostaa olevan. Tätä rahan jalansijan kokoa voidaan käyttää esim. havainnollistavana ominaisuutena tulkitessa uusia webin talouteen liittyviä palveluita.

Katsastin hyvin pikaisesti läpi kaksi uutta talouteen liittyvää palvelua tai konseptia nimeltään friendstock ja listia. Ne ovat hyvin erilaisia toiminnaltaan, mutta ovat kuitenkin esimerkillisiä uusien taloudellisten palveluiden esiinmarssia tutkittaessa. Friendstock on facebook-sovellus, jossa facebookkajat ovat osakepörssissä noteraattujana subjekteja. Osakkeita ostetaan ja myydään ristiin rastiin muiden kanssa ja yritetään hilata omaa osakekurssia ylöspäin. Mielenkiinto syntyy sosiaalisesta pelistä, jossa leikillisenä panoksena ovat suosio, maine, verkostot, kaveruus jne. Friendstock on enimmäkseen peli, mutta myös bisnes sovelluksen tekijöille. Friendstockiin voi ostaa boostia oikealla rahalla, mikä paljastaa, että kyseessä on eräänlainen sosiaalinen rahapeli. Useimmat pelaajista eivät käytä rahaa, mutta jotkut käyttävät ostaakseen rahalla sosiaalista “vipuvoimaa”. Sosiaalinen peli on sen verran monimutkainen, että pinnalta ei näy selkeästi missä rahalla ostettu “vipuvoima” vaikuttaa ja missä ei. Tämä malli on hyvin tyypillinen ja sitä käytetään paljon web-peleissä. Malli on yhdenlainen versio Freemium-mallista. Malliin kuuluu se, että kaikki saavat pelata vapaasti, mutta pelaajille on tarjolla jotain pelimaailman sisäistä rahaa vastaan. Jossain taistelupelissä se voi olla parempi ase tai roolipelissä parempi hahmonkyky tms. Rahalla ostetaan siis jotain pelimaailman sisäistä arvoa, jota ei voi viedä pelimaailman ulkopuolelle. Koska joku omistaa pelimaailman ja voi myydä tätä pelimaailman sisäistä arvoa rahalla, niin se tekee mallista suljetun bisneksen. Tämä malli on melko toimiva, koska ollaan lähellä win-win-win tilannetta. Pelin omistaja saa rahaa, rahankäyttäjä saa haluamansa, mutta muut pelaajat saavat vain pelin, joka ei ole täysin oikeudenmukainen. Jos peli on kuitenkin on hyvä ja mielenkiintoinen muillekin kuin rahaa käyttäville pelaajille, niin epäoikeudenmukaisuus ei ole niin tärkeää eli lähes win. Malli säilyy oletettavasti kohtalaisen kannattavana ja tulee ilmenemään lukemattomissa eri muodoissa. Malli ei ole kylläkään erityisen kiinnostava.

Listia on taas huomattavasti Friendstockia mielenkiintoisempi. Digitalikkossa kuvattiin Listian idea, josta tässä pätkiä:

…Listia on huutokauppapalvelu, joka haluaa olla ilmaisen tavaran eBay. Pisteitä saa jättämällä omia tavaroitaan huutokaupattavaksi ja näillä samaisilla pisteillä voi sitten huutaa tavaroita, joista itse on kiinnostunut. …

…Tulokkaan bisnesmalli perustuu siihen, että puuttuvia pisteitä omiin huutoihinsa voi myös ostaa. Palvelun perustajat ovat myös huomioineet, että montaa ilmaiseksi antavaa motivoi ihan aito hyväntekeväisyys virtuaalipisteiden sijaan. Jokainen huudattaja voi valita hyväntekeväisjärjestön, joka saa 60% ostetuista pisteistä, joita huutoon on käytetty. …

Listia tai muut samalla idealla toimivat palvelut saattavat hyvinkin olla huuto.netin ja muiden rahalla toimivien osto/myynti-palveluiden tappajia. Uutta ja mielenkiintoista Listiassa on käytössä olevat pisteet, joista muodostuu oma virtuaalivaluuttansa. Virtuaalimaailmoissa on ollut virtuaalivaluuttoja jo vuosia, mutta niissä on yleensä kaksi merkittävää eroa verrattuna Listian pisteisiin. Ensimmäinen on se, että Listian pisteet ovat käypä valuutta ihan konkreettiseen materiaaliin. Virtuaalimaailmojen tai verkkopelien omat valuutat ovat luontaisilta ominaisuuksiltaan kiinnitetty kyseiseen virtuaalimaailmaan ja sitä kautta virtuaalisiin hyödykkeisiin. Ihmiselle materiaalinen maailma tulee aina olemaan se perustavin (niin kauan kuin meillä on lihallinen keho), joten materiaalisen maailman valuutat ovat kova juttu aina. Toinen ero on se, että Listian pisteet ovat lähes käyttäjien omia. Ne ovat kytketty rahaan, mutta kuvittelisin, että pisteille muodostuu sellainen arvo, jossa rahalla ei ole juurikaan jalansijaa. Siis niin, että valtaosa käyttäjistä muodostaa Listian kautta talouden, joka ei sisällä rahaa. He eivät millään keinoin pyri vaihtamaan pisteitä rahaan eivätkä osta rahalla pisteitä. Heille pisteet luovat rahataloutta jatkavan/venyttävän talouden osan. Pistetalous ei ole kokonaan käyttäjien oma, koska he eivät voi sanella ehtoja sille miten raha kytkeytyy pisteisiin. Tällainenkin vapaus on uutta, koska tähän mennessä pisteiden tai virtuaalivaluuttojen käytön sääntely on ollut voimakkaampaa.

Ennustaisin, että seuraavat kolme edistysaskelta Listian viitoittamalla uralla tulevat olemaan erikoistuneet pistetaloudet, vapaasti kelluva pistetalous ja itsenäiset pistetaloudet. Erikoistuneella pistetaloudella tarkoitan sitä, samassa pistetaloudessa on useita erillisiä pisteitä käytössä. Listian esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että olisi elektroniikkapisteet, urheilutavarapisteet ja dvd-pisteet jne. Toisin sanoen jokainen erillinen hyödykekategoria saa oman pistevaluuttansa. Vapaasti kelluvalla pistetaloudella tarkoitan taas sitä, että rahaa ei ole kiinteästi kytketty pistesysteemiin. Pistevaluutta pääsee tavallaan kellumaan ilman, että se olisi ankkuroitu kiinteästi rahan arvoon. Ei siis ole mitään pysyvää vaihtosuhdetta pisteiden ja rahan välillä vaan vaihtosuhde elää koko ajan riippuen esim. kokonaisvaihtovolyymista. Kolmas askel on sitten ehkä pidemmän kurotuksen takana, mutta se on sitten sitäkin mullistavampi. Itsenäisellä pistetaloudella tarkoitan sitä, että pisteillä ei ole linkitystä rahaan, vaan ne muodostavat rahasta riippumattoman pistetalouden. Tällöin palveluntarjoajan asema muuttuu niin, että sen tulot koostuvat esim. pistesysteemin käyttömaksuista, eivätkä pisteiden myynnistä. Käyttäjät käyttävät pisteitä niinkuin tahtovat sekä missä tahtovat ja palveluntarjoaja ei tarjoakaan pisteiden käyttöympäristöä vaan itse pistesysteemin eli huolehtii pistesysteemin liittyvästä vakaudesta ja tietoturvasta.

Näiden askeleiden seuraajat vievätkin sitten jo pistesysteemin lähelle avointa rahaa (openmoney), josta saat kuvaa katsomalla esim. hienot havainnollistusvideot täältä (kymmenkunta videota yhteensä tällä hetkellä). Sosiaalinen vastine eli svastine on sitten näille pistesysteemeille rinnakkainen kehityskulku, jossa pisteet eivät ole sidottu niinkään materiaan tai palveluihin vaan niiden käyttäjän identiteettiin. Tästä lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Virtuaalivaluutta on tähän asti ollut kaikissa kohtaamissani tapauksissa virtuaaliympäristön ylläpitäjän “omistama”. Virtuaaliraha on siis kytketty vain tiettyyn virtuaaliympäristöön ja sillä on ainoastaan merkitystä sen oman virtuaaliympäristön sisällä. Jos virtuaaliympäristö lakkaa olemasta niin häviää rahakin tai jos virtuaaliympäristö muuttaa luonnettaa niin rahakin muuttaa luonnettaan. Virtuaalivaluutta on myös ollut yksityisen tahon (yleensä kaupallinen yritys) omistama eli he ovat voineet kontrolloida rahaa virtuaaliympäristön kontrolloinnin kautta ja usein myös suoraan manipuloimalla virtuaalivaluutan suhdetta oikeaan rahaan.

On helppo ymmärtää, että tällaisella virtuaalivaluutan ylläpitäjällä on ratkaiseva merkitys valuutan merkitykseen. Ei oikea rahakaan kovin “oikeata” olisi jos sitä tarjoaisi vaikkapa joku suuryritys tai kunta. Olen nyt viime aikoina työstänyt “sosiaalinen vastine”-  ja “sosiaalinen vastinetalous”-käsitteitä (ks. edelliset kirjoitukset). Näissä hypoteettisissa malleissa virtuaalivaluutta ovat svastineet (sosiaalinen vastine -> lyhyemmin svastine) joita ihmiset käyttävät yhteistoiminnassaan. Poikkeuksellista näissä svastineissa on se, että ne eivät ole minkään tietyn tahon omistamia. Niillä ei ole “omaa” virtuaaliympäristöä, eikä niitä voi manipuloida tai kontrolloida mikään yksittäinen taho. Ne ovat tavallaan kaikkien yhteisesti omistamia, mikä antaa niille potentiaalin tulla merkittäväksi kaikenlaisessa ihmisten toiminnassa. Webissä on nyt aivan viimeaikoina tullut sosiaalisen median alueella uusia virtuaalivaluuttoja. Nämä eriytyvät selkeästi pelimaailmojen ja virtuaalimaailmojen virtuaalivaluutoista siinä, että ne liittyvät lähemmin ihmisten “aitoon” toimintaan “oikeassa” elmässä eikä avatarien virtuaaliseen toimintaan virtuaaliympäristöissä. Katsastan seuraavaksi muutamia virtuaalivaluuttoja tai sosiaalisen median arvonvälityssovelluksia, mitä olen itse löytänyt.

Twollar: Twitterin suosion vanavedessä noussut sovellus, jonka idea on hyväntekeväisyyden edistäminen.

• Valuutta: virtuaalinen twollar
• Huomattavaa: Raha suuntautuu lopulta aina hyväntekeväisyyteen, twollareita ei voi vaihtaa rahaksi. Vain hyväntekeväisyystahot voivat myydä twollareita oikeaa rahaa vastaan.
• Käyttö: Kaikki saa alkuun 50 ja sitä voi jakaa hyvin yksinkertaisesti tweeteillä (testasin eilen lähettämällä Juhana2:lle yhden ja perille oli mennyt). Ei transaktiokuluja.
• Merkitys: Koska arvo voi päätyä lopulta vain hyväntekeväisyyteen, niin ei tule muodostumaan suosituksi arvon välittäjäksi sosiaalisen median toimijoiden välille.

TipJoy: tippaussovellus twitteröijille ja netin käyttäjille.

• Valuutta: oikea raha
• Käyttö: Ladattava oikeaa rahaa tipjoy-tilille, jonka jälkeen voi jakaa sitä helposti twitteröijille ja nettisivujen ylläpitäjille (jotka ovat laittaneet tipjoy-widgetin sivuilleen). En testannut vielä käytännössä. Transaktiokulut 3%, kun kotiuttaa saatuja tuloja (jos oikein ymmärsin).
• Merkitys: klassinen mikromaksusysteemi, saatta yleistyäkin jonkun verran, mutta transaktiokulut rajoittavat käyttöä.

Kachingle: Kuukausimaksullinen tippaussovellus (kirjoitin helmikuussa jo tästä)

• Valuutta: oikea raha
• Huomattavaa: Ei avattu vielä muille kuin pilottikäyttäjille. Voi verrata Yle:n mediamaksuun, mutta tämä ei ole pakollinen ja kohdistuu käyttäjän haluamalla tavalla.
• Käyttö: Kachingle tilittää käyttäjän web-sivuhistorian ja toiveiden mukaisesti ansioituneille sivuille tipin, joka on kuukausittainen vakiosumma. Transaktiokuluista en löytänyt tietoa.
• Merkitys: web-sivuhistorian mukainen arvon erittely automaattisesti voi olla vaikeaa. Voi olla ehkä hieman monimutkainen, kun hypen alussa simppelimmät pääsevät aina helpommin framille

Contenture: Kuukausimaksullinen tippaus- ja “voitelu”sovellus

• Valuutta: oikea raha
• Huomattavaa: Väittää omaavansa mullistavan tekniikan mikromaksujen sujuvoittamiseen. Voi myös käyttää tippauksen lisäksi “voiteluun” eli poistamaan sivuilta mainoksia.
• Käyttö: Kuukausittainen summa tilitetään vieraiduille sivuille automaattisesti. Transaktiokulut 20%!
• Merkitys: Voi olla teknisesti toimivampi kuin kachingle, mutta transaktiokulut ovat valtavat, joten epäilen tämänkin suosiota.

Znak-it: Pääsymaksusovellus

• Valuutta: virtuaalinen znak
• Huomattavaa: ei jälkeenpäin tippausta vaan etukäteismaksu, jotta pääsee sisältöön käsiksi. Znak:eja voi ostaa suoraan oikealla rahalla
• Käyttö: sivuille asennetaa znak-it-järjestelmä, joka antaa pääsyn eriteltyihin sisältöihin znak-maksuja vastaan. En löytänyt tietoa transaktiokuluista.
• Merkitys: systeemi näyttää esittelyn perusteella aika vaivalloiselta, voi olla, että menee liiaksi sisällöntarjoaja – sisällönkäyttäjä -väliseksi rahan liikutteluksi, joka tarkoittaa yksipuolista znakien käyttöä ja sitä myötä vähäistä käyttöä.

Monet näistä sovelluksista kaatuvat turhanpäiväiseen kolikoiden pyörittämiseen, jota Clay Shirky kuvaa termillä “nickel and dimed”. Tälläisessa toiminnassa on se vika, että valuutan ylläpitäjä haluaa vain ja ainostaan supistaa netin käyttäjien toiminnan välittömäksi sisällön tarjoajien ja sisällön käyttäjien rahanvaihdoksi. Tällöin virtuaalivaluutoilla on vain pinnallinen hämäävä tarkoitus, ne toimivat kuin raha ja ovat sisällöntarjoajan kontrollissa, vaikka niillä olisi kuinka pieni arvo tai erikoinen nimi hyvänsä.

Näen kuitenkin, että webissä ollaan parina viime vuotena menty iso harppaus kohti webin käyttäjien omaa virtuaalivaluuttaa, jonka luonnetta ja käyttäytymistä eivät kaupalliset yritykset sanele. Valtavan määrän käyttäjiä tavoittavissa yhteisöpalveluissa, kuten facebook (facebookin rahasta täällä aiemmin ja uutinen)  ja hi5 on jo käytössä omat sisäiset valuutat, jotka toimivat palvelun omissa kaupallisissa tarkoituksissa (hi5:sta en tarkemmin tunne, mutta näin uskoisin asian olevan). Nämä isot yhteisöpalvelut tutustuttavat netin käyttäjät virtuaalivaluuttoihin, jonka jälkeen on pienempi kynnys alkaa käyttämään erikoisempia ja ei niin perinteistä rahaa muistuttavia virtuaalivaluuttoja.

Jos tätä lukee startupia suunnittelevat tai sosiaalisen median sovellustuotannon alalla toimivat henkilöt, niin suosittelen mitä jyrkimmin lähteä miettimään miten voisi toimia virtuaalivaluutta, jota ei kontrolloisi mikään yksittäinen taho. Näkisin, että sellainen olisi helppoa toteuttaa esim. twitterin päälle (twollarin tyyliin) ja sen suosio voisi olla aivan valtava. Kerron lisää, joten kysykää (tai kerron kyllä muutenkin seuraavissa kirjoituksissa).